perjantaina, lokakuuta 29, 2010

Maksakastike Murulan tapaan

Tässä pieni varaslähtö reseptikilpakokelaiden ruokaohjeisiin, Kulinaarimurulan maksakastike ja palsternakkamuusi.

Olen viime viikkojen aikana oppinut tekemään muusia muustakin kuin perunasta, ja palsternakkamuusikin oli oivallista. Samoin kuin tietenkin myös savustettu maksa sekä puolukkahillo:
Palsternakkamuussi

300 g palsternakkaa
vettä
50 g voita
suolaa

Maksakastike

pieni sipuli
300 g (savustettua poron)maksaa
nokare voita
100 g ranskankermaa
1-2 rkl Dijon-sinappia
valkopippuria
suolaa

Kuori ja paloittele palsternakka. Keitä paloja vedessä, kunnes ne ovat pehmeitä. Kaada melkein kaikki keitinvesi pois ja muussaa palsternakat soseeksi. Mausta voilla ja suolalla.
Pilko sipuli ja kuutioi maksa. Sulata voi pannulla ja freesaa sipulisilppua siinä hetkinen. Lisää pannulle maksapalat. Jos käytät savustettua maksaa, riittää että lämmität palaset. Jos käytät raakaa maksaa, kypsennä paloja pannulla viitisen minuuttia.
Lisää sipulin ja maksan joukkoon ranskankerma ja sinappi. Sekoita ja anna kastikkeen porista pannulla muutaman minuutin ajan. Mausta valkopippuriripauksella ja suolalla.
Tarjoa muussi ja soossi (viskillä maustetun) puolukkahillon kanssa.

Omasta maksakastikkeestamme tuli vähän turhan tiukkaa syystä, että maksaa hurahti sekaan epähuomiossa hiukan liikaa. Ei tullut vilkuiltua ohjeen grammamääriä taas tarpeeksi tarkkaan.

torstaina, lokakuuta 28, 2010

Kasviskimara

Hiljaiselo blogissamme ei johdu siitä, ettemmekö olisi laittaneet viime aikoina ruokaa. Kaikkea muuta. Olen kuorinut lukemattomia porkkanoita, kiehuttanut kaalia ja suikaloinut palsternakkaa.

Pakastinta on puolestaan tyhjennetty ahkerasti hirvenlihasta, marjoista ja sienistä. Toisin sanoen tekeillä on ollut viime viikkojen aikana useampiakin syysreseptikisan kokkailuja. Voittaja ei ole vielä ollenkaan selvillä, joten kannattaa etsiskellä se kaikkein paras sesonkiresepti ja lähettää se loppuviikon aikana sähköpostiimme.

(Myös blogittomat ovat erittäin tervetulleita osallistumaan.)

Valkosipuleita meidän ei ole tarvinnut ostaa muiden kasvisten tavoin kaupasta, koskapa saimme itse kasvatetun satsin Kokkien ja Pottien kokkailevalta pariskunnalta. Kiitokset!

Osan kynsistä istuttelin multaan (keväällä onkin jännä nähdä, itääkö niistä yhtään mitään). Joten palaamme asiaan, sekä kilpareseptien että (mahdollisesti) valkosipulien muodossa.

lauantaina, lokakuuta 23, 2010

Lihapullat ja muusi

Minun lempiruokaani ovat lihapullat ja perunamuusi. Rakastan myös itse keiteltyä tomaattikastiketta, aurinkokuivattuja tomaatteja ja fetaa, ja marjoista karpalo on ehdoton suosikkini.

Arvatkaapa vaan, olinko mielissäni, kun näin, minkälaisia ruokia Jonna Tervomaa oli valinnut Rokkimenut-kirjaansa: helsinkiläis-kreikkalaiset lihapullat, yrteillä maustetun perunamuusin sekä jugurtista ynnä karpaloista laaditun jälkiruuan. Lisäksi kokonaisuuteen kuului jokin simpukkaruoka, jota en tällä kertaa tehnyt, vaikka simpukatkin ovat tietenkin ihan ylihyviä.
Kreikkalais-helsinkiläiset lihapyörykät

2 dl vaaleaa kuutioitua leipää
1 dl tomaattimehua
2-3 dl kivettömiä tummia oliiveja
4-6 aurinkokuivattua tomaattia
fetaa
400 g jauhelihaa (nautaa ja/tai lammasta)
2 kananmunaa
loraus Jaloviinaa
1 tl kuivattua minttua
ripaus mustapippuria
suolaa

Turvota leipää tomaattimehussa kymmenisen minuuttia. Pilko oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit ja murenna feta. Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi massaksi ja muotoile lihapulliksi. Paista lihapullat kypsiksi pannulla tai 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Yrttinen pottumuhennos

1 kg perunoita
1 puntti rukolaa
1 puntti persiljaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa

Keitä kuoritut perunat kypsiksi. Soseuta yrit öljyyn tehosekoitimessa. Soseuta perunat perunansurvimella tilkkaan keitinvettään. Mausta muhennos yrttiöljyllä ja suolalla.

Kylässä kokkaushetkellä käynyt siskonpoikani ihmetteli tädin vihreää muusia. Oli kuulemma omituisen näköistä. Maistamiskehotuksen jälkeen taisin saada kuitenkin synninpäästön: "Näyttää pahalta, maistuu hyvältä."

Minäkin tykkäsin muusista, mutta monia makuja sisältävien lihapullien ja tomaattikastikkeen kanssa se jäi vähän muiden varjoon. Eli ihan hyvin noiden pullien kanssa olisi voinut tarjota tavallista muusia. Tai toisaalta tuon perunamuusin kanssa vähän tavallisempia pyöryköitä. Mutta olipahan mukava kokkailla!

perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Sipulimarmeladi

Muistuttelen kaikkia mahdollisuudesta voittaa sadan euron lahjakortti hyvinsyöjän teemoihin sopivaan ravintolaan.

Lahjakortin saattaa saada omakseen osallistumalla syksyiseen reseptikilpailuumme, jonka ohjeistus löytyy täältä. Postilaatikkoon on putkahtunut jo muutama hyvinkin mielenkiintoinen resepti, mutta toiveissa olisi saada vielä runsaasti hyviä ruokaohjeita joukon jatkoksi. Osallistumisaikaa on siis lokakuun loppuun.

Kuvassa näkyy miespuolisen jauhajan äidin (eli siis meikäläisen anopin) keittelemää omenaista sipulimarmeladia, johon tykästyin niin paljon, että ruinasin ohjeen tänne muillekin jaettavaksi:
Omenainen sipulimarmeladi

500 g sipulia kuorittuna ja hienonnettuna
500 g happoista omenaa kuorittuna ja kuutioituna
1 dl vettä
2 sitruunan kuori ja mehu
1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria

Laita sipulit, omenat, vesi, sitruunan kuori ja mehu kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia välillä sekoitellen.
Lisää sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä noin 5 minuuttia. Purkita puhdistettuihin & kuumennettuihin purkkeihin.

tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Ajatuksia viljattomasta viikosta

Alun perin aikomuksenani oli viettää viljatonta viikkoa jo elokuussa. Ajatus siirtyi aina mielitekojen tieltä: ”Nyt on kyllä pakko saada mustikkapiirakkaa, kun mustikat ovat parhaimmillaan” tai ”Testaisin niin mielelläni tätä uutta leipäohjetta”.

Toisinaan taas vilkaisu kalenteriin onnistui siirtämään viikkoa etäämmälle: ”kun olen menossa kyläilemään henkilön X luokse, niin täytyyhän minun syödä siellä sitä, mitä minulle tarjotaan”. Onneksi edellisen viikon sosiaaliset riennot olivat sitä lajia, etteivät viljatuotteet olleet kanssakäymisessä mitenkään merkittävässä roolissa.

Perjantain raclette-illassa oli kyllä hiilaripitoista perunaa, mutta viljatuotteita raclettegrillailuun ei tarvitse sisällyttää lainkaan. Lauantain juustoillassa oli puolestaan tarjolla patonkia, mutta sen pystyi sivuuttamaan hyvinkin ongelmitta. Ihmeteltävää tuli sitten sunnuntaina tien päällä huoltoasemalla piipahdettaessa. Kaikki tarjolla oleva rakentui jollain tapaa viljan varaan! Otin sitten pelkkää pillipurkkiin pakattua puolukkamehua. (En kyllä ole muutenkaan erityisen ihastunut huoltoasema- tai tienvarsiruokien tasoon, joten en kokenut jääväni mistään paitsi.)

Viljatuotteita on muutenkin maailma pullollaan. Ennätin yhtenä päivänä poikkeuksellisesti pyörähtämään Kauppahallissa jo arkisena aamupäivänä, ja voi minkälainen itsekieltäytymisen taival se olikaan. Ei sushia, ei kevätkääryleitä, ei mehevältä näyttävää kalaisaa piirakkaa. Punnitse & Säästänkin lakut piti jättää (vehnäjauhoja sisältävinä) odottamaan viljattoman viikon päättymistä. Psylliumjauhetta kuitenkin ostin, ja siitä leivoin satsin suosikkisämpylöitä.
Suosikkisämpylät

5 kananmunaa (tai 4 jos ovat oikein suuria)
200 g mozzarellaraastetta
3-4 rkl hienoa pellavarouhetta (suomalainen luomu)
2 rkl psylliumjauhetta (fiber husk)
2 tl leivinjauhetta
+ unikonsiemeniä taikinaan tai pinnalle maun mukaan

Vatkaa rikotut munat lusikalla hieman ilmaviksi, lisää juustoraaste, sekoita. Ripottele sekaan pellavarouhe ja psyllium (ja halutessa unikonsiemet), sekoita voimakkaasti. Lisää lopuksi leivinjauhe varovasti sekoittaen. Nosta taikina leivinpaperille isolla lusikalla keoiksi, yhdelle pellille mahtuu yleensä korkeintaan 9 kpl. Paista 220 asteessa n.12 minuuttia.

Kaikilla viljaton elämä ei ole oma valinta, sillä esimerkiksi keliakia pakottaa ihmisen luopumaan viljatuotteista hyvinkin tehokkaasti. Keliaakikkovieraidemme kannalta onkin hyvä, että olen nyt ottanut edes jonkin verran tuntumaa omatekoiseen viljattomaan leipään. Kaupan valmiit tattarisämpylät eivät nyt niin kamalan houkuttelevilta kuitenkaan vaikuta (riisi, maissi ja tattari ovat siis ymmärtääkseni sallittujen viljojen listalla).

Pitäisi vaan etsiskellä enemmän reseptejä vaikkapa Keliakialiiton kotisivuilta.

Viljattomuus ei sovi mielestäni kamalan hyvin yhteen sen kanssa, että yrittää viedä ruokavaliotaan kasvisvoittoisempaan suuntaan. Ainakin itse söin viikon mittaan tavallista enemmän munia, lihaa ja maitotuotteita, jos kohta myös runsaasti tomaatteja, porkkanoita, marjoja ja pähkinöitä. Yllä kuva viikonlopun englantilaisesta aamiaisesta, johon osallistui myös alimmassa kuvassa näkyvä Marmite.

Viljattomuus ei siis ole jatkossakaan valintani, vaikka olikin mukava huomata, että ainaiselle leivän puputtamiselle on olemassa vaihtoehtoja. Kun aineksia ei voi kasata leivän päälle, niistä tulee tehneeksi ihan itsestään salaatin. Viljaakin on onneksi monenlaista, eikä puhdistettu valkoinen vehnäjauho saa luultavasti enää koskaan kovinkaan keskeistä sijaa ruuanlaitossamme (makeat leipomukset ovat eri asia, mutta niitähän meillä ei harrasteta juuri ollenkaan).

Kokojyvää ja ruista meillä kuluu aika lailla, mutta ohran merkitystä olisi syytä kohottaa. Sitä on ilmeisesti syöty paljon myös Kreetalla, jonka perinteistä ruokavaliota on vuosikymmenten ajan pidetty maailman parhaana.

Eilen kävin tietenkin pitkästä aikaa ruisleipäostoksilla. Leipäosastolla minusta tuntui, kuin olisin kokonaan jonkin uuden ja jännittävän asian äärellä. Eli jospa jokapäiväistä leipää ei tämän jälkeen pitäisi aivan liian itsestään selvänä asiana.

Mukavaa leipäviikkoa kaikille!

torstaina, lokakuuta 14, 2010

Punajuuripaistos ja naurissalaatti

Olen viljattoman viikon kunniaksi vieraillut tavallista enemmän karppaavien kanssaihmisten blogeissa ja muunkinlaisilla ruokasivustoilla.

Tosin ovathan monet niistä jo entuudestaankin tuttuja. Yksi vakkarivierailun kohde on ollut jo jonkin aikaa blogi nimeltään Kevennä ajatuksias, älä ruokias!, josta otin heti ensimmäisenä viljattomana iltana kokeiluun sinihomejuustoisen punajuuripaistoksen.

Paistoksen kaveriksi tein Herkusta ja Koukusta muutama viikko sitten löytämääni lanttusalaattia, johon tosin paahdoin lanttujen sijasta Kauppahallista hankkimiani makoisia kaskinauriita.
Salaatti paahdetuilla lanttukuutioilla

lanttua (minulla naurista)
oliiviöljyä
suolaa
salaattia
rucolaa (minulla viinisuolaheinää)
kurkkua
paahdettuja kurpitsansiemeniä
kurpitsansiemenöljyä

Kuutioi lantut paloiksi ja levittele pellille leivinpaperin päälle. Lorauta päälle oliiviöljyä ja pyörittele palat siinä. Paahda 225-250-asteisessa uunissa melkein tunti. Ripottele päälle suolaa lopuksi. Kokoa salaatti yllämainituista aineksista, lisää vähän lämpimät tai jäähtyneet lanttukuutiot päälle viimeisenä ja tarjoile kurpitsansiemenöljyn kanssa.

Nauriista tulee jotenkin niin kotoisa olo. Siihen liittyy paljon mukavia syksyisiä lapsuusmuistoja.

Mietiskelimme salaattia syödessämme, että miten ihmeessä peruna onnistui päihittämään nauriin aikanaan 1700- ja 1800-luvulla suomalaisten ruokapöydässä niin kovinkin tehokkaasti. Kylmää ilmanalaa ne kai kestävät molemmat melko hyvin, mutta onko peruna satoisampi vai oliko sen maku sitten suomalaisten mielestä niin paljon naurista parempi?

Yhden näkemyksen mukaan perunan viljeleminen tosin sai lisäpuhtia siitä, että sitä voitiin käyttää myös viinan valmistuksen raaka-aineena. Jauhantapajan toinen osapuoli onkin tainnut joskus vierailla lähikunnassa sijaitsevalla perunaviinatehtaalla, mutta meikäläiselle pottuviina on makunsa puolesta ihan tuntematon käsite.

Kurpitsansiemenöljy ei tuonut sen sijaan yhtäkään lapsuusmuistoa kummankaan mieleen. Sitä lajia harrastetaan ilmeisesti enemmältikin Keski-Euroopassa, koska oma öljypullomme on tuontia Itävallasta.

keskiviikkona, lokakuuta 13, 2010

Miniloma Ruotsin Lapissa

Meille ei ole vähään aikaan tullut tilattuna mitään ruokalehtiä, mutta alkukesästä annoimme mahdollisuuden taas Glorian ruoka&viinille(*, koska niin monet tutut ovat sitä viimeisen puolen vuoden aikana kehuneet.

Ja haa! Heti ensimmäisessä kotiin kannetussa lehdessä oli lueteltu Tornion & Haaparannan ruokapaikkoja, eli kerrankin etelän lehdestä löytyi edes jotain vähän pohjoisempaankin liittyvää asiaa. Me teimme toissa viikonloppuna minimatkan Ruotsin puolelle, ja Haaparantaa sivuutettaessa (ja nälän kurniessa suolistossa) kävimme testaamassa artikkelissa mainitun paikan nimeltä Frasses.

Minun mielestäni ketjuhampurilaisbaarien hampurilaiset ovat yleensä ihan ylettömän ankeaa syötävää, mutta Frassesin kokojyväsämpylän sisään aseteltu lohipurilainen ei periaatteessa ollut yhtään hullumpi (vaikka tuossa kuvassa se näyttää lähes täsmälleen siltä, miltä tuontyyppiset hampurilaiset yleensäkin). Mutta olipahan hupaisia kristallikruunuja!

Varsinainen matkakohteemme oli Luulaja, jossa valitsin meille yösijan aamiaisen perusteella: tarjolla oli nimittäin kotitekoista mysliä sekä leipää. Oli tosi omituista, kun hotellin käytävillä leijaili paistetun leivän tuoksu, ja mysli maistui tosissaan mukavan paahdetulta. Myös karviaisista tehty hillo oli ilmeisesti itse tehtyä.

Lisäksi teenjuoja ilahtui kovasti tarjolle asetelluista rouheteevalikoimista. Ei siis niitä moneen kertaan nähtyjä Lipton-lajitelmia. Pihalla olisi ollut myös grilli, jossa olisi halutessaan itse voinut valmistaa omat ateriansa.

Tiesin jo ennakkoon, että Luulajasta saa sushia ilmeisesti useammastakin paikasta. Me tilasimme oman sushisatsimme ThaiThai-nimisestä thaimaalaisesta ravintolasta (ruotsalaiset taitavat kaikesta päätellen olla hulluina Thaimaahan ja thaimaalaiseen ruokaan?). Thaimaalainen ruokakin tuoksui kyllä aivan vastustamattomalta, mutta tällä kertaa japanilainen vaihtoehto vei voiton. Paikasta sai nimittäin myös muunlaista japanilaista ruokaa: teriyakia, tempuraa ja yakitoria. Ja ruuan kylkeen tietenkin maistuvaa misokeittoa.

(Tähän kohtaa pitäisi liittää kuva vaikkapa sushista, mutta hämärän ravintolan nurkassa kännykällä näpätyt otokset eivät ihan ylittäneet julkaisukynnystä.)

(* Huomasin myös, että ruoka&viinin parhaita reseptejä löytyy listattuna netistä. Lokakuuhun saattaisi sopia esimerkiksi viinitarhurin lammaskeitto.

maanantaina, lokakuuta 11, 2010

Kelpo kesäkurpitsakeitto

Meikäläisellä on uusi rakkaus: sinihomejuustolla maustettu kesäkurpitsakeitto. Rakkaus syttyi yhtenä elokuisena iltapäivänä Turun seudun saaristossa, ja suhdetta on sittemmin pidetty yllä myös omatoimisen kokkauksen avulla.

Blogitovereilta on siis napattu idea tähänkin keitokseen. Samaista soppaa on kokkailtu myös keittoguruni Ylimuuli Mukkeliksen keittiössä:
Mallan kelpo kurpitsakeitto

1 iso tai 2 pienempää kesäkurpitsaa
1-2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
kasvisliemikuutio
1 dl valkoviiniä
100 g Aura- tai vuohenjuustoa
n. 1 tl kuivattua rakuunaa
suolaa, sokeria
(persiljaa)

Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulia kattilanpohjalla öljyssä. Pilko samalla kesäkurpitsat karkeiksi kuutioiksi ja lisää kuullotuksen loppupuolella. Anna kuullottua hetki ja lisää kattilaan sitten vettä sen verran, että kasvikset melkein peittyvät. Lisää myös valkosipuli, valkoviini ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua parisenkymmentä minuuttia ja lisää sitten juustoa pilkottuna. Anna kiehautella vielä 10 minuuttia, soseuta ja mausta. Suurusta pienellä keitetyllä perunalla, jos tarvis. Tuskin on, kunhan laitat vettä alussa kevyellä kädellä. Maista ja säädä kohdilleen, silppua päälle tuoretta persiljaa ja tarjoile lämpimänä.

Toisinaan siis kannattaa hakeutua kesäkurpitsan äärelle.

Psst. Jauhantasanomien kuvatoimitus on parhaillaan siinä määrin ylityöllistetty, etten kehtaa ronkkua sieltä tähän postaukseen passelia kuvaa. Väliaikaisena kuvituksena saa toimia viikonloppuna Hailuodon siikamarkkinoilla sisäistetty lohikeitto.

sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

Viljaton viikko (ja parit syrnikit)

Joku saattaa vielä muistaa heinäkuussa viettämäni kasvisviikon, joka saa nyt vihdoin ja viimein seurakseen viljattoman viikon.

Eli jauhantapajalla ei jauheta pastaa nyt ainakaan seuraavaan viikkoon.

Uskoisin kaiken sujuvan muuten oikeinkin hyvin, mutta aamupalat arveluttavat. Olen kuitenkin syönyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan aamupalalla aina edes jonkinlaista viljaa: toisinaan puuroa, toisinaan taas pari viipaletta ruisleipää.

Mitä ihmettä niiden tilalle voisi keksiä (siis jotain semmoista, ettei ihan heti alkaisi nälättämään)?

Saapa nähdä. Toivottavasti en ole ihan joka päivä nälkäinen ja kärtyisä. Töitäkin riittäisi vaikka kuinka paljon, ja perjantaina häämöttää tärkeä deadline. Hmmm. Ehkä sitten päätän jossain vaiheessa viikkoa, että ruis ei ole viljaa ollenkaan.

Muutenkin joudun mietiskelemään tulevan viikon ruokia ihan uudella asenteella. Esimerkiksi huomiseksi suunnittelemani punajuuripihvit sisältävät näköjään korppujauhoja, joten pitänee keksiä punajuurista jotain muunlaista murkinaa.

Lähestyin viljatonta viikkoa paistamalla sunnuntai-illan iloksi muutaman tavallista vähäjauhoisemman rahkalätyn eli syrnikin. Unohdin niistä näköjään sitten sokerinkin pois, mutta lätyt olivat mustikkaisen hillon kanssa oikeinkin mukava kokemus (kiitos, sipulat!).
Syrnikit

1 prk (250 g) rahkaa
3 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
paistamiseen voita ja öljyä

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna turvota noin 10 min. Kuumenna rasvaa pannulla ja annostele taikinaa noin ½ dl per lettu (isolle paistinpannulle mahtuu kolme lettua samaan aikaan paistumaan). Paista paksuhkot letut miedolla lämmöllä molemmin puolin.

lauantaina, lokakuuta 09, 2010

Karpaloiset kalkkunaleivät

Pikainen tervehdys täältä kiireiden keskeltä. Olemme olleet viimeisen viikon aikana aika huonosti kotikoneidemme äärellä, ja tällä menolla hautaudumme ehkä ennen pitkää postaamattomien juttujen kätköihin.

Tässä kuitenkin pikaisesti karpalokastikkeella höystettyjä kalkkunaleipiä (ohje on kotoisin täältä):
Kalkkunaleivät

3 rkl karpalokastiketta
3 rkl Dijon-sinappia
6-8 rkl huoneenlämpöistä voita
4-5 tuoretta lehteä salviasta, hienonnettuna
8 viipaletta (hunajaista) vehnäleipää
hyvälaatuista goudaa
225 g viipaloitua kalkkunaa
tuoretta pinaattia

Sekoita pienessä kulhossa karpalokastike sekä sinappi. Aseta sivuun.
Sekoita voi salviaan.
Kuumenna pannu keskilämpöiseksi. Levitä salviavoi kunkin leipäpalan toiselle puolelle. Aseta 4 viipaletta voipuoli alaspäin pannulle ja levitä niiden päälle sopiva kerros karpalo-sinappia. Päällystä kahdella goudaviipaleella, kalkkunalla sekä pinaatilla. Lisää kaksi siivua goudaa ja aseta päälle leipäviipale, voipuoli ylöspäin. Grillaa siten, että käännät leivät jossain vaiheessa. Tavoitteena olisi, että juusto sulaa ja leipä saa kauniin värin.

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Syksyinen reseptikilpailu sesonkiherkuista

Pastanjauhantaa-blogilla on ilo ja kunnia järjestää pitkästä aikaa reseptikilpailu. Tällä kertaa meillä on mukana myös yhteistyökumppani, Sre:n Hyvinsyöjä-kampanja:

"Hyvinsyöjä-kampanja kannustaa suomalaisia vastuullisiin ruokavalintoihin sekä vahvistaa omaa identiteettiä vastuullisina kuluttajina. Kampanja tarjoaa olennaiset tiedot arkipäivän kulutusvalintojen perustaksi ja aktivoi kuluttajia itse toimimaan vastuullisesti.
Sre kokosi ruoka-alan asiantuntijoiden ja kuluttajien kanssa tärkeimmät neuvot ja ohjeet Hyvinsyöjille. Nämä ohjeet tiivistyvät viideksi Hyvinsyöjän oikeudeksi, jotka löytyvät myös lompakkoon mahtuvasta Hyvinsyöjä-valtakirjasta:
  1. minulle on paljastettava ruokani alkuperä
  2. vien sesonkiherkuista parhaat päältä
  3. kasvissuhteeni kukoistaa
  4. laitoin roskikseni pysyvästi paastolle
  5. kuskaan, kaapitan ja kokkaan turhia kuormittamatta."

Reseptikilpailun teemana on Hyvinsyöjän teesi nro. 2: "Vien sesonkiherkuista parhaat päältä".

Hakusessa ovat lukijoiden parhaat syysreseptit, joiden raaka-aineista on löydyttävä ainakin yhtä lajia Hyvinsyöjän sesonkitaulukosta. Toisin sanoen syksyisiä raaka-aineita ovat:

-Kukkakaali, parsakaali, ruusukaali, kiinankaali
-Punajuuri, nauris ja koko juuressato
-Avomaan kurkku
-Maissi
-Omena
-Marjat ja sienet
-Silakka, ravut, muikku, siika, hauki
-Hirvi, sorsa
-yleisön pyynnöstä: Kurpitsa, poro

Eli siitä vaan sopivinta raaka-ainetta valikoimaan. Reseptin ei tarvitse olla omaa kehitelmää, mutta olisi toivottavaa, että se olisi testattu ja hyväksi havaittu (hyviin tapoihin kuuluu tietenkin ilmoittaa, mistä muualta lainattu ohje on peräisin).

Osallistujareseptit voi postittaa sähköpostiimme:
pastanjauhantaa(ät)gmail.com

Palkintona on Sre:n kustantama 100 euron lahjakortti voittajan paikkakunnalla sijaitsevaan, hyvinsyöjän teemoihin sopivaan ravintolaan.
Eli kannattaa ilman muuta osallistua.

Kiinnostavimmat reseptit esitellään tietenkin myös kokattuina täällä Pastanjauhannassa.

Osallistumisaikaa on lokakuun 2010 loppuun saakka, minkä jälkeen pääsemme valitsemaan osallistujien joukosta voittajan. Onnea kisaan!

perjantaina, lokakuuta 01, 2010

Synttäripilleet

Pastanjauhantaa-blogin viisivuotispäiviä juhlittiin viime viikonloppuna mainiolla bloggariporukalla, kuten jo useassa lähteessä todettu. Mukana oli myös muutamia ei(-vielä)-bloggaajia, joista muuan oli laatinut nämä alkupaloiksi nautitut ylimmän kuvan uskomattomat El Bullin ohjeella työstetyt pähkinät. Valmistukseen oli kuulemma kulunut mm. kilo hunajaa.

Talon puolesta teemana oli löyhästi "makuja vuosien varrelta" - valmistimme ihan alkuaikojen katkarappiota sekä vaivaamatonta täysjyväleipää vähän myöhemmältä ajalta.



Peruspöperölän Virpi oli valmistellut keittiössään maukasta piirakkaa karamellisoiduista sipuleista sekä ripeästi suihin kadonneita hirvenlihapullia:



Gazpacho ja rapeat briossipohjaiset juustoleivät olivat Insinöörikeittiöstä. Gazpacho kirvoitti kehuja erityisesti Kulinaarimurulan Jaanassa.

Ahkerasti geokätköilevä vakiovieraamme ja lähes-ruokabloggaajapariskunta kokkasi paikan päällä French Laundryn Thomas Kellerin ohjeella todella mureaa ja maukasta stroganoffia.

Välillä tuuleteltiin suuta insinööri-Pekan raikastavalla gin tonic -sorbetilla.

Jo mainittu lähesbloggaajapariskunta kokkasi livenä myös erittäin suuren suosion saaneita intialaisia Batata Vada -perunapalleroita ja niille ovelan kookoshiledipin. Ohjetta on valotettu Murulan kommenttirasiassa.



Sillä sipulit olivat haalanneet etelästä asti muassaan luomupossun kassleria, joka viipaloitiin yön siimeksessä pihveiksi ja grillattiin taskulampun valossa lähes liian kuumassa grillissä meheväksi. Sen kanssa lautaselle päätyi kesäkurpitsa-fenkolisalaattia:

Vegemiset toivat nokkosleipää ja marmoroituja vegaanicookieita, joiden olisi voinut maun puolesta vaikka vannoa olleen voilla leivottuja!



Yön käännyttyä jo orastavaksi aamuksi päästiin jossain vaiheessa kunnolla jälkiruokapuolelle. Viimeisessä kuvassa Peruspöperölän hillatiramisu:


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails