lauantaina, tammikuuta 31, 2009

Makkarapata (tapaa markka)

Muistelen (sattuneista syistä) mielelläni menneitä. Vähän aikaa sitten palasin mielessäni opiskeluaikaisiin makkarapatamuistoihin. Muistin nimittäin, että yhteen aikaan bravuurinani oli valmistaa Pirkka-lehdestä ottamallani ohjeella vihanneksista ja prinssinakeista jonkinlaista makkarapataa tai -paistosta ja sitten tarjoilla sitä suurieleisesti sydämeni valitulle (jonka sittemmin onnistuinkin hämääm... ei kun siis hurmaamaan aviomiehekseni).

Muistelen, että paketillinen prinssinakkeja maksoi kymmenisen vuotta sitten viisitoista markkaa, mikä tuntui silloisiin tienesteisiin (=opintotuki ja siivousliksa) nähden hyvinkin suurelta satsaukselta. Ilmankos niistä nakeista sitten juhlaruokaa laadittiinkin.

Makkarapata tuli mieleeni yhtenä lauantaina, kun olin suunnitellut valmistaa tomaattista lammaspataa Amateur Gourmetin tarjoilemalla mahtiohjeistuksella. (Minun ei ollut nyt tarkoitukseni puhua tuosta lammaspadasta mitään, mutta se vaan vaikuttaa niin vastustamattoman hyvältä, etten voi vastustaa kiusausta. Tomaattinen kastike näyttää vielä tavallistakin paremmalta, kun siinä on oliiveja joukossa. Ja lammaspadan seurana tarjoiltavaa polentapuuroa olisin kokeillut myös mielelläni.)

Aikaa lampaanniskan haudutteluun ei kuitenkaan sillä erää löytynyt riittävästi, mistä syystä käänsin huomioni netistä löytyviin makkarapataohjeisiin. Makkaran kun saa mureaksi vähän vähäisemmälläkin kypsyttelyllä. Lopulta valitsimme tämmöisen ohjeen, jonka tuloksena syntynyt ruoka muistutti ällistyttävän monessa suhteessa burgundinpataa:
Punainen makkarapata

2 rkl oliiviöljyä
6 paksua makkaraa (meillä taisi olla bratwurstia, ei tosin kovin paksua)
150 g pekonia, hienonnettuna
250 g salottisipuleita, kuorittuja
1 rkl (20 g) vehnäjauhoja
350 ml punaviiniä
1 kynsi valkosipulista, murskattuna
1 laakerinlehti
1 rkl tuoretta timjamia, hienonnettuna
400 g tölkkitomaatteja, paloiteltuna (nesteenkin voi laittaa ja vähentää vaikka viinin määrää)
150 g herkkusieniä
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuumenna öljy isossa padassa (meillä ei kovin iso, kuten kuvista näkyy) ja ruskista makkarat joka puolelta. Siirrä makkarat pannulta ja paista siinä pekonit ja sipulit. Ripottele sekaan jauhot ja ja hämmentele viini joukkoon vähitellen. Pane makkarat takaisin pannuun, lisää valkosipuli, laakerinlehti, timjami, tomaatit ja hämmennä hyvin.

Peitä pata ja anna hautua hiljalleen puolen tunnin ajan. Lisää sienet ja keittele vielä 10 minuuttia (suolaa ja pippuriakin kannattaa lisätä jossain välissä). Tarjoile. Kaveriksi voi tehdä halutessaan vaikka perunamuusia, mutta ei ole pakko.

Makkarapata oli näin pitkästä aikaa yllättävän mukava ruoka, joten lisäideat siihen liittyen ovat tervetulleita. Seuraavaksi voisin tosin kokeilla itse jonkinlaista tomaattista kalapataa (vesi on kielellä jo valmiiksi, kun tiedän miten hyvää kalapata voi parhaimmillaan olla).

Viikonloppuja kaikille, toivottaa Pastanjauhantaa (pahaa tajunnasta) & rosmariini (osani mirri).

13 Comments:

At 31/1/09 14:06, Blogger -stjtr- said...

Hookoon blöötä punaviinikastikkeessa? Teidän on ilmiselvästi hankittava uusi isompi pata ja myytte vanhan mulle edukkaasti. Ai eikö? No ei sitten. ;-D

Tuli muuten noista opiskeluaikamuistoista mieleen tonnikalakastike. Miun on pakko tänään kehitellä sellainen. Pastan kanssa tietenkin.

 
At 31/1/09 14:19, Blogger Rosmariini said...

Meitsien tonnikalakastikkeeseen tuli tomaattimurskaa! Pitää kaivella, olisiko se ohje täällä jossain.

 
At 31/1/09 16:30, Anonymous Virpi said...

Opiskeluajan ruuat ne on kyllä semmoisia ikimuistoisia. Itse muutin pois kotoa jo lukiossa, joten siltä ajalta on jäänyt mieleen mm. tomaattinen pastakastike (paljon kuivattua basilikaa ja valkosipulia joukossa, joskus myös ananasta), kukkakaaligratiini sekä kalapuikot ja joku pakasteperunavalmiste. Söin tällä viikolla TODELLA pitkästä aikaa kalapuikkoja ja nehän maistuikin hyvältä. Hämmentävää.

 
At 31/1/09 17:38, Blogger Rosmariini said...

Oih, silmäni poimivat listasta kukkakaaligratiinin. Se on hyvää! Ja silti sitä ei tule laitettua juuri koskaan.

Minä olin opiskeluaikana keittiöhommissa sen verran tumpula, että paistamani kalapuikot olivat aina tosi ankeita. Toisinaan niistä irtosi leivitekin pinnasta ja juuttui pannuun kiinni (liian vähän rasvaa ja huono pannu). Pitäisi kokeilla, josko jo nyt onnistuisin edes pikkuisen paremmin. Niistä saisi sitä paitsi hyvän syyn laatia samalle lautaselle perunamuusia.

 
At 1/2/09 10:26, Blogger ylimuuli said...

Minäkin muutin pois kotoa jo 16-vuotiaana, jolloin muistelen, etten syönyt juuri mitään :-D Jotain valmishampurilaisia ehkä yhden joskus (järkyttävä muisto jonka yritän torjua) ja sellaista. Mutta sitten vähän myöhemmin meidän opiskelijaruokaamme oli ainakin rannarit ja kalapuikot + pakastevihanneksia uunissa, currytuna-kerma-vihanneskastike pastalle ja nuudelit.

Kanalla ja riisillä mut on ensimmäinen pitkäaikainen poikaystäväni hurmannut... Toinen hurmasi veteen leivotuilla kivikovilla sämpylöillä ja kolmas sitten sillä kanarisotolla. Hehehhee. Nojoo, ehkä hurmaamisilla ei ollu ihan kamalasti ruoan kanssa tekemistä :-D

Ja jos hurmaaminen oliskin ruoanlaitosta kiinni niin mähän olisin ollut saletisti single ainakin 24-vuotiaaks hahahahahhaaa :-D :-D

 
At 1/2/09 13:50, Blogger -stjtr- said...

JOS hurmaaminen olisi ruuasta kiinni, mie olisin jo moninkertaisesti naimisissa. Sekä miesten että naisten kanssa... ;-D Hauska hypoteesi.

 
At 1/2/09 23:11, Blogger Rosmariini said...

Täytyy tunnustaa, että minä olen erityisen helposti hurmattavissa hyvällä aterialla. Kun aviopuolisko panee hellan (tai grillin) ääressä parastaan ja pääsen syntyneitä tuotoksiaan maistamaan, niin päästäni suorastaan sinkoilee <3-merkkisiä kuvioita.

Itse sitten tarjoilen vastineeksi esimerkiksi kanakeittoa, johon on hurahtanut niin paljon chiliä, että itkettää. :) Tai karpalojälkiruokaa, joka on suorastaan puistattavan kirpeää. Tasan ei käy kokkauslahjat.

 
At 1/2/09 23:16, Blogger Rosmariini said...

Ja tehän olette molemmat tietenkin hurmaamisen maailmanmestareita: Tofucurry ja Muulin bouillabaisse tekivät teistä molemmista viime syyskuussa vielä entistäkin rakastettavampia. :)

 
At 2/2/09 20:49, Anonymous kiNtas said...

http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptihaku/resepti/?id=1721&rname=fetamakkara_kasvispedill%C3%84 En osaa tehdä linkkiä, mutta tuossapa hiukan soveltaen aivan ihana uuniruoka. Itse laitan enemmän mausteita ja makkarat paloittelen kiekoiksi.

 
At 2/2/09 21:23, Blogger Rosmariini said...

FETAmakkaraa! Nyt taisit vetää oikeasta narusta. Tuo kuulostaa huomattavasti paremmalta verrattuna siihen kymmenen vuoden takaiseen (nostalgia)ohjeeseen.

 
At 3/2/09 15:14, Anonymous kiNtas said...

Minä itse laitan vielä lanttua ja palsternakkaa tuohon feta-makkarapataan. Paistuvat uunissa niin ihanan makeiksi että vievät kielen mennessään.

 
At 3/2/09 22:32, Blogger Rosmariini said...

Eli: seuraavalla kauppakerralla pitää muistaa ostaa uunilenkki, fetaa ja ruokajugua. Sekä palsternakkaa ja lanttua (jos laittaisi niitä itsekin osin vaikka perunan paikalle). Kaikkea muuta kaapeista taitaakin jo löytyä.

 
At 6/7/10 22:34, Anonymous Laura said...

Tätä pitää kokeilla viikonloppuna tehdä. Muutenkin olen näillä sivuilla jo pari kuukautta lähes päivittäin surffaillut. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails