sunnuntaina, joulukuuta 07, 2014

Ellen Svinhufvud -kakku



Luin aiemmin tällä viikolla Ylen nettisivuilta kirjoituksen, jossa pohdittiin, onko itsenäisyyspäivä vuoden ilottomin juhla:

”Saamme kerran vuodessa vapaapäivän, jotta voisimme luvan kanssa taputella toisiamme selkään. Ja mitä teemme, kun juhlapäivä koittaa? Muistelemme toista maailmansotaa. Eristäydymme koteihimme. Koko päivä lipuu ohi kuin surusaattue. Haudanvakavaa tunnelmaa rikkoo vain televisioitu, tylsyydessään koominen jonotusseremonia. - - Meillä ei ole edes itsenäisyyspäivälle leimallista juhlaruokaa.”

Totta. Siinä missä vuoden vaihtumista tai vappua voi juhlia nakkien ja perunasalaatin avulla, ei 97-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivälle ole juurikaan ruokaan liittyviä perinteitä.

Poikkeuksen muodostaa Linnan juhlillakin vuodesta toiseen tarjottava Ellen Svinhufvud -kakku, josta voisi kenties kehitellä itsenäisyyspäiväksi perinneruokaa. Kakku johdattaa ajattelemaan 1920- ja 1930-lukujen historiaa, jos kohta mantelikakkuun tykästynyt Ellen Svinhufvud oli jo ennen maan itsenäistymistä mukana muuutamissa Suomen historian käännekohdissa. Ellenin mies P. E. Svinhufvud oli paitsi Suomen tasavallan kolmas presidentti myös itsenäistyneen Suomen ensimmäinen valtionhoitaja.

Oma kakkuperinteeni Ellen Svinhufvud -kakun parissa alkoi vähän takkuisesti. En ole leiponut kakkuja aikoihin, ja harvat viime vuosien kakkumuistoni ovat varsin sähellyksen täyteisiä. Tilannetta ei suoranaisesti helpottanut se, että kakkua oli tulossa syömään kaksi siskoani, jotka leipovat kondiittoritasoisia kakkuja vaikka vauva kainalossa.

Valikoin ensimmäiseen Ellen Svinhufvud -kakkuhetkeeni ohjeen Maku-lehden sivuilta. Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle ja paistoin pohjalevyt jo edellisenä iltana. Levyistä tuli luullakseni liian ohuita (ehkä mantelijauhe olisi pitänyt sekoittaa marenkiseoksen joukkoon hiukan varovaisemmin), mutta ne pysyivät joka tapauksessa kohtalaisen hyvin kasassa.

Seuraavana aamuna homma lähti luontevasti liikkeelle siten, että säästin osan aamukahvistani kakkuun tarvittavan kreemin valmistamiseen. Ideana oli tehdä kakkuun täyte ja päällyskuorrute siten, että sokerilla ja kermalla maustettua kahvia vatkattaisiin yhteen huoneenlämpöisen voin kanssa. Ajattelin, että homma hoituisi kätevästi KitchenAidilla.

KitchenAidia käynnistellessäni tunsin olevani oman elämäni Nigella Lawson, mutta aika nopeasti minulle valkeni, etteivät kahvi ja voi suostuisi sekoittumaan keskenään. Olisiko voi ollut liian kylmää ja kahvi liian lämmintä, mutta tuloksena oli KitchenAidin vatkaimeen juuttunut voiköntti ja sinne tänne ympäriinsä pärskynyttä kahvia. Ja siinä minä olin, pohtimassa, menisivätkö kaikki muutkin ruokalajit vastaavalla tavalla pieleen. Osaisinko enää valmistaa edes punajuuripaistosta tai uunijuureksia?

Synkimmän epätoivon hetki kesti onneksi vain vähän aikaa, ja päätin aloittaa alusta. Tilannetta todistamaan saapunut toinen jauhaja avitti minua sulattamalla voin sopivaan notkeuteen mikrossa, ja kahviseokseenkin oli onneksi vielä aineksia jäljellä. Toisella yrittämällä vatkaaminen onneksi onnistui. Sain kakun kasattua hyvinkin näppärästi (edes mantelit eivät palaneet pannulle), minkä jälkeen ennätin vielä kuoria kasan perunoita, porkkanoita, palsternakkoja ja punajuuria ennen vieraiden saapumista.

Olin jo ennättänyt tiedottaa, että tarjolla on katastrofikakkua, mutta lopulta suurin ongelma oli se, että kakku oli vain vähän turhan matala. Maku ja rakenne sen sijaan toimivat oikein mainiosti, ja kakku kirvoitti paljon kehuja. Vaikeuksien kautta voittoon.

Ellen Svinhufvudin kakku (linkki ohjeeseen)

6 kpl valkuaista
3 1/2 dl tomusokeria
150 g manteleita (jauhettuna)

MOKKATÄYTE JA KUORRUTUS
3/4 dl sokeria
1 1/2 dl kahvijuomaa
1 1/2 dl kahvikermaa
300 g voita
100 g manteleita (jauhettuna)

PINNALLE
80 g manteleita (lastuina)
1/2 dl tomusokeria

Kuumenna uuni 125-asteeseen. Vaahdota valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.
Sekoita mantelijauhe varovasti vaahdon joukkoon. Levitä vaahto 4 levyksi (à 15 x 22 cm) kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille.
Nosta pellit uunin ala- ja yläosiin. Paista noin 1 1/2 tuntia. Vaihda peltien paikkaa pari kertaa kypsennyksen aikana.
Irrota levyt varovasti lämpiminä ja nosta ritilöille jäähtymään.

Sekoita sokeri kuumaan kahviin ja jäähdytä kylmäksi. Lisää kerma. Vatkaa seos ohuena nauhana huoneenlämpöiseen voihin, koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Lisää jauhettu manteli loppuvaiheessa.
Kokoa kakku. Nosta pohja tarjoiluvadille ja levitä sille nuolijalla mokkatäytettä. Tee loput kerrokset ja levitä täytettä myös päällimmäiselle levylle ja kakun reunoille.
Paahda mantelilastut kuivalla pannulla vaaleanruskeiksi ja anna niiden jäähtyä täysin. Ripottele mantelilastuja kakun päälle ja painele niitä myös kakun reunoille. Siivilöi päälle tomusokeria.
Säilytä Ellen Svinhufvudin kakku jääkaapissa tarjoiluun asti.

Mitä itsenäisyyspäivän ilottomuuteen tulee, yli satavuotias Hannes Hynönen osoitti tänä vuonna, että päivää voi juhlistaa myös huumorintajuisella ja hilpeällä mielialalla.

10 Comments:

At 8/12/14 13:32, Blogger Hannele said...

Hannes Hyvösen kohdalle iso sydän. Upea ihminen!

Voiklöntin ja kahvinpärskeet voisin hyvin kuvitella omaankin keittiööni :)

 
At 8/12/14 14:11, Blogger Rosmariini said...

No höpö, Hannele. Sinä OLET oman elämäsi Nigella Lawson. Ainakin minun silmissäni. :D

 
At 8/12/14 19:59, Blogger Päivi / Kokkeillaan said...

Ei kai teillä pärsky!!!??!! Mahdoton ajatuskin.

Minulla on Ellen Svinhuvud -kakun resepti ollut vuosi(kymmeniä)a violetille lapulle kirjoitettuna ja odottanut tekijäänsä. Ei ole tapahtunut, mutta taas se alkoi houkuttaa. Hyvän roiskeenestovinkin ansiosta voisin kokeilla valmistusta.

Meillä muuten on perinteisenä itsenäisyyspäiväruokana vorschmak. Maistuu!

 
At 8/12/14 20:24, Blogger Rosmariini said...

Kyllä violetin lapun kakun on aika jo muuntua reseptistä leivonnaiseksi. Varot vaan roiskauttamasta kaikkea kahvia päällesi, niin kyllä se sujuu.

Mutta vorschmak! Niinpä tietenkin. Seuraavana itsenäisyyspäivänä ei tarvitsekaan enää pohtia, että "vitsi, kun vois keittää vaan nakkeja". Vorschmakkikin on niin mukavan presidentillistä ruokaa.

Vielä kun kattaisi vorschmakin ja Svinhufvud-kakun huoneeseen, jota nimitetään meillä jo ihan yleisesti Kekkos-huoneeksi (1970-luvulla rakennetun jyhkeän kivitakan takia).

 
At 8/12/14 20:37, Blogger Päivi / Kokkeillaan said...

No Kekkos-huoneessahan ne pitää syödä, tietenkin! Ja läninki päälle ja helmet kaulaan. Pippurimyllyn ei ole pakollista sonnustautua niihin :)

 
At 9/12/14 00:47, Blogger Jaana said...

Oooooh, en malta odottaa, että pääsen näkemään Kekkos-huoneen!

 
At 12/12/14 21:36, Anonymous Jonna / suolaa&hunajaa said...

Haluan edes puolet Hannes Hyvösen elämänilosta!
Ja puolet tuosta kakusta, minulla ei ehkä kärsivällisyys riittäisi. Eikö edes yhtä palohälytystä?

 
At 14/12/14 20:15, Blogger Rosmariini said...

Kotiharmi: Kyllä Kekkos-huone tosissaan kläningin vaatii. Ja helmet kaulaan!

Jaana: Se on paikka, joka ei jätä ketään kylmäksi. Itselleni alkujaan järkytys, mutta nyt olen jo tykästynyt omituiseen luonnonkivirakennelmaamme.

Jonna: No kieltämättä minun paahtamieni manteleiden olisi luullut laukaisevan kaikki ympäristönkin palohälyttimet, mutta olin KERRANKIN tilanteen tasalla ja keskittynyt. (Vanha kanakin voi oppia vielä uusia temppuja.)

 
At 15/12/14 18:49, Blogger Rommirusina said...

Minulla oli kyllä valtaisa aukko sivistyksessä tuon kakun osalta, katselin linnan juhlia telkkarista ja mietin siinä selostusta kuunnellessani että mikä ihme se Ellen Svinhufvud-kakku oikein on. No nyt asia selvisi, tosi hyvältähän tuo näyttää. :)

Hannes on ihq.

 
At 15/12/14 20:02, Blogger Rosmariini said...

Ellen Svinhufvudin ruokaohjeista on ilmeisesti julkaistu keittokirjakin (Ellen Svinhufvud - Rakkaudesta ruokaan ja Ukko-Pekkaan).

Pitäisi vilkaista, olisiko kirjassa ohjeita Svinhufvudien Siperian-vuosilta.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails