lauantaina, marraskuuta 20, 2010

Ruokakirjojen uusinta uutta

Postipoika on ollut viime aikoina harvinaisen ahkerana pakettiensa kanssa (meistä tulee tätä menoa postintätien kanssa vielä oikein hyvät kaverit). Meikäläisen kannalta kaikkein mukavimpia ovat sopivan kovat kirjapaketit, ja niitäkin on onneksi viime aikoina riittänyt.

Ruokatorstai-kirja on ollut jo neljän vuoden ajan yksi eniten selailemistani keittokirjoista (kirjan kuukausittainen jako on vaan niin toimiva!), joten ilahduin tietenkin kuullessani, että nyt on julkaistu myös Ruokatorstain joulu. Kirja jatkaa ulkoiselta ilmeeltään ja yleiseltä meiningiltään edeltäjänsä hengessä, joten mikäpä sitä on selaillessa.

Vaikka tuleva joulukuu on töiden puolesta tänä vuonna tavallista kiireisempi, aion kuitenkin ehtiä kokkaamaan kirjasta vaikka mitä. Listalla on jo ainakin jääkellarinlohi, joululimppu ja salmiakki-suklaatryffelit.

Toinen blogin kautta saatu kirjauutuus on Helena Hallenbergin & Irmeli Perhon Ruokakulttuuri islamin maissa.

Aiemmin tänä vuonna täällä Pastanjauhannassa pohdittiin Egyptin-matkan jälkitunnelmissa islamilaisen maailman ruokakulttuuria (sekä eri maiden välisiä yhteneväisyyksiä), joten tuon kirjan lukeminen on mukavaa jatkoa senaikaisille pohdinnoille. Kirja esittelee ruokakulttuurin lisäksi myös nautintoaineita, eli ihan kiinnostava päästä lukemaan, mitä alkoholia välttelevät muslimit nauttivat huvituksekseen. Kahvia nyt ainakin.

Kirjassa on runsaasti myös suomalaista näkökulmaa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka hyvin suomalainen ravintolakulttuuri heijastaa suomalaisten maailmankuvan avartumista. Meidän lapsuudessamme monet olivat matkustaneet Välimeren maissa, ja samaan aikaan oli suosittua käydä Suomessakin pizzalla italialaistyylisissä pizzerioissa. Nyt kun monet suomalaiset suuntaavat kauemmaksi vaikkapa Thaimaahan, on thaimaalaisiin makuihin mukava törmätä aina silloin tällöin Suomessakin:
"Suomen tiettävästi ensimmäinen Lähi-idän ruokakulttuuriin keskittynyt ravintola oli Helsingissä vuonna 1982 perustettu ja edelleen toimiva turkkilainen ravintola Ani, jossa on alusta asti ollut seisovan pöydän lisäksi itämaista tanssia. Varsinaiseksi buumiksi tulivat kuitenkin 1980-luvulta alkaen kebab-ravintolat, joissa usein tarjoillaan kebabin lisäksi pitsaa. Pikaruokaloiksi muuttuneiden kebab-paikkojen suosion syynä on kenties se, että ne sopivat hyvin nakkikioskiperinteeseemme; sisältäähän kebab-annos suomalaisille tärkeät elementit eli leivän ja lihan ja usein vielä perunan rasvaisten ranskalaisten muodossa. Toki kebab-annos on terveellisempi kuin perinteinen lihapiirakka tai hotdog, varsinkin kun siihen tulee tuoreita vihanneksia. Myös tataarien pärämätš-piiraita myydään grilliruokana - jälleen suomalaisittain sinapin ja ketsupin kera."

Myös kirjan resepteille on ihan varmasti käyttöä, koska olen muutenkin kovasti tykästynyt muun muassa marokkolaisiin makuihin. Kirjapaketin mukana tuli jauhettua juustokuminaa sekä vihreää kardemummaa, joten maustepuolikin on aika lailla kunnossa (kiitokset kustantajalle!).

Ehkä kokeilen sitten ensi alkuun noita tataarien lihapiirakoita (tai mahdollisesti samasta ohjeesta sovellettuja perunapiirakoita), kun pärämätš ei ole minulle entuudestaan ollenkaan tuttu ruokalaji. Onko joku muu päässyt niitä maistamaan?

10 Comments:

At 20/11/10 09:41, Blogger Jael said...

Tuo toinen kirja etenkin kuulostaa mielenkiintoiselta.Tuossa mainitussa Ani-ravintolassa tanssi hyvä ystäväni napatanssijana,ja joten joskus tuli siellä käytyä.

 
At 20/11/10 09:50, Blogger Rosmariini said...

Aina on jännä kuulla, mikä on ollut lajinsa ensimmäinen ravintola jossakin maassa/paikkakunnalla.

Suomen ensimmäinen pizzeria on muistaakseni perustettu Lappeenrantaan... tai Turkuun, hmmm.

 
At 20/11/10 11:14, Blogger Virpi P. said...

Kiva postaus näistä kiinnostavista kirjoista. Laitoin kaikki kirjaston varaukseen, vaikka houkuttelisi kovasti ostaa omaksikin.

Kokeiluja odotellaan!

 
At 21/11/10 14:34, Blogger Uusano said...

Kiinnostuin kummastakin kirjasta, pitääkin laittaa ostoslistalle. Minun vinkkini on uusi ihastuksen kohteeni Valentine Warner, hänen kaksi kirjaansa kausiruoan valmistamisesta ja syömisestä on ihailun alla. Tykkäsin hänen tv-sarjoistaankin ja kirjat ovat hyvin inspiroivia. Kyllähän se vähän tietty nahistaa tunnelmaa, ettei Suomessa ole niin monipuolista tarjontaa, mutta en anna sen kuitenkaan lannistaa:) Onhan meillä paljon sellaista, mitä saarivaltiosta ei löydy.

 
At 22/11/10 10:35, Anonymous Anonyymi said...

Pärämätsit olivat lapsuudessani meillä Tampereella ihan perusgrilliruokaa jota silloin tällöin sai viikonloppuisin. Tampereen tataariyhteisö oli saanut tämän perinnetuotteensa ujutettua hienosti mustamakkarakulttuuriin. Pyöreä lihapiirakka jossa karjalanpiirakan tapaan lihatayte oli rypytetty sisään siten että keskelle jäi täytesilmä. Olivat lapsena mieleeni.

 
At 22/11/10 21:19, Blogger Jenni said...

Tuolta Anista saa kyllä edelleen ihan mainiota ruokaa. Tai itse ravintolassa en ole käynyt, mutta olen syönyt heidän ruokiaan juhlissa, ja siitä alkoi oma itämaisten ruokien kokeilu, oli nimittäin aivan mahtavaa (ja mielestäni nuo itämaiset ovat täydellistä illanistujaisruokaa).

Ja kyllä, ensimmäinen pizzeria oli Lappeenrannassa. Tai oikeastaan se oli ihan vaan italialaismiehen sinne perustama ravintola, jossa oli tarjolla muutakin kuin pizzaa, mutta ensimmäinen pizzapaikka kuitenkin.

 
At 22/11/10 22:53, Blogger Lilje said...

Ooh, en edes tiennyt että Pärämäts tarkottaa jotakin, Kajaanissa oli lapsuusaikoinani sen niminen grilli-kioski ja ihmettelin aina, mistä sen nimi mahtoi tulla. Nytpähän selvisi sekin! (vaikka muistelen kyllä että se kirjoitettiin Beellä, Bärämäts. Saatan kyllä muistaa väärinkin.)

 
At 25/11/10 19:25, Anonymous Anonyymi said...

Oooooh! Ruokatorstain Joulu! Mutta sanokaapas näin kala-allergikolle (ml. äyrikkäät), että kannattaako kirjaa hommata? Onko leivonnaisia (suolaisiakin) ja jälkkäreitä ja illanistujaisten tarjottavaa niin paljon ja sen verta uusia juttuja, että kinkku- ja perinnevammainenkin saa syödä jo silmillään muuta kuin harmaasuolattua ja jäämerensilliä vaimitänenytonkaan?

Pikkuenkeli

PS: Ruokatorstai on täälläkin monenmonta tuskanhetkeä pelastanut. Viimeksi... maanantaina. Kerrankin tosin vain maustamisen ideapohjana!

 
At 25/11/10 20:33, Blogger Italiansalaatti said...

Kiitos hyvästä joululahjaideasta!! :)

 
At 29/11/10 17:58, Blogger Rosmariini said...

Kiitos kommenteista! Pitääpä katsastaa, jos sattuisi jonkin grillin ruokalistalla joskus pärämätsiä eteen.

Tuo Ruokatorstain joulu on suht ohkainen kirja (n. 100 sivua), mutta on siellä ihan monipuolisesti erilaisia ohjeita. Esim. uuden vuoden yöruokaa. :)

Makeammasta osastosta kutkuttaisi kokeilla vadelma-homejuustokakkua, mutta saa nähdä, uskallanko (niin paljon kuin homejuustosta muuten tykkäänkin). Puolukkainen jouluhalko voisi olla varmempi valinta.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails