tiistaina, lokakuuta 30, 2012

Omenamunkit


Olen sattuneista syistä pohdiskellut viime aikoina menneiden vuosisatojen ruokaohjeita, ja jossain vaiheessa päädyin blogiin nimeltä Isoäidin reseptillä. Kerrassaan loistava idea blogille!

Kun omena-aikaa elettiin, kokeiluun lähtivät isoäidin reseptillä laaditut omenamunkit. Munkki on ilmeisesti aiemmin tarkoittanut yksinkertaisesti pyöreää leivonnaista - ei tietynlaisesta taikinasta uppopaistettua tekelettä, kuten nykyään.

Omenamunkit nykykielellä

voitaikina:
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja + ylimääräistä leivinalustan jauhottamiseen
3 dl kevytkermaa
330 g huoneenlämpöistä voita
3-4 omenaa
1 kananmuna

Yhdistä leivinjauhe, sokeri ja suola vehnäjauhoihin ja vatkaa sekaan kerma. Vaivaa taikinaan voi ja nosta jääkaapppiin hekeksi jäähylle. Taikina on aika "lötköä", lisää jauhoja kakulimisvaiheessa. Jauhota leivinalusta ja kauli taikina puolen sentin paksuisiksi levyiksi. Paina pyöreällä muotilla (tai teekupin reunalla) taikinasta ympyröitä. Posta omenoista siemenkodat, pyörittele omenat ensin sokerissa, ripottele sitten keskiaukkoonkin hieman sokeria ja nosta omena kerrallaan pyöreän taikinalevyn päälle. Aseta toinen taikinaympyrä kanneksi ja nipistä sauma kiinni niin että omena jää taikinataskun sisälle. Pyörittele taikinan peittämää omenaa käsissäsi niin kuin tekisit lumipalloa ja varmista että saumat tasoittuvat.

Nosta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle sokeria. Paista omenamunkkeja 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes pinta saa hieman väriä. Tarjoa lämpiminä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Pssst. Pastanjauhantaa onnittelee Chez Jasua (suomalaisen ruokablogimaailman helmeä) Glorian blogipalkinnon voitosta.

keskiviikkona, lokakuuta 24, 2012

Kuuluisa avokadopasta


Kokeilimmepa mekin netissä mainetta niittänyttä avokadopastaa. Resepti on alun perin tuoreehkosta Safkaa-keittokirjasta ja se on tosiaankin sittemmin viilettänyt läpi tietoverkkojen tuulispään lailla. Kastike oli kuin olikin erittäin maukasta - ja harvinaisella tavalla yhtä aikaa sekä raikasta että ruokaisaa.

Avokadokastike syntyy varsin ripeästi ja vähällä vaivalla, joten se sopii erinomaisesti arki-illankin ravinnoksi, kun aika ja energia ovat vähissä. Tällaisen reseptin voisi kuvitella toimivan hyvänä innoittajana myös ruoanlaittoa normaalisti vähänlaisesti harrastavalle. On erittäin palkitseva kokemus, kun helposti ja nopeasti saa perusravintoloiden pasta-annokset nokittavaa ruokaa.

Ohjeen maininta suolasta kannattaa ottaa tosissaan. Ilman suolaa kastike ei todellakaan maistu ihan yhtään miltään. Tämä ruoka kannattaa myös nauttia, kun pasta on vielä kuumaa. Kokonaisuuden jäähtyessä valkosipulin maku voimistui jotenkin melko hallitsevaksi, vaikkei sitä lämpimän pastan kanssa syödessä huomannut ollenkaan. Mielenkiintoinen on makumme aisti!

Avokadopasta

1 val­ko­si­pu­lin­kyn­si
1/2 chi­liä (pois­ta sie­me­net)
1 li­met­ti
2 kyp­sää avo­ka­doa
suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria
1/2 dl olii­vi­öl­jyä
kou­ral­li­nen ba­si­li­kaa
kou­ral­li­nen leh­ti­per­sil­jaa
30 g (1 dl) raas­tet­tua pe­co­ri­noa
30 g (1 dl) raas­tet­tua par­me­saa­nia
400–500 g spa­get­tia

Voit teh­dä kas­tik­keen suo­raan tar­joi­lu­kul­hoon, jos­sa kan­nat pas­tan pöy­tään. Pil­ko valko­si­pu­li ja chi­li, lai­ta ne kul­hoon. Pu­ris­ta li­me­tin me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ka­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ka­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avulla kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la, pip­pu­ri, olii­viöl­jy, hie­non­ne­tut yr­tit, se­kä pe­co­ri­no- ja par­me­saa­ni­raas­te.

Pis­tä hom­ma se­kai­sin lu­si­kan avul­la, mais­ta. Kas­tik­kees­sa tu­lee ol­la tar­peek­si suo­laa, muu­ten lop­pu­tu­los on mau­ton.

Kei­tä spa­get­ti al den­te -kyp­syy­teen hy­vin suo­la­tus­sa ve­des­sä, ota tal­teen va­jaa de­si kei­tin­vet­tä. Va­lu­ta pas­ta lä­vi­kös­sä.

Lo­rau­ta osa kei­tin­ve­des­tä kas­tik­keen se­kaan, ja pyö­rit­te­le spa­get­ti kas­tik­keen kimp­puun.

Raas­ta pääl­le par­me­saa­nia ja rou­hi myl­lys­tä mus­ta­pip­pu­ria. Tar­joa he­ti.

tiistaina, lokakuuta 16, 2012

Valmiissa pöydissä


Pääsimme hiljattain tuttavaperheidemme valmiisiin pöytiin oikein kahtena päivänä peräkkäin. Juhlallista, mutta lähes huonoa omaatuntoa nostattavan vaivatonta. No, jospa taas vuoroin vieraissa käytäisiin. Suuret kiitokset isäntäperheille!


Ensimmäisessä paikassa alkuruoaksi nautittiin nachojen kanssa operoitua tomaattisalsadippiä sekä paahdetuista viikunoista ja rapeaksi paistetusta parmankinkusta valmistettu alkuruoka, joka oli sivelty oliiviöljystä ja balsamiviinietikasta tehdyllä sekoituksella. Ennen tarjoilua päälle oli veistelty vielä parmesaanilastuja ja rouhittu mustapippuria. Kuten arvata saattaa, happaman ja makean liitto oli jälleen todella toimiva.


Pääruoaksi saimme omenasiiderikastikkeessa haudutettua maissikanaa. Yleensä possun kaverina tavattu omenaisuus tuntui kelpaavan mainiosti siipikarjankin yhteyteen.






Jälkiruoaksi oli erityisen maukasta omenakakkua. Rakenteeltaan se oli kuin porkkanakakku, mutta porkkanan tilalla oli omenaa. Ohje oli Maku-lehden numerosta 4/2012.

Helppo omenakakku

12 palaa
200 g leivontamargariinia (rasvaa 80 %)
2 dl sokeria
3 kpl munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
4 kpl omenaa (hapokas lajike)

Kuorrutus
60 g leivontamargariinia (rasvaa 80 %)
120 g sulatejuustoa (maustamaton, ei kevyt, esim. Olympia)
3 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Koristeluun
1 rkl koristerakeita

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Sekoita rasva ja sokeri kulhossa. Vatkaa munat kierrevatkaimella joukkoon yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita puuhaarukalla tasaiseksi, mutta vältä turhaa vatkaamista, ettei taikina sitkisty.

Pese omenat. Leikkaa ne kuorineen kuutioiksi ja sekoita taikinan joukkoon. Pingota leivinpaperi Ø 26 cm:n irtopohjavuokaan. Voitele vuoan reunat. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 50 minuuttia. Irrota kakku vuoasta hetken jäähtyneenä. Jos tarjoat kakun ilman kuorrutusta, älä kumoa sitä. Jos taas kuorrutat omenakakun, kumoa se vadille ja anna jäähtyä täysin.

Sulata kuorrutusta varten rasva ja lisää sulatejuusto. Vatkaa kierrevatkaimella tasaiseksi. Siivilöi joukkoon tomusokeri. Mausta vaniljasokerilla ja vatkaa tasaiseksi. Jos kuorrutus on juoksevaa, anna sen jähmettyä hetken ennen levittämistä. Valuta kuorrutus omenakakun keskelle ja levitä varovasti reunoja kohden. Viimeistele helppo omenakakku koristerakeilla tai mantelilastuilla.

Even vinkit:
  • Voit tehdä kakun myös voideltuun, korppujauhotettuun rengasvuokaan.
  • Jos et kuorruta kakkua, voit päällystää sen kapeilla omenalohkoilla ennen paistamista.
  • Lisää vielä muutama voinokare ja sokeria, niin saat kauniin ja makoisan pinnan.
  • Kakku on ihanaa vastaleivottuna, mutta mehevöityy, kun annat sen vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Voit myös pakastaa kakun ilman kuorrutusta.
  • Esimerkiksi pakastetut annospalat on helppo sulattaa kahvin seuraksi.

Jälki-jälkiruoaksi eteemme rakennettiin vielä tarjottimellinen juustoja tyköpurtavineen.



Toinen päivä lähti käyntiin reippaasti geokätköilyn merkeissä. Kävimme porukalla loggaamassa Koitelinkoskelle edellisen reissun jälkeen piilotetun kätkön ja herkuttelimme sen jälkeen muurikkalätyillä. Isäntäväki oli valmistanut taikinan kaukaa viisaasti muovipulloon, josta sitä oli oivallisen kätevä pannulle valuttaa. Kateellisina katsoimme vierestä, miten tottunein ottein ja miten tasalaatuisesti lättyjä valmistui nuotion yllä. Ei tainnut olla ihan ensimmäinen kerta noissa puuhissa!




Lättyilyn jälkeen palasimme jatkamaan ateriointia urbaanimpaan ympäristöön. Valmistimme alkuruoaksi Kulinaarimurulan chorizo-dippiä...


...sekä Ghetto Gourmet'lta omaksuttuja pekoniin käärittyjä kampasimpukoita.

Pekoniin käärityt kampasimpukat

6 rkl fariini- tms. tummaa sokeria
1 rkl curry-mausteseosta (miel. Madras)
1/2 tl cayenne-pippuria
14 pekoninsiivua
14 kampasimpukkaa, jänteistä puhdistettuina ja halkaistuina
28 puista cocktailtikkua

Sekoita kulhossa sokeri, curry-mauste ja cayenne.

Paista pekoni pannulla kahdessa erässä keskikuumalla lämmöllä, kunnes osa rasvasta on sulanut ja reunat alkavat ruskistua, mutta pekoni on vielä taivuteltavissa eikä äärirapeaa. Siirrä pekoni leivinpaperien päällä valumaan ja jäähtymään.

Lämmitä uuni grillivastusasennolla ja öljyä kevyesti sopivan kokoinen uunipannu tai -ritilä.

Leikkaa pekonisiivut kahtia. Jaa sokeri-mausteseos tasaisesti siivuille ja painele sitä kevyesti, jotta mauste tarttuu kunnolla pekoniin. Kääri sitten jokainen kampasimpukanpuolikas omaan, maustettuun pekonisiivuunsa ja kiinnitä cocktail-tikulla.

Paista simpukoita grillivastusten alla muutamia minuutteja. Näitä kannattaa vaania koko ajan ja käännellä tarvittaessa. Alkuperäisen ohjeen kuuden minuutin paistoaika osoittautui meillä himpun verran liian pitkäksi, mutta onneksi karrelle paloivat vain pekonisiivujen ulkoreunat.

Pääruoaksi saimme juhlallisesti isännän itsensä pyytämästä jäniksestä valmistettua pataa, joka vielä tarjoiltiin hänen äitinsä valmistaman pihlajanmarjahyytelön ja mm. punajuuria sisältäneen, niin ikään varsin läheltä noukituista juureksista valmistetun paahtojuurespellillisen kanssa. Tästä ei lähiruoka juuri enää lähene! Ihan puhtaasti betonikeskustoissa viihtyvän olisi mahdotonta kasata tällaista luksusta ilman monenlaisia kaupallisia toimijoita.

Jänispata oli niin herkullista, että sitä söi ihan huomaamattaan ähkyyn saakka. Onneksi täysinäisyyttä saatiin vajutettua tarkoitukseen soveltuvilla juomilla siinä määrin, että illan hämärissä päästiin vielä juustotarjottimen äärelle.

lauantaina, lokakuuta 13, 2012

Pyttipannu on paras


Niinhän siinä kävi, että pikaruokakisan voitto meni Jannalle ja kesäkurpparipyttärille.

Jannan pyttis oli paitsi äärimmäisen herkullinen myös nopea ja muutamasta raaka-aineesta helposti valmistuva. Palkintona on siis Jamie Magazine (tai jonkin muun ruokalehden tilaus, valinnan mukaan).

Kiitos kaikille osallistuneille! Paljon hyviä ohjeita jäi kisan ansiosta jemmaan (moni alkupään testaus on vielä postaamatta taannoisten teknisten ongelmien takia, mutta eiköhän niidenkin kimppuun päästä jossain vaiheessa).

(Kuvassa pikaruokaa Berliinistä. Pakko fiilistellä vanhoja lomakuvia, kun seuraavan kerran ehdin itse lomailemaan vasta jouluna.)

perjantaina, lokakuuta 12, 2012

Se kasvattaa järkeä

"Kohtuudella kahvia - ja aivot kiittävät!" Paranna muistia syömällä. Yli kahdella kolmesta ongelmia muistin kanssa. Viime viikkojen uutisotsikoita, joista vannoutunut kahvinjuoja on ottanut ilon irti.

Muistia voisi parantaa (tai ainakin tulevaisuuden muistiongelmia ehkäistä) lisäämällä myös marjojen ja kalan osuutta ruokavaliossa. Siksi otin mielihyvin testaukseen tämän Loviisan pikaisen kalareseptin, jonka lopputuloksena syntyi kirpeän sitruunainen makuelämys:

vaaleaa kalaa fileinä (meillä kuhaa)
1 sitruuna
2 rkl kapriksia
50 g voita
2-3 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
vehnäjauhoja

Sitruunasta puristetaan mehu, sekaan kaprikset. Kalafileille ripotellaan suolaa ja pippuria. Pyöräytetään vehnäjauhoissa. Fileet paistetaan voi-oliiviöljyseoksessa niin, että pinta hieman ruskistuu. Valmiit kalafileet siirretään tarjoiluastiaan. Pannulle kaadetaan sitruunamehu kapriksineen ja kiehautetaan pikaisesti, kaadetaan kalafileiden päälle. Tarjotaan perunoiden ja salaatin kera.

Muistan, että Pastanjauhannan alkuaikana (lähemmäs seitsemän vuotta sitten) blogattiin myös hieman vastaavantyyppinen kapriskalan ohje. Viime vuonna järjestetystä chiliruokakilpailusta jäi jemmaan muun muassa kiinnostava chililohi.

Kertokaahan tekin kommenttilaatikossa, mikä on teidän suosikkikalaruokanne. Jos saisi vaikka inspiraation kokata kalaa useamminkin.

torstaina, lokakuuta 11, 2012

Kinkkukiusaus viritettynä

Pikainen arkiruokareseptikisa on ollut vaihteeksi kiinnostava kokemus. Olen vieraillut kauppojen pakaste- ja säilykeosastoilla useammin kuin moneen vuoteen. Tätä ruokaa varten ostin pussillisen perunasipulisekoitusta. Kinkku sen sijaan ostettiin kokonaisena palana ja pilkottiin itse. Mutta olihan tämänkin kiusauksen valmistaminen siitä huolimatta hyvin nopea toimitus.

Kyseessä on Tehtyä ja maistettua -blogin kisaresepti:

Viritetty kinkkukiusaus

pussi perunasipulisekoitusta (pakaste)
300 g pussi kinkkusuikaleita
2 dl kermaa
puoli purkkia (n. 50 g) tuorejuustoa (maun voi valita itse)
kourallinen ruohosipulia
korppujauhoa (tai juustoa)
suolaa ja pippuria
tilkka öljyä pannulle ja vuokaan

Uunin lämmetessä 225 asteeseen paahdetaan kinkkusuikaleisiin nopeasti pinta paistinpannulla parissa erässä.
Tuorejuusto sekoitetaan / liuotetaan kermaan ja maustetaan suolalla ja pippurilla.
Jäiset pakasteperunat, paahdetut kinkkusuikaleet ja ruohosipuli sekoitetaan öljyttyyn vuokaan. Tai ladotaan kerroksiksi.
Kermaseos kaadetaan vuokaan ja päälle levitetään korppujauho tai juusto. Tai molemmat.
Kiusausta paistetaan 225 asteessa 45 minuuttia. Laatikkoon saa ekstrarapeutta (etenkin jos juustoa on mukana) sekoittamalla vuoan puolivälissä paistoa ja lisäämällä pintaan vielä korppujauhoja.

maanantaina, lokakuuta 08, 2012

Korni arkiruoka (Quorn-ananaskastike)

Ylimuulin arkiruokaresepti piti sisällään erityisen mielenkiintoisen raaka-aineen, Quornin. Tarkempi tutkistelu paljasti, että kyseessä on suunnilleen niin tehdastekoinen ruoka-aine kuin suinkin mahdollista: Quorn on isoissa fermentoreissa valmistettavaa sientä (ei sientä siinä mielessä kuin tatti tai rousku, vaan enemmänkin siinä mielessä kuin homesieni tai hiivasieni), josta sitten erotetaan proteiinia, joka puristetaan pihveiksi, kuutioiksi tai rouheeksi.

Quorn kehiteltiin alun perin Englannissa vastaukseksi holtittomasti lisääntyvän ihmiskunnan vääjäämättömään proteiinipitoisen ruoan pulaan, eikä oikein voi välttyä pohtimasta yhteyksiä Quornin ja scifi-kirjojen ravintomassakehitelmien välille.

Hienoiseksi yllätykseksi Quornin maku oli hyvin neutraali ja ehkä jollain tapaa etäisesti kanamainen. Se tuntui imevän kastikkeesta mukavasti makua ja ruoka olikin, paitsi nopeasti ja näppärästi valmistuva, myös erinomaisen maukas.


Maukkaan aterian lisäksi mielihyvää tuli muulimaisen mukavasta kirjoitusasusta. Harvoin on sipulin pilkkominen on käynyt näin sutjakkaasti:

Korni arki

oliiviöljyä
iso sipuli
300 g paketti quorn-kuutioita
purkki ananaspaloja
1-1,5 dl kermaa tai kookoskermaa (jälkimmäinen toimi hyvin, toim. huom.)
suolaa
(tuoretta korianteria)

Ja hei vaan heti sipulia pilkkomaan, laita samalla pannu lämpenemään ja loraa sille olju. Hakkeloi sipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota oljussa. Lisää pannulle jäiset quorn-kuutiot ja kerma. Kaada joukkoon ananaspurkin mehu ja ananakset. Anna porista kannen alla hiljalleen 12-15 minuuttia, kunnes neste on jotakuinkin redusoitunut tahnamaiseksi. Mausta suolalla, tarjoile riisin kanssa ja viimeistele tuoreella korianterilla.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2012

Tacosalaatti (arjen pikaisia ruokia)

Muista nauttia... osallistui pikaruokakilpailuun tällä hauskannimisellä, nopealla ja lupausten mukaisesti maukkaalla reseptillä.

Kuten aineslistaa lukemalla saattaa jo päätellä, kyseessä on kulhoon kasattava kanasalaatti, joka maistuu TexMex-hengessä tacoilta. Kanan ansiosta se oli myös varsin ruokaisaa. Tämän avulla saa siis suuhunsa taco-kokemuksen ilman joka annokseen vaadittavaa näpräyshetkeä: nopeaa ja maukasta nälkäiselle!


Salaatti tuntui säilyvän yön yli jääkaapissa hyvin ja maistui seuraavanakin päivänä. Jopa nacholastujen kerros oli onnistunut eristäytymään muista täytteistä sen verran, että osa niistäkin oli pysynyt rapeina.

Exän exän tacosalaatti

salaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia
kermaviili & taco-dippiseos
taco sauce (tai jotain muuta salsaa, tulisuusaste oman maun mukaan)
300 g broilerin suikaleita, maustamattomia
taco-maustepussi (esim. Old El Paso)
150-200 g nachoja, suolattuja

Toimi näin: Sekoita tacodippi maustumaan.
Paista kana kypsäksi pannulla. Sekoita mukaan loraus vettä ja tacomausteseos, paista kunnes vesi on haihtunut ja tacomauste kuorruttaa kanapalat tasaisesti.
Pilko kanan kypsyessä salaatti, kurkku, tomaatti ja sipuli.

Kokoa salaatti isoon vuokaan:
- Kaada pohjalle nachopussi. Painele kämmenellä muutamia kertoja jotta suurin osa nachoista murskaantuu hieman pienemmiksi paloiksi.
- Kaada hiukan jäähtyneet kanapalat nachojen päälle
- Lusikoi salsakastike tasaisesti kanapalojen päälle.
- levitä noin puolet salaatista kanapalojen päälle.
- Ripottele tomaatin- ja kurkunpalat sekä sipuliviipaleet salaatin päälle ja ripottele päälle loppu salaatti.
- lusikoi tacodippi salaatin päälle mahdollisimman tasaisesti.
Jos maltat odottaa, anna makujen tasaantua n. 30 min jääkaapissa. Jos et, niin käy heti kiinni.

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2012

Kruunukyljykset arjen pelastajina

Arjen voi toisinaan pelastaa vähän juhlavamminkin. Kruunukyljysohje on sähköpostiin tullut lukijan pikainen kisaresepti. Kuvakin saatiin kaupan päälle, joten suuret kiitokset myös siitä.

Syysillan pelastus kahdelle

kruunukyljyksiä 6-8 kpl
pienehkö kesäkurpitsa
250 g kirsikkatomaatteja
parmesaania tai grana padanaa
basilikanlehtiä
balsamicosiirappia
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Kypsennä maustetut kyljykset ja viipaloitu kesäkurpitsa kuumalla parilalla maun mukaan.
Asettele tomaatit, reiluja viipaleita juustoa ja basilikan lehdet lautaselle.
Lisää lämpimät ja viimeistele siirapilla.

Kruunukyljyksiä ei ole jauhantapajalla juuri harrastettu, vaikka (luullistakin) lampaanlihaa on muuten tullut syötyä vuosien mittaan ajoittain hyvinkin ahkerasti. Onko kyseessä siis vähän sama asia kuin karitsan kare?

Karetta on kokkeiltu muutamissa blogikeittiöissäkin.

tiistaina, lokakuuta 02, 2012

Opiskeluruokaa


Moni osallistui pikaruokareseptikisaan opiskeluaikaisella bravuurillaan. Esimerkiksi Makuja kotoa -Heidi tehtaili kisaa varten vanhaa suosikkiaan feta-kasvispaistosta, joka sattuneista syistä taisi olla ensimmäinen testaamani kisaresepti.

Oliivin ystävä puolestaan osallistui kisaan oman opiskeluaikansa pikaisilla patongeilla. Minua ilahdutti ohjeessa erityisesti loppukommentti: "Jos juusto on avaamattomassa paketissa, niin ainekset tähän ruokaan voi ostaa ennen kuin on lähdössä reissuun. Kotiinpalatessa ei tarvitse sitten ensimmäisenä suunnata ruokakauppaan."

Aamen. Olen turhan monta kertaa kokenut sen hetken, kun kotiin palattuaan
a) astuu Oulussa lentokoneesta ja tuulenpuuska iskee räntäsateen naamalle
b) mieli ikävöi vielä matkakohteen maisemiin ja meininkeihin
c) jääkaapissa ei ole yhtään mitään syötäväksi kelpaavaa eikä kauppaan jaksaisi lähteä

Että jos vaikka muistaisin seuraavalla kerralla ostaa jotain hyvin säilyvää evästä kaappiin odottamaan.

Tonnikalapatonki uunissa

esipaistettu moniviljapatonki
tonnikalaa tomaattikastikkeessa
oliiveja
ananaspaloja
juustoa
oreganoa

Patonki halkaistaan. Päälle tonnikalaa, oliiveja, ananasta ja reilusti juustoa. Maustetaan oreganolla ja koko komeus 250-asteiseen uuniin. (Itse panin asteita 225 ja aikaa meni noin kymmenen minuuttia. Olin chilituulella, mistä syystä söin osan patongista Srirachan kanssa.)

Pastanjauhannassakin on ollut joskus ajat sitten puhetta opiskeluaikojen bravuureista. Minulla semmoinen oli esimerkiksi purjo-perunasosekeitto.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails