torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Raclette - juuston lämpöä viimeisiin talvipäiviin

Talven ja kevään aikana olemme hurahtaneet aika perinpohjaisesti fonduen sukulaiseen, niin ikään sulasta juustosta ja oheisherkuista koostuvaan racletteen. Fonduen tavoin tämä laji sopii erinomaisesti illanistujaisiin. Racletesta saa nimittäin samalla kertaa sekä aterian että ohjelmanumeron. Lisäksi se on kokin kannalta äärimmäisen helppo ja vaivaton - ja taipuu erilaisiin makumieltymyksiin ja ruokavalioihin erittäin hyvin. Jokainen voi edetä täysin omaan tahtiinsa ja koostaa lautaselleen oman makunsa mukaisia ruoka-aineita.

Perusidea on leikata juustoa viipaleiksi, sulattaa niitä pienissä kipoissa kunnes ne ovat valuvassa kunnossa ja lurauttaa sitten haluamiensa tykötarpeiden päälle. Perinteinen sveitsiläistapa on nauttia juusto keitetyn perunan, suolakurkkujen (pikkukurkut toimivat erinomaisesti!) ja hillosipulien kera.

Ainakin Sveitsissä ja Ranskassa valmistetaan erityisiä raclette-juustoja, jotka sulavat kauniisti ja sopivat makumaailmaltaan tarkoitukseen. Muunkinlaisia juustoja voi kuitenkin käyttää aivan yhtä lailla. Punaleimaemmental-kokeilumme tosin ajautui vaivihkaa tilanteeseen, jossa muut juustot hupenivat emmental-pinon säilyessä jykevänä kuin torni. Se nimittäin jostain syystä hieman leikkasi eli erottui nesteeksi ja heraksi ennen kuin suli riittävän veltoksi valuakseen mukavasti perunan päälle.

Juuston sulatukseen markkinoidaan erityisiä raclette-grillejä. Pienellä kekseliäisyydellä homma onnistuu varmaan muillakin metodeilla, kunhan saa jollain opilla järjestettyä ruokapöydälle juuston sulatukseen riittävän lämmön.

Useimmissa raclette-grilleissä tulee kylkiäisenä jonkinlainen grillitaso, joka onkin erinomainen apuri ja mahdollistaa konseptin laajentamisen juustojen sulattelusta lihansyöntiin. Kun nimittäin leikkelee esim. sisä- tai ulkofilettä ohuiksi suikaleiksi, niitä on erinomaisen hauska (ja yllättävän täyttävä!) jokaisen osallistujan grillata makunsa mukaiseen kypsyyteen. Samalla voi grillata esim. herkkusieniä sekä paprika- ja sipulipaloja.

Lihansuikaleita grillatessamme emme yleensä suolaa tai mausta niitä muutenkaan millään tavoin, vaan sen sijaan hulautamme kypsän suikaleen inkivääri-wasabi-soijadippiin ennen nauttimista. Tämä on hämmästyttävän hyvä ja raikas lihadippi. Jos pitää jonkinkaan verran soijan ja inkiväärin mausta, suosittelen tätä lämmöllä!

Inkivääri-wasabi-soijadippi grillilihalle

inkivääriä, reipas keko hienoksi pilkottuna (esim. puolikas kaupan inkivääripala)
soijakastiketta
wasabi-tahnaa pari-kolme kunnon pursoa

Pilko inkivääri hienoksi ja laita dippiastiaan. Kaada päälle soijaa niin, että inkivääri peittyy kunnolla ja koostumus on dipimpi kuin inkiväärikasampi. Purista sekaan useamman sentin noro wasabi-tahnaa. Dippi saa olla kohtalaisen tujakkaakin, sillä sitä tarttuu kuitenkin aika ohuelti kunkin lihapalan pintaan.

24 Comments:

At 26/3/09 12:25, Blogger Rosmariini said...

Kalansyöjille sopii hyvin yhdistelmä kala/äyriäiset + aioli (eli valkosipulimajoneesi).

Ja tomaattia voi grillata tietenkin myös. :)

 
At 26/3/09 13:44, Blogger -stjtr- said...

Samoin pekoni on tosi kiitollinen grillattava. Nimimerkillä jätin senkin vehkeen Luonnonvoimalle, mutta toisaalta se kyllä muodosti savua melkoisesti.

Raclette juusto on muuten aivan taivaallista myös lämpimissä voileivissä tai missä vain, mihin juustoa tarvitsee sulattaa. Meillä oli kaverina aikoinaan kermajuustoa, se sopi kanssa sulatettavaksi, mutta ei ollut niin maukasta.

 
At 26/3/09 14:27, Anonymous Anonyymi said...

Pari kertaa on tullut raclette pöydän ääressä istuttua. Tosi maistuvaa ja hauska tapa viettää iltaa.

 
At 26/3/09 16:05, Blogger Maurelita said...

Mmmmm ! Meillä laitetaan mukaan herkkusieniä, kirsikkatomaatteja, raakaa sipulisilppua jotka voi kaikki syödä joko raakoina tai grillattuina, sekä pekonia ja joskus nakkisiivujakin lapsille.

Jos juusto ei ole tarpeeksi rasvaista/mehevää, sitä voi kostuttaa siellä raclette-pannussa tilkalla valkoviiniä - joka on jo pöydässä ruokajuomana.

=)

 
At 26/3/09 16:15, Blogger Martina said...

Ai että, raclettea pitäisi kyllä päästä maistamaan.. Tosin juustonhimoni tuntien ei varmaan jäisi pelkäksi maistamiseksi se touhu. :)

 
At 26/3/09 17:16, Blogger Ketsuppi said...

Tämä kysymys liittyy nyt fondueen, joka ei nyt varsinaisesti ollut aiheena, mutta on racletten kaveri kuiteskin. Siis. Entä jos illanistujaisista tulee niin mukavat, että juuston unohtaa vahingossa valurautapataan tuntikausiksi tuikkujen lämpöön ja juusto kärähtää pohjaan ja sitten kun sitä yrittää veden ja sen kiehuttamisen avulla saada puhtaaksi käykin niin, että pata ruostuu? Ja oon ihan vakavissani.

 
At 26/3/09 17:48, Blogger Tessa said...

Hei.

Tästä racleten syönnistä on varmaan Sveitsin ulkopuolella monia koulukuntia, mutta Sveitsisä asuneena on nyt ihan pakko älähtää: Mielestäni syötte nyt kyllä raclettea todella kummallisella tavalla.

Hyvää se varmaan on noinkin, mutta suosittelen kokeilemaan seuraavaa:

Ideanahan on siis, että tuolle pannulle kasataan halutut ainekset (salamia, papuja, maissia, mitä kukin keksii...)ja juusto laitetaan siihen päälle. Kun juusto on sulanut, voi pannun ottaa ulos, kaapia syötävät puulusikalla lautaselle ja nauttia.

Ihan oikeaa raclette-juusto löytyy ainakin S-marketeista ja Prismoista talviaikaan.

 
At 26/3/09 19:52, Blogger Aurinkotuuli said...

Tämä raclette on itselleni tullut itse asiassa alunperin tutuksi ruokablogien kautta. Ennen bloggausaikojani en ollut moisesta kuullutkaan, vaikka jo silloin kovin kiinnostunut ruuasta olinkin. Haluaisin kovasti tätä kokeilla ja olen vähän katsellut raclette-grillejäkin tuolla kaupan hyllyssä.

Sanokaahan siis mitä mieltä olette grillin tarpeellisuudesta racleten valmistukseen? Voisiko tätä kokeilla jollakin muullakin tavalla, joka ei olisi fondue-tyyppistä?

Ja voiko raclette-grilliä käyttää muuhunkin? Ainakin on tullut sellainen fiilis, kun on katsellut, että joissakin versioissa on ihan parilat ja kivilevytkin.

Tiivistettynä kaiketi halusin ilmaista, että onko siis grillillä tarpeeksi käyttöä, jotta sellainen kannattaisi hankkia?

Että semmoisia suuria kysymyksiä tällä kertaa.

 
At 26/3/09 19:57, Blogger Aurinkotuuli said...

Kas, jäikin innostuksissa tämän postauksen yksi kuvien välissä oleva tekstipätkä lukematta, joka jo pikkuisen viittasikin kysymyksiini :D. Mutta tosiaan sanokaahan nyt vielä grillin omistajat mitä mieltä olette??

 
At 27/3/09 08:48, Anonymous Inez said...

Raclettepannu meilläkin ollut kovassa käytössä jo toistakymmentä vuotta. Meillä harrastetaan tuon juuston kanssa kahta koulukuntaa: toiset laittavat sulaneen juuston lautasella noiden tykötarpeiden (keitetyt perunat, minimaissi, hillosipulit, herkkusienet ym.) päälle, toiset (mm. minä) kaatavat juuston lautaselle ikään kuin "pihviksi", jota sitä hieman jäähtyneenä leikataan muiden vermeiden kanssa haarukkaan. Ehdottomia mausteita meidän raclettepöydässä on paprikajauhe, sekä itse sekoittamani ja mortteloimani muskotti-mustapippurijauhe (tätä saa kuulemma Sveitsistä valmiina sekoituksena juuri raclettea varten). Viime kerralla pilkoin myös kylmäsavuporoa pieniksi kuutioiksi, sitä lisättiin juuston päälle ennen vastuksen alle laittoa, se oli niin hyvää, että tuli raclettepöytäämme jäädäkseen.

Tessa: minäkin olen tutustunut racletteen Sveitsissä asuvan tuttavani kautta (jonka puoliso oli sveitsiläinen), ja he syövät raclettea kuten Pastanjauhajatkin... Eli eiköhän tuossakin kaikki tavat ole yhtä "oikeita", vääriä tapoja racleten syöntiin tuskin on :) Minkäs takia se "grillaustaso" siinä muuten olisikaan, jos vermeet olisi ehdottomasti tarkoitettu laitettavaksi pikkupannuun!

Aurinkotuuli: suosittelen ehdottomasti hankkimaan kunnon raclettegrillin, jos yhtään tykkää tuosta ruoasta. Meillä on jo toinen grilli menossa, ensimmäinen syötiin puhki... Nuo grillit eivät nykyään maksakaan enää ihan hirveitä, kuten vielä 90-luvulla, joten sen hankinta ei nyt niin hirveästi kirpaise. Ainoa "huono" puoli siinä on, että se on kohtuullisen kookas paketti, joka ei ainakaan meillä mahdu keittiössä oikein mihinkään: niinpä se on alakerran varastossa ja sieltä se kaivetaan esiin aina juustohimon yllättäessä :)

 
At 27/3/09 14:06, Anonymous Tuuli said...

Raclette on mainiota talviruokaa! Me olemme yleensä "jälkiruoaksi" grillanneet tuoretta ananasta ja sen päälle sualtettua sinihomejuustoa.. Ai ai on hyvää =)

 
At 28/3/09 00:16, Blogger tiinanen said...

Hei! Tulin vain vihjaisemaan Anna-Leena Härkösen uudesta ruokablogista, joka löytyy osoitteesta www.olivialehti.fi. :)

 
At 28/3/09 09:21, Anonymous Anonyymi said...

Meilläkin on grilli ollut ahkerassa käytössä ja toinen versio on jo menossa. Tämä uudempi sisältää kivitason entisen teflontarjottimen sijaan ja saa kyllä ehdottomasti paremmat arvosanat käytössä, sillä se paistaa huomattavasti paremmin kuin aiempi versio. Lämmittää pitää toki vähän kauemmin.Ja kyllä- suosittelen ehdottomasti grillin hankintaa, jos aikoo raclettea laittaa.

Meilläkin on ollut käsitys, että "oikea" tapa on nimeomaan sulatta juusto ja kaataa se lisukkeiden päälle (käsittääkseni koko juttu on syntynyt siitä, että ammoisina aikoina paimenilla oli vuorilla mukana juustoa ja leipää, jotka tuppasivat kuihtumaan. Jollain jäi juusto liian lähelle iltanuotiota, josta se idea sitten lähti...), mutta sumeilematta olemme harrastaneet myös sitä, että koko annos kootaan pikkupannuun.

Ohuet kylmäsavuporoviipaleet on meillä ihan ehdottomia seuralaisia. Peruna on keitettynäkin ihan ok, mutta nykyisin olen tehnyt perunoista vajaan sentin paksuisia viipaleita, lorauttanut sekaan hieman chilillä maustettua öljyä (ah, niin ihana Nizzan tuliainen...) ja paistanut kiekot uunissa kullan ruskeiksi. Perunat voi tehdä vaikka hyvissä ajoin ennen grillin ääreen istumista, sillä niitä voi hyvin lämmittää grilliin ylätasolla.

Näiden lisäksi olen laittanyt tarjolle kaikkea mahdollista, jotta kaikille löytyy mieluista laitettavaa. Vielä on mainittava yksi juttu, jota käytän ainoastaan racletessa: valmiiksi marinoidut lohipalat. IKINÄ muulloin en osta mitään valmiissa marinadissa olevaa, mutta nuo lohipalat toimivat yllättävän hyvin grillissä, eikä maistu ihan niin teolliselle, kuin marinoidut lihat ja kanat.

- Kirsi JKLstä

 
At 29/3/09 13:02, Blogger Louhi said...

Itsekin söin raclettea ekan kerran Sveitsissä. Hyvää oli. Muistaakseni paistoimme tasolla possun sisäfilesiivuja.

Toin silloin mukanani Suomeenkin raclettejuustoa ja sulattelin sitä pieniä määriä lautasella mikrossa. Sitten söin sulaneen juuston leivällä kaapien. *pyyhkii kuolaa*

Samalla reissulla rakastuin röstiperunaan, jota en aikaisemmin voinut sietää Suomessa. Suomessa vika olikin siinä, että syömäni röstit olivat pakasteversioita. niillä ei tunnu olevan oiken röstin kanssa mitään tekemistä.

 
At 29/3/09 14:15, Blogger tiinanen said...

Heippa! Oon nyt vasta tutustunut blogiinne ja löytänyt jo nyt monta arkipäivän pelastaja -ruokaohjetta täältä. Kiitos paljon! :) Tykkään bloginne sisällöstä kovasti. Mukavaa on myös se, että sisältöä on paljon. Ulkoasu on siisti ja helppolukuinen. :) Mukavaa kevättä.

 
At 30/3/09 11:42, Anonymous emma said...

Tuohon Tessan kommenttiin viitaten täytyy todeta, että taitaa olla eroja raclette-kulttuurissa myös Sveitsin rajojen sisäpuolella, sillä kyllä meillä päin raclettea syötiin aina (sekä kodeissa että ravintoloissa) siten, että juusto sulatettiin ja se kaadettiin perunan (ja mahdollisten muiden tykötarpeiden) päälle.

Ravintolassa en ole koskaan tainnut nähdä tuollaista raclette-grilliä vaan juusto on tuotu joko valmiina sulatettuina annoksina tai sitten pöytään kannetaan sellainen laite, johon iso juustokimpale on kiinnitettynä vastuksen alle, ja siitä voi itselleen vuolla hiljalleen sulavaa juustoa.

Niin tai näin - hyvää se on ja kuten Satujatar mainosti, raclettejuusto sopii hyvin muihinkin ruokiin =)

 
At 3/4/09 17:10, Blogger Rosmariini said...

Kiitoksia hienosta kommenttivirrasta! Miten voi olla mahdollista, että emme ole hoksanneet kokeilla grillattavaksi pekonia!?!

On tuo raclettegrilli kyllä vähän turhankin ihana kapistus. Tosissaan mukava tapa viettää aikaa yhdessä + tuolla tavoin tehty ruoka maistuu aina vähän turhankin hyvältä. Ja kätevä, että jokainen voi paistaa itselleen haluamiaan aineksia eikä tarvitse tehdä numeroa siitä, jos ei esim. satu haluamaan lautaselleen jotain tiettyä juttua.

Ketsupin kyselemä valurautaoppitunti kiinnostaisi kyllä itseänikin. Nimimerkillä useampaankin kertaan valurautapannua puhtaaksi jynssännyt.

 
At 5/4/09 16:38, Anonymous annamanna said...

Mun rupes just nyt tekemään mieli omaa raclette-grilliä... :P Muutama vuosi sitten oli kaveri lahjoittamassa arpajaivoittoaan mulle, mutta pidin täytenä turhakkeena *lyö päätä seinään*

Ketsupille neuvoja padan pelastamiseen löytyy täältä: http://www.keskiaika.org/kirjasto/valurauta.htm

 
At 5/4/09 19:09, Blogger Rosmariini said...

Aikamoinen turhake se kyllä kieltämättä onkin, ja vastustin itsekin tapojeni mukaan alkuun koko ostosta jääräpäisesti. :) Olen nyt koittanut korostaa kavereille, että grilliä saa meiltä vapaasti lainata. Kun ei sitä nyt kuitenkaan ihan joka viikonloppu jaksa juustoakaan sulattaa. Ja mukavaa, jos siitä olisi iloa mahdollisimman monelle.

 
At 9/9/09 21:23, Anonymous Anonyymi said...

Raclette on mahdottoman hyvää vierasruokaa! Kesäaikaan varsinkin maistuu kun voi kätevästi tehdä ruokaa pihalla, käryt kun ovat melkoiset. Ja seuraavan päivän menyy on pelastettu, tähteistä saa maukkaan pizzan JOS nyt jotain jää..

Ateriaa varten keitän puikulaperunoita n. 5 min ajan, halkaisen ne, pirskotan päälle vähän öljyä, suolaa ja mustapippuria, samoin kuin ohuen ohueksi siivutetulle naudan sisäfileellekin. Näitä grillaamme ylätasolla. Juuston alle pikkukippoihin laitamme pekonia, chiliä, punasipulia, oliiveja, kapriksia ja paprikaa. Päälle sitten nimenomaan sveitsiläistä raclettejuustoa (mielestäni paljon parempaa kuin ranskalainen vastaava), koko komeus paistetaan rapsakaksi ja kipataan grillatun perunan ja lihan päälle.

Jos keittiössä suinkin on kaappitilaa, raclettegrillin ostamista tuskin katuu. Ja voihan aina ostaa kavereiden kanssa kimppagrillin! 50 eurolla saa jo tosi hyvän.

Kiitos muuten hyvästä blogista!

 
At 28/12/09 14:43, Anonymous Anonyymi said...

Raclettea tosiaan syödään monella eri tavalla. Itse olen myös asunut Sveitsissä ja sukuuni kuuluu useita Sveitsiläisiä ja kaikki me olemme syöneet raclettea siten että juusto kaadetaan sulaneena perunoiden päälle.

Lisukkeet vaihtelevat perheittäin ja mielen mukaan. Sveitsissä söimme raclettea kuoriperunoiden, hillosipuleiden, minimaissien, suolakurkkujen ja persikan (sopii muuten erinomaisesti!) kanssa. Suomessa repertuaariin on tullut pannulla paistetut kananfileepalat, raaka sipuli (joka paahdetaan juuston seassa) ja toisinaan pekonisilppu jota myös laitetaan juuston sekaan. Raclette grillin pääliosaa emme ole jostain syystä ikinä kokeilleet paistamiseen, pitäneekin kokeilla joskus tosin varmaan sotkee aikalailla...

Mutta ei ole Racleten voittanutta :) harmi ettei mieheni siitä juuston hajun takia kovin välitä :D

 
At 19/3/10 17:23, Blogger Miia said...

Heippa! Itsekin rakastan Reclettea. Meiti perhe omistaa Raclette grillin ja ahkerassa käytössä on ollukki!

Kiva lukee millä tavalla toiset tekee ja mitä grillataan yms. Meillä on aina yleensä punasen lihan sijasta broiskua ja paaaljon vihanneksia. Esim. kun grillailee kesäkurpitsaa tai itse marinoituja sieniä niin voi vitsi on hyvää! Sipuli on ehoton vakio tuote raclettea kun tehään. Ja joku tossa mainitsi pekonista, viimeisimmällä kerralla kun raclettea väännettiin, me tehtiin niin, että käärittiin pitkittäin kahtia halkaistu siivu pekonia broiskunpalan ympärille ja hyvää tuli!

Kokeiltiin sellasta jotain sveitsiläistä juustoa mitä myytiin valmiina paketissa aika suht paksuina siivuina ja paketissa ei lue kun saksaa ja ihan raclettea varten tuo juusto. Oli kyllä niin älyttömän hyvän makusta! Toki niinkin on kiva tehä et sulattaa sen juuston siinä pikku "lapiossa" ja kaataa haluaman jutun päälle (Mahtava tapa jos laittaa juuston vaikka rapean patongin päälle! Nams!), mutta itse tykkään siitä ideasta, että laitan esim. kesäkurpitsa siipaleen, herkkusienen palan ja juuston päälle ja sitten vastusten alle. Ihanaa!

 
At 4/9/10 20:27, Anonymous ode said...

Meillä herkkua racletten kanssa ovat pienet, hyvin pestyt perunat, jotka upotetaan uunivuoassa merisuolaan ja paistetaan uunissa merisuolan sisällä. Perunat valmistuvat koosta riippuen noin 40min-1h. Sitten uunista pois ja "kalastetaan" sieltä merisuolan sisältä (putsataan ylimääräiset suolat kuorista) ennen pöytään laittamista. H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A.

 
At 3/11/12 18:44, Anonymous roseviini said...

Meillä Sveitsissä laitetaan raclettipöytään kuoripottujen, etikkakurkkujen ja sipulien kanssa myös pääryna-ja ananasviipaloita ja tietenkin pekonia. Mausteina käytämme pippuria myllystä, paprikaa ja kuminaa. Kumina on hyvä mauste, kun racletti on erittäin rasvaista, niin kumina auttaa sulattelemaan. Ruokajuomana on aina hyvä sveitsiläinen kuiva valkoviini, esim.Fendant tai Mont sur Rolle,Chasselas.Ihan lopuksi juodaan pienet kirsikkaviinat (niinkuin myös Fonduen lopuksi).

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails