keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Piimäpannukakut

Piimän kulutus on kasvanut kodissamme viimeisten kuukausien aikana kohisten, kun sitä on tullut kipattua eräisiinkin leipätaikinoihin ja muihin leivonnaisiin. Nyt laitoin sitä jenkkityylillä tehtyihin piimäpannukakkuihin, joita tuli viime kesän länsirannikko-reissulla ruokailtua pariinkin otteeseen.

Yhdessä pannukakku-dinerissä erehdyin tilaamaan piimäpannukakkuja ilman mitään lisukkeita, mutta seuraavilla kerroilla muistin valikoida marjoja tai hedelmiäkin messiin. Vaikka pannukakut ovat itsessäänkin varsin muhevia, ne kaipaavat kuitenkin mielestäni jonkinlaista lisämakua seurakseen. Ainakin jos on pienestä pitäen tottunut suomalaistyylisempiin sokerisiin räiskäleisiin.

Lääkäri määräsi meikäläisen pari viikkoa sitten banaanikuurille (ihan oikeasti), mistä syystä pannariannos tarjoiltiin banaaniviipaleiden kanssa. Annos oli tarkoitus kruunata lorauksella vaahterasiirappia, mutta se puteli oli piiloutunut keittiömme syövereihin sen verran tehokkaasti, ettemme sitä erinäisistä etsiskelyistä huolimatta löytäneet.

Joy of Bakingista löytynyt ohje oli sen verran hyvä, että voisin kokeilla sitä joskus toisellakin kertaa. Seuraavalla kerralla voisin paistaa pannukakut vaikka blinipannussa, kun lettupannuversiot ovat niin onnettoman pieniä ja vaikeammin operoitaviakin, kun taikina meinaa turpoilla toistuvasti kolojen ulkopuolelle.
Buttermilk pancakes

140 grammaa (1 cup) vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
2 rkl sokeria
1 iso muna, kevyesti vatkattuna
2,4 dl (1 cup) piimää
3 rkl (40 grammaa) suolaamatonta voita, sulatettuna (+ vähän pannun rasvaukseen)

Sekoita suuressa kulhossa keskenään jauho, leivinjauhe, ruokasooda, suola ja sokeri. Vispaa toisessa kulhossa sekaisin muna, piimä sekä sulatettu voi. Kippaa munaseos jauhoseokseen ja hämmennä sen verran, että kaikki on juuri ja juuri sekaisin. Taikinaa ei saa sekoittaa liian paljon, tai pannukakuista tulee sitkeitä.

Kuumenna paistinpannu ja levitä sille (esim. silikonisella pullasutilla) sulatettua voita. Oma pannuni oli ihan liian kuumalla, kun ensimmäinen erä ehti vähän kärähtää pohjasta ennen hyytymistään kääntökuntoon. Eli keskilämpö riittää. Ammenna pienellä kauhalla pannulle reilun puolen desin kokoisia satseja pannukakkutaikinaa. Jätä pannukakkujen väliin tilaa, etteivät ne tartu kiinni toisiinsa. Kun pannareiden pohjat ovat ruskistuneet ja pinta kuplii, on kääntämisen aika. Paista kääntöpuolta vielä parin minuutin ajan.

Toista sama lopulla taikinalla. Voitele pannu uudestaan paistokertojen välissä. Tarjoile heti esim. vaahterasiirapin tai hyvän hillon kanssa.

tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Sananen sahdista

Taannoisesta kirja-alesta tarttui muutaman muun kirjan ohella mukaani Tom Standagen kirjoittama Kuusi lasillista historiaa, jossa erittäin kiinnostavasti kerrottiin oluen, viinin, viinan, kahvin, teen ja Coca-Colan vaiheista ja vaikutuksista maailmanhistoriassa.

Yleensä maailmalla kirjoitetuissa historiateoksissa ei mainita Suomea sanallakaan, mutta tässä kirjassa oli yllätyksekseni juttua sahdista. Autenttisin ja alkuperäisin olut oli muinaisessa Lähi-idässä humaloimatonta (humalointi on kuulemma vasta keskiaikainen keksintö), ja suomalainen sahti on kirjan mukaan harvoja olemassa olevia oluita, joissa on muistumia tästä alkuoluesta. Michael Jackson (siis olutasiantuntija, ei se samanniminen laulaja) on kutsunut sahtia "Euroopan viimeiseksi jäljellä olevaksi alkukantaiseksi olueksi".

Minä en ole sahtia koskaan muistaakseni maistanutkaan, mutta nyt päätin korjata tilanteen ihan vaan yleissivistyksen nimissä. Juomahistoriakirjan mukaan sahtia saa helsinkiläisestä ravintola Zetorista, mutta kun sinne suuntaan ei ole ainakaan muutamaan viikkoon asiaa, päätin etsiskellä sahtia paikallisten Alkojen valikoimista. Helpommin sanottu kuin tehty. Luetteloissa oli kyllä mainittu jonkinlainen Puhti-Sahti, mutta hyllyistä sitä ei löytynyt. Eikä sen puoleen mitään muutakaan sahtia. Ei ole kuulemma mikään myyntihitti, mistä syystä sitä ei kannata pitää päntiönään valikoimissa.

Luonnollisesti hyllyistä löytyi kyllä kaiken maailman muita oluita aina Kiinasta asti. Ostimme sitten pari pullollista amerikkalaisvalmisteista East India Pale Alea, niin ei tarvinnut poistua ihan tyhjin käsin.

(Edit: kuva lisätty myöhemmin.)

lauantaina, helmikuuta 23, 2008

Muheva olutpata sekä soodaleipä

Tässä lauantairuokaa viikon takaa. Herkullisia pataruokia -kirjasta löytyi ohje irlantilaiseen olutmuhennokseen, joka lunasti korkojen kanssa opuksen otsikkoon sisältyneen herkullisuuslupauksen. Ruokahetki täydentyi luonnollisesti leivällä. Erään lukijamme vihjaama irlantilainen soodaleipä pääsi vihdoin ja viimein kokeiluun täälläkin. Leipäpalojen avulla olikin hauska kaapia padan pohjasta viimeisetkin liemet parempiin suihin.

Ruokalaji nimeltään carbonnade oli jauhantaosastollemme entuudestaan tuntematon tuttavuus, mutta pataruokakirjassa kerrottiin, että sen alkuperä löytyy Belgian ja Pohjois-Ranskan suunnalta. Siitä syystä voisi kuvitella, että belgiolut saattaisi myös sopia muonaan mainiosti. Meikäläisen sydän sattuu sykkäämään enemmän Guinnessin suuntaan, joten ohjeistettua olutvalintaa ei ollut syytä mennä muuttamaan. Tässä saattaisikin olla oivallinen ruokavalinta ensi kuussa vietettävään Pyhän Patrickin päivään, joka onkin tuttavapiirissämme perinteisesti varsin muistorikasta aikaa.
Irlantilainen carbonnade (Irlantilainen olutmuhennos)

2 rkl ankan- tai hanhenrasvaa tai maapähkinä- tai auringonkukkaöljyä
750 g naudan sisä- tai ulkopaistia 3 cm:n kuutioiksi leikattuna
3 rkl sokeria
1 sipuli pilkottuna
2 rkl vehnäjauhoja
12 salottisipulia
5 dl kuumaa lihalientä
3 ¾ dl stoutia, esim. Guinnessia (laitoimme itse koko tölkin)
2 rkl punaviinietikkaa
3 valkosipulinkynttä
2 laakerinlehteä
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Kuumenna rasva tai öljy suuressa paistinpannussa. Mausta liha suolalla ja pippurilla, pane se pannuun ja paista joka puolelta ruskeaksi. Siirrä liha suureen pataan.
Sulata sokeri paistinpannussa ja keitä, kunnes se on kauniin kastanjanruskeaa. Lisää sipuli, jauhot ja salottisipulit ja hämmennä noin 30 sekunnin ajan. Sekoita joukkoon lihaliemi ja stout. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä minuutin ajan. Lisää etikka, valkosipulinkynnet, laakerinlehdet ja hiukan lisää mausteita, ja kaada seos sitten lihan päälle pataan. Sekoita hyvin.
Peitä pata kannella ja anna sen kiehua hiljaa liedellä tai 175-asteisessa uunissa 1 ½ - 2 tuntia. Ota pata liedeltä tai uunista ja kaada liemi toiseen kattilaan tai paistinpannuun. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja keitä sitä kokoon, kunnes se on niin paksua, että sillä voi kuorruttaa. Siirrä liemi takaisin pataan ja tarjoa. Seuraksi sopivat kermainen perunasose ja paistetut herkkusienet.

Ohjeistuksen loppuosa kuulosti omaan makuuni turhan mutkikkaalta. Paistoinkin pataa ensin uunissa puolentoista tunnin ajan, minkä jälkeen oli leivän vuoro päästä uuniin lämmittelemään. Leivän paistuessa annoimme lihapadan kiehua hellalla ilman kantta, jolloin kastike saikin mukavan paksuhkon rakenteen. Osa lihasta toki muusautui tällä tavalla liemen sekaan, mutta sehän ei menoa haitannut. Mukavan maanläheinen meininki samalla lailla kuin tuossa muhkuraisessa soodaleivässäkin. Tässä vielä Leipätiedotuksen sivuilta otettua soodaleipäohjeistusta:
Soodaleipä

6-7 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
3½ dl piimää

Soodaleipä on nopea ja helppo valmistaa, koska se ei vaadi alustusta eikä kohottamista.

1. Mittaa vajaa 6 dl sämpyläjauhoja kulhoon, lisää suola ja sooda ja sekoita hyvin.
2. Tee keskelle jauhoja syvennys ja kaada piimä siihen ja sekoita lusikalla tai kauhalla jauhojen joukkoon.
3. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, jos taikina tuntuu liian löysältä. Jos taas jauhoja humpsahtaa liikaa, lorauta sekaan tilkka piimää.
4. Kumoa taikina leivinpaperin päälle uunipellille, ripottele pinnalle vähän jauhoja ja muotoile jauhotetuin käsin pyöreäksi.
5. Vedä leivän pintaan terävällä veitsellä ristiviilto. Voit kypsentää leivän myös muotoilematta sitä ollenkaan.
6. Paista 200 asteessa uunin toiseksi alimmalla tasolla 35-40 minuuttia. Leipä on kypsä, kun kopsautat sitä pohjaan ja ääni on kumea.
7. Jäähdytä hetki ritilän päällä ennen leikkaamista.

Vinkki! Irlantilaiset murtavat leivän neljään osaan viiltojen mukaan ja leikkaavat neljännekset edelleen viipaleiksi.

tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Leipää, leipää, leipää

Luottoleipurimme TiV luotsasi meitä vähän aikaa sitten taas uusien leipomistekniikoiden maailmaan. Tämä tapa on peräisin kirjasta nimeltään Artisan Bread in Five Minutes a Day (2007), ja aika herkullista leipää tämän ohjeen avulla syntyikin. Sopivan rapea kuori ja mukavan pehmoinen sisus. Oma suomennokseni aiheesta on taas sen verran epämääräinen, että suosittelen kiinnostuneille kotileipureille kurkistettavaksi taas kerran aiheesta tehtyä videota.

Tätä leipätaikinaa voi tehdä kerralla ison satsin jääkaappiin ja napata siitä aina tarvittavan määrän kerralla paistettavaksi. Itse koestin alkuun vain puolta annosta, jonka paistoin saman tien. Suuremmankin taikinan olisin voinut tehdä, kun viipaloitu leipä katosi pöydästä suurin piirtein salamaakin nopeammin. Aineksethan tässä ovat aika lailla samat kuin taannoisessa vaivaamattomassa leivässä, mutta lopputulos on hyvinkin erinäköinen ja -makuinen.
Artisaanileipä

1 ½ rkl hiivaa
1 ½ rkl kosher-suolaa
n. 7,2 dl (3 cups) kädenlämpöistä vettä
n. 15,6 dl (6 ½ cups) vehnäjauhoja ja jonkin verran lisää leivontaan
(maissijauhoja)

1. Sekoita hiiva ja suola veteen isossa kulhossa. Hämmennä sekaan jauhot siten, ettei taikinan sekaan jää jauhoisia kohtia. Peitä kulho esim. leivinliinalla ja anna kohota huoneenlämmössä 2–5 tuntia.

2. Taikinan voi leipoa leiväksi saman tien tai panna jääkaappiin (löysästi peiteltynä) esim. viikon ajaksi ja paistaa myöhemmin sopivan tilaisuuden sattuessa siitä sopivia eriä. Itse tein taikinaa vain puoli annosta ja paistoin sen leiväksi hetimiten nostatuksen jälkeen. (Puolikkaasta annoksesta tuli aika passelin kokoinen leipä, eli koko annoksesta tulee ainakin kaksi leipää.) Taikinan päälle ripotellaan jauhoja ja otetaan siitä sitten halutun kokoinen pala leivontaan. Muotoile taikina jauhoisin käsin (jauhotetulla alustalla) leipämäisemmäksi.

3. Lämmitä uuni reiluun 225 asteeseen. Alkuperäisessä reseptissä leipä muotoiltiin pizzalapiolle (jonka päälle oli ripoteltu maissijauhoja) ja siirrettiin leipä sen avulla uuniin leivinkivelle tms. Itse muotoilin leivän silikoniselle leivinalustalle ja annoin kohota 40 minuuttia. Tämän jälkeen ryhdyin sekä kuumentamaan uunia (ja samalla peltiä, jonka päällä leivän paistoin). Uunin pohjalle laitoin suurehkon uunivuoan, jossa oli vedenkeittimellä kuumennettua vettä. Jossain vaiheessa (kevyesti jauhotettuun) leipään viisteltiin terävällä veitsellä viiltoja, jotka sekä auttavat leipää nousemaan nätisti että tekevät lopputuloksesta eräällä tavalla ammattimaisemman näköisen.

4. Kun uuni oli kuumentunut tarpeeksi ja leipä näytti muutenkin valmiilta paistumaan, otin pellin uunista ja nostin leivän sille alustoineen päivineen. Leipää paistetaan niin kauan, että se saa kunnolla väriä. Omassa uunissani tähän meni n. 30 minuuttia. Sen jälkeen nostin leivän ritilälle jäähtymään, ja jäähtymisen jälkeen sitä päästiinkin jo maistamaan.

Seuraavalla kerralla taidan tehdä artisaanileipää leivinuunissa, kun ei tuota leivontakiveäkään satu keittiöstämme löytymään. Mutta leivontakiven puutteesta huolimatta leipomaharrastukseni voi edelleen varsin hyvin. Taloudessamme tehtiin taannoin myös Boudinin inspiroima San Francisco sourdough -kokeilu. Suksee ei ollut kovinkaan suuri, mutta siitä lisää joskus toisella kertaa.

maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Patatas bravas ja muuta pientä purtavaa

Elämä on kiertokulkua, tai ainakin itse elän usein vuoden takaisia tapahtumia muistellen. Vajaa vuosi sitten kävimme katsastamassa tuulista Barcelonaa, ja matkaa miettiessäni muistui mieleeni tämmöinen tavallista ruokaisampi tapasmuona.

Alun perin aikomukseni oli tarjota perunat valkosipulimajoneesin eli alliolin kanssa, mutta taivuin sitten tomaatin suuntaan, kun tabascolla maustettu tomaattimajoneesi taitaa ilmeisesti olla vähän katalonialaisempi ratkaisu. Loppujen lopuksi olimme kuitenkin molemmat sitä mieltä, ettei tuo tomaattikastike kaivannut majoneesia oikeastaan ollenkaan, joten tomaattikastikkeen ja majoneesin tarjoileminen erikseen oli siinä mielessä varsin onnistunut ratkaisu.

Perunoiden seuraksi viriteltiin satsi oliivilla höystettyjä lihapullia, joiden laatiminen olikin tavallista hankalampaa. Tai ei se laatiminen tietenkään sinänsä sen vaikeampaa ollut kuin tavallisestikaan, mutta pyöryköiden suolaisuuden kanssa meinasi taas mennä hieman arpomiseksi, kun sekä oliiveista että sipulikeittoaineksista tuli seokseen lisäsuolaa, eikä lihapullataikinaa tee mieli pahemmin mennä maistelemaan. Testipyörylän paistaminen olisi saattanut olla taas paikallaan. Lopputulos oli kyllä kerrassaan kelvollinen, jos kohta oliivien maku olisi toki saanut erottua palleroista meidän makuumme vielä selvemminkin.

Perunaohje on peräisin Herne nenässä -blogin reseptikokoelmasta, ja pyörykkäohje puolestaan kirjasta nimeltään Porosta parmesaaniin. Anna Laineen keittokirja:
Patatas bravas con Salsa brava eli paistettuja perunoita tulisessa tomaattimajoneesikastikkeessa

½ kg perunoita
3-4 dl tomaattimurskaa (parempi tehdä itse ylikypsistä tomaateista)
½-1 rkl etikkaa
tabascoa (maun mukaan)
majoneesia (maun mukaan)
suolaa (maun mukaan)
oliiviöljyä paistamiseen

Kuori ja murskaa ylikypsät tomaatit (poista vihreä kanta ja sitä ympäröivät kovat osat). Paista tomaattimurskaa jonkin aikaa paistinpannulla. Lisää etikka ja tabasco sekä halutessasi muita mausteita, esim. valkosipulia.
Sekoita majoneesi tomaattikastikkeen kanssa TAI tarjoile se erillään. (Jokainen ruokailija voi tällöin itse sekoittaa kastikkeeseen haluamansa määrän majoneesia.)
Jäähdytä kastike ennen tarjoilua huoneenlämpöiseksi. Kastikkeen voi tarjoilla myös lämpimänä tai jääkaappikylmänä, mutta ei mielellään ihan tulikuumana.
Pese, kuori ja kuutioi perunat. Paista perunat runsaassa oliiviöljyssä TAI keitä perunat ensin ja ruskista ne keittämisen jälkeen pannulla.
Lisää halutessasi suolaa joko kastikkeeseen tai paistettujen perunoiden päälle.


Oliivilihapyörykät

500 g naudanjauhelihaa
pussillinen ranskalaista sipulikeittoa
vajaa 1 dl korppujauhoja
2 dl kermaviiliä
1 muna
kourallinen vihreää oliivimurskaa
2 valkosipulinkynttä
(yrttisuolaa)

Sekoita sipulikeittoainekset, korppujauho, kermaviili, puristetut valkosipulinkynnet ja tarvittaessa ripaus yrttisuolaa. Anna tekeytyä parikymmentä minuuttia. Lisää jauheliha, muna ja oliivimurska ja sekoita tasaiseksi massaksi. Pyörittele seos sopivankokoisiksi pyöryköiksi ja asettele leivinpaperilla peitellylle uunipellille. Hieraise välillä kämmeniin oliiviöljyä, niin saat tasaisempia pyöryköitä. Paista pyöryköitä 200 asteessa n. 20 minuuttia.
Tästä annoksesta saat pellillisen lihapyöryköitä.

Lisäksi maistelimme kaappiin kertyneiden säilykepurkkien sisältöä. Hupaisia minikurkkujen ja oliivien yhdistelmiä sekä vähän aikaa sitten lahjaksi saamiamme miniatyyriviikunoita:

Ouluun on kuulemma aukaistu vähän aikaa sitten tapasbaari nimeltään Andalucía Bar de Tapas. Pitänee käydä jolloinkin maistelemassa perunoita sielläkin suunnalla.

torstaina, helmikuuta 14, 2008

Hemapaa helmikuuhun

Ruokahaaste on ennättänyt kunniakkaaseen yhden vuoden ikään (hiphei). Järjestäjänä toimii taas tällä kertaa Kulinaarimuruja antamanaan aiheena iki-ihana hernemaissipaprika. Ensimmäinen villi ideani oli sekoittaa hemapaa keitettyyn riisin ja purkkitonnikalaan, ihan vaan vanhojen aikojen muistoksi. (Tosin itse en jostain syystä koskaan oikein perehtynyt tuohon legendaariseen opiskelijamurkinaan.)

Sain vähän aikaa sitten käsiini Karolina Sparringin kirjan Kunnon salaatti! (2004), joka olikin oikein inspiroivaa luettavaa. Kirjan salaatit ovat todella ruokaisia (perustanaan joko bulguria, kuskusta, papuja tai linssejä) ja kovinkin kiinnostavia. Salaattiohjeita selailemalla pääsee käsiksi aivan uudenlaisiin makupareihin (esimerkkinä mansikat ja sinihomejuusto), ja tietyt perusasiat toistuvat salaatista salaattiin. Muutama puolitettu kirsikkatomaatti, punasipuli, keräsalaatti sekä jyväosasto (pinjansiemeniä, pähkinöitä, mantelilastuja) ovat aina mukana jossain muodossa. Eikä suolaakaan saa kuulemma salaatista unohtaa.

Poimin itse kirjasta salaattiohjeen, jonka oli tarkoitus olla italialainen, mutta muuntelin ohjetta sen verran paljon, ettei makumaailmaan juuri italialaisuuksia jäänyt runsaasta parmesaanin käytöstä huolimatta. Ripottelin päälle vielä NoMun dukkah-maustesekoitusta, jota oli tämänkin kylän kauppoihin viimein kulkeutunut. Vinkin dukkahin ripotteluun nappasin pari viikkoa sitten Köyhien ritareiden pohjoisafrikkalaisesta papusalaatista. Kastikkeen tein kreikkalaisesta luonnonjogurtista, kuivatusta mintusta, hienonnetusta chilistä sekä hitusesta suolaa. Soosin avulla salaatista tuli vielä entistäkin mehevämpää, ja oli mukavaa, että sitä oli lautasella pitkin matkaa eikä vain salaatin pinnalla niin kuin yleensä. Myös linssit olivat tavallista maukkaampia, kun niitä maustettiin sitruunanmehulla, valkosipulilla ja muilla hauskoilla aineksilla.

Herneen virkaa salaatissa toimittivat punaiset linssit ja paprikana mukaan pääsi pitkulainen punainen chilipaprika. Maissiakin piti siis saada lautaselle jossain muodossa, ja siksipä korvasin alkuperäiseen ohjeeseen sisältyneen bresaolan (joka on ilmeisesti ilmakuivattua tai kylmäsavustettua naudanlihaa) maissikanalla, joka valmistui kahdesta (marinoidusta) broilerinrintafileestä, 200 grammasta muussattua pakastemaissia, juustoraasteesta, ripauksesta suolaa sekä parista teelusikallisesta sambal oelekia. Maissista, juustosta, suolasta ja sambalista sekoitettiin sopiva tahna, joka siveltiin broilerien päälle. Maissikana valmistui uunissa 200 asteessa vajaassa puolessa tunnissa. Sitä odotellessa ehti ruhtinaallisesti kasata salaatin lautasille odottamaan:
Linssisalaatti kaikilla mausteilla (neljälle)

6 dl keitettyjä punaisia linssejä
1 dl karkeaksi raastettua parmesaania
yhden sitruunan mehu
1 puristettu valkosipulinkynsi
1 rkl silputtua kaprista
1 hienonnettu punainen chili (poista siemenet ensin)
2 dl hienonnettua minttua
suolaa ja karkeata mustapippuria myllystä
vähän hyvää oliiviöljyä

jogurtti-pohjainen minttukastike (voi maustaa esim. chilillä tai valkosipulilla)

hunajamelonia lohkottuna
1 dl pinjansiemeniä
1 dl karkeaksi raastettua parmesaania
1 sitruuna lohkottuna
erilaisia salaattilajeja, kurkkua, hyvin pieniä tomaatteja, punasipulia
½ - 1 dl hyvää oliiviöljyä

Keitä linssit ja mausta muilla aineksilla. Valmista kastike.
Paahda pinjansiemenet kuivalla, kuumalla pannulla.
Huuhtele salaatti, leikkaa kurkku puolikuiksi, halkaise tomaatti ja lohko punasipuli.
Aseta salaatinlehtiä, kurkkua ja punasipulia lautasille. Pirskottele puolet oliiviöljystä annosten päälle. Annostele linssit lautasille ja lisää kastike renkaina salaatin päälle. Lisää melonilohkot.
Ripottele salaattiin pinjansiemenet ja parmesaani. Pirskottele päälle loput oliiviöljystä ja koristele tomaatinpuolikkailla ja sitruunalohkoilla.
(Me viipaloimme päälle siis vielä sitä uunista noukittua maissikanaa, joka sopikin salaatin makumaailmaan ihan mahdottoman hyvin. Sekä sitä dukkahia laitettiin myös.)

tiistaina, helmikuuta 12, 2008

Aamuinen appelsiinipiristys

Armas aviopuolisoni on niitä miehiä, joiden mielestä ruoka-annos on parhaimmillaan silloin, kun siinä on lihaa. Kun herra ei hedelmiä tai vihanneksia juuri koskaan vapaaehtoisesti ryhdy kuorimaan, koetan ujuttaa valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja kasviksia tyrkylle (etenkin näin keskitalven vähävitamiiniseen aikaan) ihan vaivihkaa.

Puolustuksekseni voisi todeta, että laatimani kasvisviritelmät ovat monesti aika mukavan makuisia. Tai ainakin itse tykkäsin esimerkiksi tästä appelsiinisyötävästä, joka sopi kerrassaan hyvin yhteen tarjoiluehdotukseen sisältyneen luonnonjogurtin ja mantelilastujen (tai rouheen) kanssa:
Appelsiini-inkiväärihilloke, 4 annosta

4 appelsiinia
1 sitruunaruohon varsi
1 1/2 dl vastapuristettua appelsiinimehua
1 cm tuoretta inkiväärinjuurta kuorittuna ja viipaloituna
4 kokonaista kardemummaa hieman murskattuina
4 mausteneilikkaa
2 rkl hunajaa

TARJOILUUN:
4 rkl maustamatonta jogurttia
1 rkl paahdettuja mantelilastuja

Kuori appelsiinit, viipaloi ja laita kulhoon. Irrota sitruunaruohon uloimmat lehdet ja pilko valkoinen osa pieniksi paloiksi.
Kiehauta appelsiinimehu, inkivääri, kardemumma, mausteneilikka, paloiteltu sitruunaruoho ja hunaja kattilassa. Hauduta minuutti ja anna jäähtyä.
Kun seos on jäähtynyt, kaada se appelsiiniviipaleiden päälle, peitä kannella ja nosta jääkaappiin ainakin tunniksi tai yön yli. Tarjoile kulhoissa ja laita päälle lusikallinen jogurttia ja hiukan mantelilastuja.

Ohje on peräisin Brunssi-kirjasta, josta edellisen postauksen munakokkelikin on kotoisin. Ilmoitusluontoisena asiana todettakoon, että aidon ja alkuperäisen gulassikeiton ohje on putkahtanut päivänä muutamana taannoiseen gulassi-keskusteluumme , eli suuret kiitokset siitä Hanhensulalle.

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Munakokkeli, konamukkeli

Meiltä on muutamaan otteeseen pyydetty opastusta munakokkelin tekoon. Meikäläiselle kyseinen kokkeli on ollut tenavasta asti se maailman helppotekoisin muona, jonka valmistamisessa kaikki menee mielestäni mukavasti, kunhan muistaa, ettei kypsennä kokkelia liian kuivaksi.

Yhtenä tammikuisena viikonloppuna aamiaista pitkän kaavan mukaan tehtaillessani innostuin katsomaan munakokkeliin reseptiä ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Ohje on kirjasta nimeltään Brunssi - täydellinen nautinto, jonka ostin, kun halavalla sai. (Kirja on hintaansa nähden kerrassaan käyttökelpoinen. Kaikki näyttää niin hyvältä, että voisin väsätä sieltä suurin piirtein jokaikistä vastaan tulevaa murkinaa.) Samaisessa keittokirjassa on myös savulohella ja tillillä höystetyn munakokkelin ohje. Mutta tässä kirjan ruohosipulinen versio:
Munakokkeli ruohosipulin kera paahtoleivällä, 2 annosta

4 munaa
1 dl kahvikermaa
suolaa ja pippuria
2 rkl leikattua ruohosipulia sekä 4 kokonaista kortta koristeluun
25 g voita
4 paahtoleipäviipaletta

Riko munat keskikokoiseen kulhoon ja vatkaa kerman kanssa yhteen. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää leikattu ruohosipuli.

Sulata voi voidellussa pannussa ja kaada siihen munaseos. Anna kiinteytyä hiukan ja siirrä sitten seosta puulastalla pannun keskelle, kun munat alkavat kypsyä. Jatka tällä tavoin, kunnes kokkeli on kypsää mutta vielä kosteaa.

Laita paahdetut leipäviipaleet kahden lautasen keskelle ja lusikoi munakokkeli leiville. Koristele ruohosipulin varsilla ja tarjoile heti.

Loppuun vielä muisto joulun ajalta, jolloin luonamme vieraili ulkomailta asti saapunut munakastaitelija. Mehevää ja maukasta:

lauantaina, helmikuuta 09, 2008

Skonssit

Skonssi. Omituinen sana. Kuulin sen muistaakseni ensimmäistä kertaa jotain ulkomaalaista tv-sarjaa seuratessani. Omin silmin pääsin puolestani näkemään (ja mahdollisesti maistamaankin) skonsseja jossain englantilaisessa teetuvassa.

Nyttemmin skonsseihin hieman syvällisemminkin perehdyttyäni olen tullut siihen johtopäätökseen, että ne tarkoittavat eri puolilla maailmaa vähän eri asioita. Suomessa skonssit ovat yleensä litteitä teeleipiä, kun taas skonssien varsinaisilla valmistussijoilla ne saattavat olla kuohkeampia, soodalla kohotettuja leivonnaisia. Etenkin Irlannissa taidetaan harrastaa tuota soodalla kohottamista enemmältikin, ja kyseinen saarivaltio taitaa olla myös skonssien koti. (Ei vaan skonssien koti on sittenkin kaikkitietävän wikipedian perusteella Skotlannissa. Mistäköhän minä tuon Irlannin tähän nappasin...)

Nyt tein skonsseja ensimmäistä kertaa itse, ja olin kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt. Leivonnaisten rakenne oli varsin mainio ja makukin jotenkin mukavan täyteläinen. Ensimmäisellä kerralla halusin kokeilla mahdollisimman pelkistettyä ohjetta, mutta seuraavalla kerralla sekaan voisi sujauttaa vaikkapa marjoja tai murskattua pähkinää tai mikseipä vaikka rouhittua suklaatakin. Ohje on peräisin maailman parhaalta leivontasivustolta nimeltään Joy of Baking.
Skonssit (6 kpl)

4,8 dl (2 cups) vehnäjauhoja
0,6 dl (1/4 cup, 50 grammaa) sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
1,2 dl (113 grammaa) suolatonta voita, kuutioituna
1,6 dl (2/3 cup) piimää

Skonssien voiteluun:
1 iso muna, kevyesti vatkattuna
1 rkl maitoa

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda ja suola keskenään kulhossa. Leikkaa voi pieniksi nokareiksi ja sekoita joukkoon. Taikina saa jäädä kohtuullisen rosoiseksi. Lisää piimä ja sekoita vielä sen verran, että ainekset yhdistyvät juuri ja juuri toisiinsa. Vähän samaan tapaan siis kuin muffinssitaikinaakin tehdessä, eli vältetään liiallista sekoittelua.

Siirrä taikina jauhotetulle alustalle, vaivaa möykkyä muutaman kerran varovasti ja muotoile siitä sitten vajaan 4 cm:n paksuinen ja 18 cm:n pituinen kiekko. Leikkaa kiekko puoliksi ja sitten vielä kahdella ristikkäisellä viillolla kuuteen osaan, siis samaan tapaan kuin pizzaa leikatessa. Tuloksena on kuusi kolmiomaista taikinapalasta, jotka asetellaan leivinpaperille. Ennen uuniin laittamista skonssien päälle suditaan vielä munasta ja maidosta laadittua seosta.

Paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes skonsseissa on kaunis väri. Ota skonssit uunista ja käännä samalla uunin grillivastukset täysille. Sihtaa skonssien päälle tomusokeria ja aseta pelti sitten takaisin uuniin vastusten alle. Paista vielä niin pitkään, että sokeri kuorruttuu kivasti leivonnaisten pinnalle. Skonssit kärähtävät tässä vaiheessa helposti (mikä oli todistettavissa), joten kannattaa vahtia uunia tarkoin - muitakin kuin siinä luukun puoleisessa päässä olevia yksilöitä, joissa sokeri ei ehtinyt muuttua miksikään samassa ajassa kuin kauempana olevat skonssit jo kärtsäsivät. Siirrä sitten skonssit pois pelliltä ritilän päälle jäähtymään. Me söimme skonssimme halkaistuna ja omenahillolla täytettynä.

torstaina, helmikuuta 07, 2008

Tomaattimurskaa tuplaten

Pistänpä tähän väliin pikaisesti jakoon yhden reseptin, joka tosin lieneekin jo monelle juttu. Kyseessä ovat italialaishenkiset jauhelihapiffit, joiden Maku-lehdestä poimittua alkuperäisideaa on ehätetty toteuttamaan ainakin Pakkopullassa ja Uroskokin oivalluksissa. Minä en arvatenkaan voinut vastustaa tomaattikastikkeessa kelluvien pihvien viehätystä, joten väänsin niitä sitten satsin itsellemmekin. Ruokaa riitti hyvin seuraavaksikin päiväksi, kun kumpainenkin meistä jaksoi murkinoida vain pihvin mieheen. Aika virkistävännäköistä vuokaruokaa.

Kokeilin itse vaihteeksi Uroskokin chilisempään suuntaan viriteltyä soosiohjetta, ja ihan hyvää siitä tulikin. Etenkin kun tuplasin tavoilleni uskollisena tomaattimurskan määrän. Samalla periaatteellahan voi toki yhdistää myös mitkä tahansa hyviksi havaitsemansa jauhelihapihvit, tomaattikastikkeen ja kuorrutusjuuston. Kaveriksi vaan keitettyä pastaa ja salaattia, niin ateria alkaa olla koossa.

Jauhelihapihvit Italialaisittain

1 dl korppujauhoja
2 dl maitoa (tai desi vettä ja desi kermaa)
400 g naudan jauhelihaa (vähärasvaista)
1 muna
2 tl kuivattua basilikaa
1 1/2 tl suolaa
2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
rouhittua mustapippuria myllystä

Kastike:
1/2 rkl öljyä
1-2 chilipalkoa maun mukaan
1 sipuli silputtuna
1-2 valkosipulin kynttä
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl vettä
1 1/2 rkl kasvisliemifondia
1 rkl tomaattipyrettä
2 tl basilikaa
mustapippuria myllystä
ripaus sokeria
juustoraastetta

Pane korppujauhot turpoamaan vesi-kermaseokseen (tai maitoon). Valmista sillä aikaa kastike kun korppujauhot turpoavat. Kuumenna öljy kasarissa, lisää sipulit ja silputtu chili sekä kuullota hetken aikaa, älä kuitenkaan ruskista. Kaada sekaan tomaattimurska ja anna kiehahtaa. Sekoita vehnäjauhot veteen ja kaada seos sekoitellen kastikkeen joukkoon. Mausta kasvisliemifondilla, basilikalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Anna hautua hiljalleen miedolla lämmöllä kunnes pihvit ovat valmiit.

Lisää jauheliha turvonneisiin korppujauhoihin. Sekoita taikinaan muna, hienonnettu valkosipuli sekä mausteet ja sekoita massa tasaiseksi. Muotoile taikinasta vedellä kostutetuin käsin kuusi pihviä ja nosta ne voideltuun reunalliseen uunivuokaan. Paista pihvejä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kaada kastike pihvien päälle ja kuorruta juustoraasteella. Kuorruta uunissa, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

keskiviikkona, helmikuuta 06, 2008

Kurssittaako?

Suosikkipygmini haastoi jauhantaosastomme kurssitalkoisiin seuraavanlaisella tehtävänannolla: Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua.

Joten näillä mennään:

Ruuan asettelun alkeiskurssi. Muodostuuko muona lautasellasi leviäväksi läjäksi ja kastike sinne tänne tunkevaksi epämääräiseksi liejuksi? Täällä opitaan kauneudentaju, kultainen leikkaus ja sommittelun perussäännöt kolmessa päivässä.

Näin katan kauniisti. Ruoka-annosten asettelun jatkokurssi jo edistyneille. Kurssilla päästään toteuttamaan sommitteluvaistoa myös lautasen ulkopuolella. (Tämän jälkeen onkin mahdollista ryhtyä maalaamaan itse omat taulunsa. Kuponkiuutisten kimppuun siis.)

Kodinhengettären syvin olemus. Tällä kurssilla opitaan, että kotitöitä voi tehdä muuallakin kuin keittiössä. Opimme nauttimaan silittämisen saloista ja imuroinnin ihmeellisestä maailmasta. Lattiakaivon puhdistuskin on kurssin jälkeen kuin leikkiä vaan.

Ruokakuvauksen abc. Kaikki, mitä et koskaan halunnut tietää valokuvauksesta. Miten tottua ruokailemaan orjasalaman kanssa samassa pöydässä? Entä miten estää linssin huurtuminen kattilan yllä? Edistyneille tarjolla myös näin kuvaat ruokasi ravintolassa huomaamattomasti -kurssi.

Varapygmilän kurssitarjonnasta poimittua: Heivaa turhat törinät, jatkokurssi lukijoille ja kirjoittajille. Henkilökohtaisesti voisin kurssittautua heittämään kirjoittamisen maneerit mäkeen ja karsimaan sanaviidakkoa kovalla kädellä. Vaikka kaikkihan on kuitenkin aina niin ikään, joka tapauksessa ja kutakuinkin.

Kirjoittamisesta tuli vielä mieleeni, että meikäläinen vieraskynäili vähän aikaa sitten reissusivusto Rantapalloon. Ja kai kaikki ovat jo muistaneet koukuttua Tajunnanvirtaan? Ai niin, ja kurssimeemiä voi halutessaan jatkaa kuka tahansa!

sunnuntaina, helmikuuta 03, 2008

Uunilohi raikkaammalla tavalla

Ystäväni Antti vihjaisi minulle joulun alla tämän loistavan uunilohireseptin. Curry ja suolakurkut tuovat mukavasti särmää loheen, joka perinteisesti valmistettuna - vaikkapa kermaan hukutettuna - on helposti aika tuhdin ja jopa tunkkaisen makuista.
Curry-suolakurkku -uunilohi (4 annosta)

600 g tuoretta merilohifileetä
100 g kylmäsavulohta
100 g kuorittuja katkarapuja
50 g suolakurkkua kuutioituna
1 dl smetanaa
1 dl hienonnettua tilliä
1 dl hienonnettua ruohosipulia
2-3 rkl currya
ripaus cayennepippuria
mustapippuria myllystä
3-4 rkl raastettua parmesan-juustoa

Leikkaa lohifilee neljään annospalaan. Paista kuumalla pannulla (alkuperäinen resepti puhuu jostain syystä teflonista, itse käytin valurautaista ja riittävää määrää voita) nopeasti kummaltakin puolelta rapeiksi. Mausta pippurilla. Leikkaa kylmäsavulohi ohuiksi viipaleiksi ja silppua pieneksi. Sekoita kaikki loput aineet keskenään, parmesan-juustosta puolet. Sivele täyte paistettujen lohiviipaleiden päälle ja ripottele loppu parmesan-raaste pintaan. Grillaa lohet uunissa grillivastuksilla noin 10 minuuttia 220-asteessa, kunnes pinta on rapea.
Unohdimme epähuomiossa ostaa smetanaa, joten korvasimme sen bulgarianjogurtilla. Niinkin ruoka toimi mainiosti. Smetana antanee jogurttiin verrattuna vielä jonkin verran täyteläisemmän maun.

Nautimme lohen perunamuusin (runsaaseen voihin valmistettuna, tietenkin!) ja kaupan valmiin marinoidun kaalisalaatin kera. Juomaksi rasvaiselle kalalle sopii happamahko, kirpeähkö valkoviini - tai tietenkin yleispätevä raikas olut.




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails