torstaina, kesäkuuta 17, 2010

Tuhannen tavernan Kreeta

Kreikkaan kuuluva Kreeta on alue, joka pärjäsi erinomaisesti siinä samaisessa ruokavaliotutkimuksessa, jossa Suomen Pohjois-Karjala pärjäsi huonosti. Kreetalainen ruokavalio on sittemmin herättänyt runsaasti kiinnostusta, ja se on monien mielestä ylivertainen sekä terveellisyydessään että herkullisuudessaan.

Vietimme Kreetalla vähän aikaa sitten viikon päivät, ja siinä ajassa ehdimme tietenkin syömään monenlaista. Yhteen ainoaan sunnuntaipäivään mahtui elämäni hienoin ja kehnoin ravintolakokemus, eli tarjontaa oli tosissaan laidasta laitaan.

Intiassa ja Egyptissä antaumuksella sekoillut mahaparkani oli myös mielissään ruokatarjonnasta – siitä huolimatta, etten vältellyt jääpaloja enkä erityisemmin mitään muutakaan.

Minun kannaltani oli kätevää, että kreikkalaisen jogurtin ja hunajan yhdistelmää sai monesta paikasta (sitä voi syödä paitsi aamupalana myös jälkiruokana). Hunaja lienee useimmiten ollut timjamihunajaa, ja toisinaan hunajan ja jogurtin jumalaiseen yhdistelmään kuului myös saksanpähkinää. Saarelta löytyi toki muitakin perusherkkujani eli tomaatteja ja fetaa ynnä muita kreikkalaisia juustoja.

Turistitavernojen ruokalajit olivat enimmäkseen yleiskreikkalaisia (ja osin yleismaailmallisiakin), eli listoilta löytyivät souvlakit, musakat, kleftikot ja stifadot. Tämä kuva on otettu erittäin tyypillisestä gyros-annoksesta (gyros on käsittääkseni kreikkalainen termi vartaassa kypsytetylle kebaplihalle):

Kreetalaisemmista ruokalajeista seurueemme päätyi testaamaan muun muassa etanoita, joita ei ollut hukutettu voihin ja valkosipuliin vaan yrtteihin, valkoviiniin ja oliiviöljyyn. Kuvan etanat olivat tarjolla hanialaisessa Tamam-ravintolassa, joka on kuuleman mukaan rakennettu vanhaan turkkilaiseen kylpylään (saari oli turkkilaisten hallussa vuodesta 1645 aina 1900-luvun alkuun asti, mikä on jättänyt muistonsa Kreetan rakennuskantaan).

Minä söin stifado-henkistä lihapataa, jossa oli piristyksenä ainakin rusinoita ja pistaasipähkinää. Tamamissa pääsimme maistamaan myös Nostos-viiniä, joka kasvaa Hanian läänissä (harmillista muuten, ettei Suomesta saa kovinkaan monipuolisesti kreikkalaisia viinejä).



Reissun paras ruokakokemus sijoittui länsirannikolle pieneen Sfinari-nimiseen pitäjään. Sfinarin rannalta löytyi paitsi runsaasti kasvihuoneita myös Sunset Tavern -niminen ruokapaikka, jonka läheisyyteen leiriytymistä harkitsin erittäinkin vakavasti paikan ruokia maistettuani. Koska olimme kiinnostuneita syömään kalaa, tilattavan ruokalajin valinta alkoi käynnillä keittiöön päivän kalansaalista tutkimaan.

Syömisen mittaan kävi ilmi, että taverna tuotti itse miltei kaiken tarjoilemansa ruuan. Perheen miehet kalastivat, kasviksia kerättiin ravintolan läheisyydestä, ja perheen äiti teki juuston omistamistaan vuohista. Tai siis niiden vuohien maidosta.

On aina yhtä mukava huomata, kuinka luontevasti jotkut ihmiset suhtautuvat siihen, mistä eräät toiset laativat tekemällä tehtyjä trendejä – luomuun, luonnosta poimittuihin villivihanneksiin ja lähiruokaan siis (on toki muistettava, että meillä täällä Suomessakin asuu nipuittain ihmisiä, jotka kasvattavat itse omat porkkanansa + poimivat metsästä omat marjansa ja sienensä).

Kalat grillattiin hiilillä, samaten kuin alkuruuaksi tarjotut leipäviipaleet (joiden kanssa tarjotut oliivitahnat olivat nekin luonnollisesti laadittu perheen omista oliiveista). Kalan kanssa meille haluttiin tarjoilla kreikkalaista salaattia, joka olikin kypsine tomaatteineen jotain aivan taivaallista (salaatissa oli tavallisten ainesten lisäksi myös perunaa ja leipää, jotka sopivat kokonaisuuteen ällistyttävän hyvin). Ihan parasta ikinä!

Aika rankat hampaat tuolla toisella kalalla. En silloin syödessäni niitä huomannutkaan:

Kalan kanssa tarjottiin jotain, jota luulimme alkuun oliiviöljyn ja voin sekoitukseksi, mutta ehkä siinä olikin vain hyvää kreetalaista oliiviöljyä yhdistettynä sitruunaan. Yksinkertaisia, puhtaita makuja hyvin yhdistettynä. En ymmärrä, miten pelkät paistetut perunatkin pystyivät maistumaan niin makoisilta.

Mieltä lämmitti myös omistajaperheen onnellisuus ja ylpeys omasta ravintolasta ja sen ruuasta. Kun vielä Välimeren aallot löivät rantaan vain muutaman metrin päässä meistä, ei täydellisestä ruokakokemuksesta puuttunut kerrassaan mitään.

Jälkiruokana talo tarjosi vielä jonkinlaisia friteerattuja murkuloita, joiden kreikankielinen nimi pakeni tietenkin saman tien päästäni pois. Kuulemma jotain perinteistä jälkiruokaa, jota tarjottiin nyt tuoreemmalla tavalla jäätelöön yhdistettynä.

Sfinarissa on kätevä piipahtaa vaikka matkalla Elafonissiin (kuuluisa korallihiekkainen hiekkaranta Kreetan lounaisrannalla).

Saaren pääkaupungissa Iraklionissa (Heraklion) saimme myös herkullista ruokaa. Kävimme katsomassa minolaista Knossosta ja ajelimme sen jälkeen kaupungin satamaan, josta löysimme oikein hyvän Marando-nimisen kalaravintolan.

Tilasimme epähuomiossa ihan liikaa ruokaa: tarjolla oli muun muassa mustekalaa vaikka kuinka monessa muodossa (esim. ääriherkullinen mustekalasalaatti, jossa oli juuri sopivasti hapokkuutta), supermakoisia viininlehtikääryleitä sekä friteerattua kesäkurpitsaa. Lähellä oli merta, laivoja, vanhoja linnoituksia ja ihan ravintolan vieressä oli jokin kaivausalue. Kyllä kelpasi syödä sielläkin.









Turistialueiden tavernoissa ruokaa ei selvästi tehty samanlaisella rakkaudella kuin vaikkapa Sfinarissa, mutta mukavia poikkeuksiakin esiintyi. Plataniaksen ruuhkaisen pääkadun varrella sijaitsi vähän perinteisempi myllyravintola Mylos tou Kerata, jonne kannattaa mennä ihan vaan sen vessojen takia. Käsienpesualtaissa oli ruusuja! Tunnelmallinen ulkoterassi oli puolestaan koristeltu kokonaisin kurpitsoin!

Mylos tou Keratan tarjoilija kehui kreetalaista kania saaren maistuvimmaksi lihaksi, mutta minä päädyin Kreetan lähivesiltä pyydettyihin katkarapuihin.

Kokonaisia kaneja näytti makoilevan myös hyvin varustellun IN.KA-supermarketin lihatiskissä. Me emme ryhtyneet kanin grillaukseen (ei meillä ollut kyllä uuniakaan), mutta eräänä iltana paistoimme paikallisia makkaroita, joissa oli paitsi runsaasti lihaa myös sipulia sekä yrttejä. Tarjoiltiin yhdessä sitruunamehun kanssa. Aikamoinen ero meikäläisiin jauhomakkaroihin.

Uunissa olisi voinut lämmittää myös pakastealtaasta ostettua valmista spanakopitaa ja muunkinlaisia kreikkalaisia piirakoita. Kuvan kalitsounia-piiraita sain syödäkseni Hanian kauppahallissa, täytteenä pinaattia (ei mitään pakastemössöä!) sekä juustoa. En osaisi tehdä itse yhtä hyviä.

Jälkiruokaa ei tarvinnut ikinä tilata erikseen, sillä ruuan päätteeksi tuotiin usein jotain makeaa leivonnaista tai hedelmiä (appelsiinit olivat mahtavan makoisia!). Turistipaikoissa tarjottiin myös ruuansulatusta edistävää rakia tai vaihtoehtoisesti ouzoa (pontikkamainen raki ei ollut ihan minun juttuni).

Retsina ei ollut oletusteni mukaisesti jälkiruokaviini, sillä se esiintyi ruokalistoissa yhdessä puna- ja valkoviinin kanssa. Kuvassa näkyvää retsinaa tilasimme kokeeksi Vrisses-nimisestä paikasta.

Siellä meillä oli ruokaseuranamme kissa, joka nukkui makoisasti minun viereiselläni tuolilla auringonpaisteesta nautiskellen. Sen olisin tuonut mielelläni vaikka matkamuistoksi (kissat ovat niin kivoja!), mutta tyydyin sitten oliiviöljyyn, pähkinöihin ja hunajaan.

Kreeta on enemmän viinin kuin oluen koti, eikä paikallista olutta ollut juurikaan tarjolla (eniten esillä ollut Mythos lienee kotoisin Kreikan mantereelta). Rethymnonilaisen panimon oluet muodostivat poikkeuksen. Kaverina oluella on tuossa kuvassa rinkeleitä, jonkatyyppisiä leivonnaisia näin paikallisten hanialaisten vetävän myös kaupungin kahviloissa.

26 Comments:

At 17/6/10 11:03, Blogger Virpi said...

Olipas kiva lukea näitä ruokakokemuksia! Me kun suunnataan syksyllä "häämatkalle" Rodokselle, joka tietysti ei ole sama asia kuin Kreeta, mutta voisi olettaa, että samanhenkisyyttä kuitenkin lienee kun Kreikassa kumminkin ollaan :). Olen siis miettinyt tuota ruoan turistisoitumista ja että löytääkö moisista paikoista vielä jotain aitoakin; onneksi vaikuttaisi löytyvän!

 
At 17/6/10 11:03, Anonymous Anonyymi said...

Kylläpä tuli vesi kielelle ja kaikki omat kreikkalaiset ruokaelämykset mieleen! Kreikkalainen ruoka on rakkautta.

 
At 17/6/10 11:22, Blogger Rosmariini said...

Kiva jos postauksesta oli iloa. Kyhäsin sen niin nopeasti hajanaisten ruokamuistiinpanojeni pohjalta, että siitä tuli hiukkasen sekavahko (mutta milloinpa minä olisin niin kovin järjestelmällinen).

Hyvien ravintoloiden löytäminen lukuisten turistipaikkojen joukosta vaatii näköjään hyvää tuuria ja vähän suunnitteluakin. Tuonne Sfinariin eksyimme vähän vahingossa (alkujaan meidän oli tarkoitus käydä vain kääntämässä siellä päässä rantaa auto ja palailla takaisin), mutta Mylos tou Kerata löytyi nettisuosituksista (oli pakko ostaa nettikahvilaan aikaa ihan vaan uusien ravintolalöydösten toivossa).

Kreetalla kannattaa ilman muuta vuokrata auto, jotta pääsee ihailemaan niitä huikaisevia näkymiä + piipahtamaan vähän pienemmissäkin paikoissa.

 
At 17/6/10 12:39, Blogger nona said...

"Jälkiruokana talo tarjosi vielä jonkinlaisia friteerattuja murkuloita, joiden kreikankielinen nimi pakeni tietenkin saman tien päästäni pois."

Ettei olisi loukoumades, eli hunajalla ja kanelilla höystetyt pikkumunkit? Tessa Kiroksen kirjassa "Hillasoilta oliivilehtoihin" näytti olevan ohjetta.

 
At 17/6/10 12:47, Blogger Rosmariini said...

Ooh, hunajamunkkejahan niiden täytyikin olla. Onneksi on hoksaavaisia lukijoita, kiitos paljon tiedosta!

Tessa Kiros taitaakin olla muuten puoliksi kreikkalainen. Pitääpä katsastaa hänen ohjeitaan tästä lähtien sillä silmällä.

 
At 17/6/10 14:17, Anonymous Anonyymi said...

Moi!
Juuri myös Kreetalta palanneena laitan mahdollista seuraavaa Kreetan matkaanne varten vinkin Haniassa sijaitsevasta mainiosta ruokapaikasta. Minareetin varjossa sijaitsee Well of the turk -ravintola http://www.welloftheturk.com/pages/index.html. Paikka on ruokansa puolesta mukavaa vaihtelua, lähes kreikkalaista mutta itämaisella vivahteella.

Tuli myös mieleeni, että olisiko tuo teidä pikkukylässä syömänne horiatiki sittenkin kreetalainen salaatti, joka eroaa kreikkalaisesta siten, että siinä on juustona mizithraa ja mielestäni siihen kuuluu leipäpaloja mukaan. Perunasta en tiedä.

 
At 17/6/10 14:40, Blogger Rosmariini said...

Kiitos kiintoisasta ravintolavinkistä! Näyttää nettisivujensa perusteella mukavan tunnelmalliselta paikalta.

Salaatti saattaa tosiaan olla kreetalainen. Yhdessä paikassa nimittäin tilasin nimenomaan kreetalaisen salaatin, ja siinä juusto oli tuommoista löysempää (en onnistunut painamaan paikallisten juustojenkaan nimiä näköjään mieleeni!).

Tavernaa pitävän perheen poika tarjoutui tekemään meille tuon salaatin, joten sen nimike jäi vähän epäselväksi. Ruokalista oli tuossa paikassa harvinaisen tarpeeton kapistus, kun ruokaa tehtiin niistä aineksista, joita keittiössä sattui olemaan.

Keittiössä olisi ollut myös kesäkurpitsan kukkia. En tiedä, mahdettiinko niitä friteerata vai laittaa esim. salaattiin.

 
At 17/6/10 15:32, Blogger Linda said...

Ah, miten ihana postaus! Etenkin tuon teidän lempparipaikan salaatti ja kalat näyttää uskomattomilta. Toi myös kaikki muut annokset.
Harmi, että Suomesta ei saa vastaavia kasviksia. Pitää kai alkaa suunnitella matkaa Kreetalle. (Mulle ei riitä se, että pääsen Jenkkeihin ens maanantaina ;)).
Toi kommentti turististen paikkojen ravintoloista on kyllä niin totta. Vaikea löytää mitään hyvää keskeisimmiltä paikoilta. Melkeinpä kaikki aukiot ja pääkadut pitää kiertää kuin rutto.

 
At 17/6/10 16:36, Blogger Rosmariini said...

Tuolla Kreetalla monet tavernat ovat ilmeisesti auki ainoastaan kesän turistisesongin aikana. Pitäisi mennä sinne joskus talvella ja katsoa, mitä siellä silloin syödään (silloin voisi paremmin tavoittaa sen aidon ja alkuperäisen kreetalaisen ruokakulttuurin).

Hiukkasen outoa oli kyllä nähdä ravintoloita, joissa on suomenkieliset ruokalistat (saimme kyllä välteltyä niitä ansiokkaasti).

 
At 17/6/10 17:01, Blogger Anna said...

Ihanan vedet kielelle herauttava postaus! Ja kuvissa on läsnä vielä aurinko, tuo mainio mauste :)

Täällä Saksassa oon tosissaan ihmetellyt, miten ne jauhomakkarat menee suomalaisiin niin täydestä. Tai sitten syödään "lihaisaa" makkaraa, eli jauhomössöä, jossa on sitkeitä purusattumia seassa. Makkaroiden laatu on täälläpäin hieman eri, ihan ainesosalistasta lähtien: halusi sitten raaempaa tai keitettyä, hienompaa tai karkeampaa, teollisempaa tai lihatiskillä tehtyä, niin koostuvat tavallisesti lihasta ja mausteista, ja siinä se. Ja niitä "kotitekoisia" lihatiskimakkaroita löytyy tosiaan vähän pienemmistäkin kaupoista!

 
At 17/6/10 17:12, Blogger Rosmariini said...

Onpa mukava kuulla (makkara)kuulumisia sieltä Saksan suunnalta. :)

Noita kreetalaisia makkaroita maistellessa muistui kyllä mieleen, miksi makkaraa on alun perin ryhdytty valmistamaan: se on ollut luullakseni keino säilöä lihaa eikä niinkään makkaraa makkaran takia.

Kääks, kun olisi voinut ottaa sieltä kaikki nuo maut mukaansa (ja sen auringon;).

 
At 18/6/10 09:39, Blogger Nelle said...

Mä olen myös semmonen jogurttihiiri, nimenomaan timjamihunajalla ja saksanpähkinöillä se maistuu ihanalta.

Oliko nuo kalat papukaijakaloja, niillä oli myös julmat hanpaat ja kala oli ihanaa. Varmaan kiva reissu!

 
At 18/6/10 10:32, Blogger Rosmariini said...

Kenellekään ei mahda tulla yllätyksenä, etten onnistunut painamaan noiden kalojenkaan nimiä mieleeni (ne olivat keskenään erilaisia; toinen oli pienempi ja pulleampi). Mutta kaikesta päätellen ne olivat jotain itäisellä Välimerellä viihtyvää lajiketta.

Onneksi täältä Oulustakin saa kreikkalaista Total-jogurttia. <3

 
At 18/6/10 17:33, Blogger Maxi said...

Olipas herkullisia kuvia, tuleepa matkakuume. Kreikka kun on käymättä, harmi ei ole tullut mentyä. Mutta jospa tuleivaisuudessa. Mutta oneksi voi nauttia hyvistä ja herkullisista kuvista.

 
At 21/6/10 12:54, Blogger Rosmariini said...

Ruokablogien matkakertomukset ovat monesti kyllä kiintoisaa luettavaa. Mikäs sen mukavampaa kuin nojatuolimatka maistuvien aterioiden äärelle. :)

 
At 21/6/10 13:53, Blogger Ella B said...

Tulipas kiva juttu, olen juurikin menossa Kreetalle lomalle kesän lopulla ja odotan erittäin innolla kaikkia ihania ruokia! Erityisesti mustekalaa...Laitoin osoitteet ja kylät muistiin, niin voisi yrittää poiketa. Vuokrataan auto ja kierretään saari/saarta, joten nyt voi alkaa jo suunnitella reittiä. Kiitos muuten viinivinkistä, haluaisin vierailla jollain tilalla ja ehkäpä mennäänkin tuonne:)

 
At 21/6/10 14:14, Blogger Rosmariini said...

Mekin yritimme etsiskellä tuota viinitilaa Vatolakkos-nimisestä kylästä Hanian lähistöltä, mutta emme löytäneet siltä reissulta mitään viininviljelyyn viittaavaakaan. :) Appelsiinipuita löydettiin sitten siitäkin edestä.

Oikein aurinkoista ja ihanaa Kreetan-lomaa teille!

 
At 21/6/10 14:24, Blogger Rosmariini said...

Tein yhden korjauksen tuohon tekstiin: hanialainen ravintola onkin Tamam eikä Tamas. (Klup.)

Huomasin erheeni, kun kävin lukaisemassa Anna-Leena Härkösen vuoden takaisia Kreeta-aiheisia ruokablogimerkintöjä.

 
At 22/6/10 15:38, Blogger Daphnion said...

Satutko tietämään mites tuolla Kreetalla pärjää vähälaktoosisen ruokavalion kanssa?

 
At 22/6/10 15:59, Blogger Rosmariini said...

Hyvä kysymys, onko kenelläkään kokeneemmalla Kreikan-kävijällä kokemusta tästä?

Ainakaan oma mahani ei oireillut yhtään siitä huolimatta, että söin jogurttia ja tsatsikeja ihan jatkuvasti.

 
At 26/6/10 20:05, Blogger Elmeri said...

Olen seuraillut vaivihkaa tätä ihanaa blogia ja iloisena yllätyksenä huomasin tämän kreetalaisen ruuan ylistyksen :). Matkustelemme hyvän ruuan perässä ja olemme ihastuneet Kreetaan kovin. Matkakuume nousi mukavasti tätä lukiessa, lähdemme Kreetalle taas heinäkuussa pariksi viikoksi.

Kaikille Kreetan matkaajille suosittelen lämpimästi Merja Tuominen-Gialitakin kirjaa Kreeta, vieraanvaraisten jumalten saari. Siinä on ihastuttavia pikku kertomuksia ympäri Kreetaa pitkään saarella asuneen naisen kokemusten pohjalta, yksityiskohtaisia kuvauksia pikkukylistä ja tavernoista sekä kivoja reittiehdotuksia omatoimiseikkailuille :).

 
At 26/6/10 22:40, Blogger Elmeri said...

Pitipä vielä mainitsemani, että mekin kävimme Plataniaksessa ollessamme pari kertaa Myloksessa syömässä ja ruoka oli tosi hyvää ja ravintola viehättävä!

 
At 28/6/10 22:20, Blogger Rosmariini said...

Harmi, ettei tullut otettua kuvaa niistä Myloksen annoksista (tai siitä vessasta;).

 
At 16/1/11 10:20, Anonymous Kreetan matkat said...

Upeita kuvia Kreeikkalaisista ruuista ja hyvä kirjoitus.

 
At 10/10/13 19:08, Anonymous Anonyymi said...

Viimeksi kesäkurpitsan kukkia tarjottiin Haniassa. Tilasimme viininlehtikääryleitä, saimme niitä ja lisäksi samalla tavalla täytettyjä kesäkurpitsan kukkia, makoisia olivat.

 
At 3/12/13 00:46, Anonymous Nina said...

Olipas hauska lukea ruokaterveisiä Kreetalta ja vieläpä Sfinarista, jossa olin juuri. Meidän blogissa on myös muistoja sieltä. Jäi kova ikävä Kreetan ihanaa ruokaa. Tuo oli hauskasti sanottu, että paikalliset suhtautuvat niin luonnollisesti villivihanneksiin ja muihin luonnonantimiiin, jotka ovat muualla luomu- ja muuta hypetystä :)

Mietin juuri, että saakohan Suomesta hyvää mizithra-juustoa. Tekisi mieli niitä oikeita dakosia!

Hyviä ruokahetkiä ja joulunodotusta sinulle!

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails