lauantaina, toukokuuta 31, 2014

Cocktail-paloja opiskeluaikojen suosikkiviinille: possutacot ja Gato Negro Cabernet Sauvignon



Pernod Ricard järjesti kevääksi vilskettä ruokablogeihin: alkuun pidettiin virtuaalinen viinitasting, jossa järjestäjien edustajat kertoivat ennakolta lähetetyistä viineistä videostreamin perusteella ja bloggaajat saattoivat sitten kysellä ja kommentoida chat-ikkunan kautta. Viinitastingin jälkeen käynnistyi OivaPari-reseptikilpailu, jossa haettiin makukaveria muutamalle Pernod Ricardin edustamalle viinille.

Me valitsimme viiniksi opiskeluaikaisen suosikkimme Gato Negro Cabernet Sauvignonin, jonka nautiskelu on sittemmin jotenkin jäänyt. 90-luvun puolivälin ruokamuistoista mieliimme nousivat vahvasti erilaiset tex mex -kehitelmät, joita kokkasimme porukalla ja jotka sitten nautimme muun muassa juuri Gato Negron avustuksella.

Kilpailun ajatuksena oli paitsi viini myös pikkupurtava: ajatus oli miettiä sopivia cocktail-paloja juhliin. Päädyimme valmistamaan "meksikon pulled porkia" eli carnitasta, jolla täytimme taco-kuorityyppiset kupit. Kupit valmistimme leipomalla tortilloita ja kuivaamalla ne sitten uunissa muffinsivuokiin paineltuina.

Carnitas on meksikolainen tapa valmistaa possua niin, että se keitetään tai haudutellaan ensin kypsäksi ja paistetaan tai paahdetaan vielä sen jälkeen ruskeaksi. Näin siihen tulee tuttua nyhtöpossua rapsakampi ja mielenkiintoisempi tekstuuri.



Carnitas

kilo possua (niskaa tms. ihan kunnolla läskiä osaa)
pieni sipuli, kuorittuna ja halkaistuna
muutama valkosipulinkynsi, kädellä tai veitsenlappeella hieman lyttyyn mäjäytettynä
puolikkaan limen mehu
1 appelsiini
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl juustokuminaa
laakerinlehti
suolaa, pippuria, vettä

Paloittele possu muutaman sentin kuutioiksi tms. palasiksi. Ei tarvitse nyhrätä turhan tarkasti juuri samankokoisia palasia, kun keittoaika tulee kuitenkin olemaan pitkä. Laita palaset vuokaan ja lisää niin paljon vettä, että possu peittyy. Lisää sitten pilkotut sipulit, lyttyyn mäiskityt valkosipulit, limemehu, punaviinietikka, oregano, juustokumina, laakerinlehti, 1/2 tl suolaa ja hieman mustapippuria myllystä. Purista sekaan myös appelsiinin mehu. Puristamisen jälkeen myös appelsiinin kuoret heitetään sekaan pataan!

Kuumenna keitos kiehuvaksi ja keitä hiljalleen, kunnes possu on niin kypsää, että se hajoaa haarukalla tökittäessä. Tähän menee olosuhteista riippuen ehkä puolestatoista kahteen tuntia.

Poista sitten appelsiininkuoret, sipuli ja laakerinlehti. Vuoraa uunipelti alumiinifoliolla ja siirrä possunpalat pellille. Jatka pataan jääneen nesteen keittämistä, kunnes se paksuuntuu hieman – noin vartin verran, jälleen kuitenkin olosuhteista riippuen.

Riivi liemen keittyessä possunpalat nyhtöpossun tavoin riekaleiksi käsin tai kahden haarukan avulla. Norottele sitten pinnalle hieman kokoon keittämääsi nestettä ja paahda uunissa grillivastusten alla 10-15 minuuttia. Kääntele ja hämmentele possunnyhteitä kerran paahdon puolivälissä, jotteivät ne pala. Muutenkin kannattaa seurata tarkalla silmällä, koska ohuiksi riivityt possunpalaset kärähtävät herkästi.

Tarjoa carnitas itse valmistamiesi tai kaupasta ostamiesi taco-kuorten päältä pico de gallon, guacamolen, ranskankerman ja salaatinlehtien kera. Halutessasi voit vielä raastaa päälle juustoa makusi mukaan. Meksikolainen juusto tietenkin istuisi luontevimmin, mutta sellaisia on huonosti saatavilla ainakin täällä pohjoisemmassa Suomessa.





Resepti osallistuu Pernod Ricard Finlandin järjestämään OivaPari-reseptikilpailuun.

tiistaina, toukokuuta 13, 2014

Brunssin taikaa (ja Bloody Mary -salaatti)



Kun otetaan muutama oululainen bloggaaja, bloggaajien kokkaamaa syötävää sekä yksi sateinen lauantaipäivä, ei tuloksena voi olla kuin mahdottoman hyvä mieli - ja kuten Hannele sen jo ennätti muotoilemaan: Oulun paras brunssi.

Kokkeillaan-blogin Kotiharmi kutsui oululaisen blogipoppoon brunssille kotiinsa, ja paikalle pääsivät Hannele Kokeista ja Poteista sekä pääkaupunkilaistunut Virpi Peruspöperöistä.

Lisäksi huonoille jutuillemme altistui kokonaan uusi tuttavuus: Muista syödä välillä -blogin Rommirusina saapui ihastuttamaan meitä läsnäolollaan.





Vaikka harmillisen moni oululaisbloggaaja ei päässyt blogibrunssiin paikalle, olivat läsnäolijat kokanneet antaumuksella heidänkin puolestaan. Isäntäpariskunta oli loihtinut syötäväksemme pestomarinoituja kasviksia sekä parsapateeta, ja paikan päällä päästiin vielä todistamaan pienten pekoni-munapaistosten valmistumista.

Kotiharmi ja Hannele olivat yhdistäneet voimansa: Kotiharmin char siu bao -nyytit kohtasivat harvinaisen makoisalla tavalla Hannelen makean chilikastikkeen.





(Tähän väliin pitää hoksauttaa itseäni kokkaamaan lähiaikoina paitsi makeaa chilikastiketta myös chili-valkosipulikastiketta, joka lupausten mukaan saa Srirachankin vapisemaan.)





Brunssiin kuuluu monien mielestä kenties pekoni, mutta minä kaipaan brunssille ennen kaikkea tomaattia.

Bloody Mary on tomaattimehulle oivallinen käyttökohde, ja nyt tuli todistettua, että myös kuutioitu tomaatti viihtyy samassa kulhossa hienonnetun varsisellerin, Tabascon ja vodkalorauksen kanssa.

Bloody Mary -salaatissa mukana myös pilkottua oliivia, limestä puristettua mehua sekä hienonnettua basilikaa ja punasipulia. Mausteena suolaa sekä runsaasti pippurimyllystä jauhettua mustapippuria.





Rommirusina oli loihtinut houkuttelevia pizzapiiraita sekä kotitekoista mustikkalikööriä, jota en onneksi loiskuttanut pöytäliinalle.

Virpi rikastutti brunssipöytää juustovalikoimalla. Brunssipäivän iltaan ajoittuvat euroviisut saivat meidät muistelemaan tasan viiden vuoden takaista blogimiittiä, jonne olen postauksen perusteella tehnyt tomaatti-mozzarellasalaattia. Nimimerkillä hiukan vain kaavoihini kangistunut.



Lopuksi (tai ensimmäisen ruokarupeaman päätteeksi = ennen santsikierroksen alkua) menetin sydämeni Hannelen seljankukkaleivoksille. Miten maailmassa voi olla jotain samaan aikaan näin kaunista ja maistuvaa:



Minulta puuttuu näiden tekemiseen oikeanlainen vuoka, mutta kunhan sen saisi järjestymään, voisin sukeltaa tosissani tartalettien maailmaan.



Kiitos Kotiharmille ja siipalleen lämpimästä vieraanvaraisuudesta - sekä heille ja kaikille muillekin hulvattoman hauskasta seurasta.



lauantaina, toukokuuta 03, 2014

Kaikki tiet vievät



Nyt olisi taas aika pyytää ruokaisia reissuvinkkejä. Työmatkan suuntana on seuraavaksi Italia ja siellä etenkin Rooma sekä Umbria.

Roomassa on tullut käytyä ennenkin, aikana ennen Pastanjauhantaa. Ruokapuolelta mieleen jäivät pizzat, Trastevere sekä ennen kaikkea tietenkin gelateriat.

Jos jollakulla sattuu olemaan hyviä ravintolavinkkejä, niin kommenttilaatikko on käytettävissä.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails