sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013

Viikonloppu Vilnassa

Voi, kun pääsisin taas joskus elämässäni siihen tilanteeseen, että ehtisin bloggaamaan tapahtumista tuoreeltaan. Pari viikkoa sitten Vilnasta palatessa oli kaksi sen verran tiiviistä työviikkoa odottamassa, etten ole sen koommin ehtinyt ajatella juuri koko reissua tai ainakaan sen ruokapuolta.

Kansanmurhan uhrien museota (KGB-museota) olen miettinyt melko paljonkin, sen verran rankka kokemus oli se. Vilnan joulutoria en ole juuri pohtinut; loskainen ja ankea sää eivät olleet aivan omiaan joulutunnelman saavuttamiseen. Torilta tuli poistuttua pian sisätiloihin teetä juomaan ja kastuneita varpaita kuivattelemaan.


Mutta tulihan Vilnassa syötyäkin. Liettualaiset pitävät kaikesta päätellen perunasta, sienistä (säilöttyjä sieniä oli aamupalallakin) sekä eri tavoin täytetyistä letuista.

Ehkä kaikkein tunnusomaisinta ruokaa Liettualle ovat niin sanotut zeppeliinit eli täytetyt tuhdit perunanyytit, jollaista pääsin maistamaan turistien suosimassa Senoji Trobelessa. Ensimmäisessä ravintolassa ei tärpännyt, koska zeppeliinit eivät tukevana ruokana sovellu kuulemma ilta-aikaan syötäväksi. Kyseessä oli kyllä sen verran kokonaisvaltainen (ja tärkkelyspitoinen) elämys, että jälkiruoka jäi kerrankin ihan suosiolla väliin.

Yksi parhaista ruokakokemuksista olivat oluen kanssa naposteltavat rapeat ruisleipätikkuset. Toisesta perinteisestä pikkusyötävästä eli possunkorvista en ollut aivan yhtä innoissani (niitä näkyy kaikkein ylimmässä kuvassa).


Jossain vaiheessa teki mieli maistaa jo muutakin kuin perinteistä liettualaista ruokaa. Ajatuksena oli, että Lauro Lapas -nimisestä paikasta saisi vähän pienempiä annoksia, ja saihan sieltä. Toisaalta jos minulta kysytään, niin tällä lautasella on mielestäni hiukan liikaa erillisiä elementtejä:



Liettuan kieli kuulosti todella vaikealta, vaikka vähän toki helpotti se, että osa sanoista oli aiemmalta Latvian-reissulta tuttuja. Švyturys tarkoittaa joka tapauksessa majakkaa.

Tässä vielä kuva cepelinas-zeppeliinistä, johon katselin netistä ohjettakin (ei sillä, että ajatuksena olisi kokeilla näitä kotona):

maanantaina, joulukuuta 02, 2013

Nigellan colakinkku



Jouluoluiden maistelu vaati seurakseen kinkkua sekä kotitekoista konjakkisinappia.

Jauhantapajan asukkaan mieleen muistui tällöin Nigella Lawsonin colassa keitetty kinkku, joka valmistui tähän tapaan:

Nigellan colakinkku

2 kilon painoinen kinkku, miedosti suolattu
1 sipuli, kuorittuna ja halkaistuna
2 litraa Coca-Colaa

kuorrutteeseen:
kourallinen neilikoita (näitä emme itse käyttäneet)
1 rkl (tai vähän enemmänkin) tummaa siirappia
2 tl sinappijauhetta
2 rkl (demerara)sokeria

Laita kinkku isoon kattilaan tai pataan kamarapuoli pohjaa vasten. Lisää sipuli ja kaada päälle cola.
Kiehauta, vähennä hiukan lämpöä ja laita kansi päälle (ei liian tiukasti) ja keitä korkeintaan 2 1/2 tuntia. (Parikin tuntia saattaa riittää. Keittoaikaa täytyy luonnollisesti säätää kinkun painon ja alkulämpötilan mukaan; Nigellan mukaan suoraan jääkaapista otettua kinkkua kannattaa keittää vartin verran pitempään.)
Lämmitä uuni 240°C. Kun kinkku on kypsynyt, nosta se pois colaliemestä ja anna jäähtyä hetken aikaa.
Nosta kinkku pellille. Poista kamara, mutta jätä ohut kerros rasvaa. Leikkele rasvaan terävällä veitsellä neliöitä ja tökkää kuhunkin neliöön neilikka. Levitä rasvan päälle siirappi (varovasti, jotta neilikat eivät siirry pois paikoiltaan) ja taputtele siirappiin sinappi ja sokeri.
Paista suurin piirtein 10 minuutin ajan niin, että kuorrute saa mukavasti väriä.

Kinkku upposi ennätysvauhtia olohuoneelliseen ruokabloggareita; lieneekö tätä viimeisimmän testioluen kaveriksi enää kovin paljon jäänytkään.

--
Tarkempi tutkimus paljasti, että colakinkku on vieraillut suomalaisissa ruokablogeissa aiemminkin: kannattaa käydä katsomassa myös Kulinaarimurujen ja Siskot kokkaa -blogien postaukset aiheesta.

sunnuntaina, joulukuuta 01, 2013

Oululainen blogiraati on puhunut: jouluoluet vertailussa



Oululaiset ruokabloggaajat kokoontuivat marraskuun viimeisenä päivänä blogipikkujouluun ainanälkäisen Millan kotiin.

Jauhantapaja näki tilaisuuden otolliseksi tieteellisen jouluolutkokeen järjestämiseksi. Aiempaa tutkimustyötä oli tehty Helsingin Sanomissa, jonka järjestämässä jouluoluttestissä kaksi oli ylitse muiden:
"Suomalainen imperial stout Siperia ja saksalainen savubock Aecht Schlenkerla Eiche ansaitsivat molemmat täydet viisi tähteä, kun Helsingin Sanomien olutraati arvioi Alkon tämän vuoden jouluolutvalikoimaa."

Oma raatimme kooostui oululaisista ruokabloggaajista sekä heidän perheenjäsenistään ja ystävistään. Menetelmänä oli sokkotesti, ja testitilanteessa ohjattiin osallistujia tarkkailemaan erityisesti juoman yhteensopivuutta kinkun kanssa.

Koejärjestelyssä oli mielenkiintoista se, että mukana oli hyvin eriasteisia oluen ystäviä (toisin sanoen osa maistelijoista ei ole oluen ystäviä ensinkään). Siihen nähden oli erittäinkin kiinnostavaa, että tulokset olivat kaikilla samansuuntaiset, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä.

Voitto meni suureen olutmaahan Belgiaan. Kauan eläköön kinkkuolut St Feuillien! Sen sijaan Helsingin Sanomien testissä pärjännyt savuinen Aecht Schlenkerla Eiche ei vakuuttanut oululaista makuraatiamme ollenkaan. Tässä luonnehdintoja:


Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas:

Sopii jouluajan kaato-olueksi, kepeä ja pirtsakka. Turhan kepeä kinkun kaveriksi.

Makeahko, hunajainen. Ei hyvä kinkun seuralainen.

Pihkainen, humalainen. Voi juoda useamman, eli ei jouluolut.

Ei jouluinen.

Hedelmäinen tuoksu, saippuamainen maku.

Kinkku taittaa kitkeryyden, maitolasillinen menisi.

Keskiarvo kouluarvosanalla 7-.


St Feuillien Cuvée de Noël:

Makea, edellistä jouluisampi. Rakkauden kieli on saksa (sic). Kinkun kiva kaveri.

Miellyttävä, pehmeä, vivahteikas, täyteläinen, loistava kinkkuolut.

Konttausolut.

Vaahtoava, tumma, luonteikas. Kinkun kanssa erinomainen. Ilman vähän turhan makea.

Vahva vaahto. Salmiakkinen/lakritsainen, makea. Erinomainen kinkun kanssa, toimii myös thaisormisyötävän kanssa. 2 maitolasillista menisi.

Keskiarvo kouluarvosanalla 8 1/2.


Aecht Schlenkerla Eiche:

Erittäin savuinen, tervainen, tuoksu liian voimakas, tunkkainen.

Kinkku ei toimi tämän kanssa.

Juoksuhautaolut. Laphroaig oluen muodossa.

Savuinen. Savuviski, terva, poltettu mökki. Savun maku peittää kinkun. Ei toimi. Ei pysty juomaan loppuun.

Savuinen, Ankara.

Meetvurstinen. En tykkää. Puoli maitolasillista.

Keskiarvo kouluarvosanalla 6.


Fuller's Old Winter Ale:

Ei kinkun kanssa vaan kinkun jälkeen.

Hapokas, ei jouluinen. Kirpeähkö.

Ei vaikuta jouluoluelta.

Kevyt vaahto, mauton, vetinen, kitkerä. Maitolasillinen menisi.

Keskiarvo kouluarvosanalla 7+.


--
Mukana testiryhmässä Aina nälkä, Peruspöperöä, Kokit ja Potit, Ghetto Gourmet, (Diplomi-)insinöörin keittiössä, Makuja kotoa, Kokkeillaan sekä muut paikalla olleet.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails