maanantaina, huhtikuuta 30, 2007

Vappuisa kalatartar

Siinä vaiheessa huomaa tulleensa ikälopuksi, kun vappuviikonloppua varten ei enää suunnittele kertakäyttögrillin ostamista vaan rupeaa etsiskelemään kätköistään siikatartarin ohjetta. Tämmöistä herkkua meille (ja muutamalle muullekin) tarjoiltiin parin vuoden takaisissa vappubileissä. Omasta versiostamme tuli tosin tällä kertaa lohitartar, kun kylmäsavusiikaa ei ollut saatavilla. Tarjoilin tartarini Ruis Real -leipien päällä.
Siikatartar

80 g kylmäsavusiikaa
15 g salottisipulia
10 g kaprista
10 g ruohosipulia
suolaa
valkopippuria

Leikkaa siika ja sipuli pieniksi kuutioiksi ja hienonna ruohosipuli ja kaprikset. Yhdistä kaikki ainekset keskenään ja mausta. Painele tartarmassa pienen muotin avulla sieväksi ympyräksi.

Lopusta lohesta tekaisin kylmäsavulohikääröjä. Rullasin ohuen rieskan väliin piparjuurituorejuustoa ja sitten sitä lohta, joka oli tuohon tarkoitukseen ehkä pykälän verran turhan paksua. Idea oli muuten aika lailla sama kuin viime vuoden viimeisen postauksen juustoisissa savupororullissa. Näihin sain idean ruokakaupassa olleelta rieskanmaistattajalta. Hauskaa vappua kaikille!

lauantaina, huhtikuuta 28, 2007

Se on ihan mahoton tuo kepakko

Grillikauden avajaiset menivät tänä vuonna meidän osaltamme jokseenkin mönkään. Kaasugrillin kaasu oli lopussa, eikä sitä sitten loppujen lopuksi lähdetty täyttämään, kun tuuli tavoitteli myrskylukemia ja taivaalta tihnutti vähän vettäkin. Olisihan meillä tietenkin reissugrillin virkaa toimittava hiiligrillikin, ja siihen olisi olemassa hiiliäkin, mutta sitäkään ei sitten jaksanut ryhtyä virittelemään paistovalmiuteen. Ei jotenkin yhtään tehnyt mieli mennä ulos värjöttelemään, jos kohta viime vuoden viimeisin grillaus sujui vieläkin koleammissa tunnelmissa. Joten päädyimme sitten (vähän nolosti) valmistamaan grillattavaksi suunnitellut kepakot sisätiloissa.

Kepakoihin voi askarrella makuaineeksi mitä mieleen juolahtaa. Jauhelihaa voi varata henkeä kohti esim. 100–200 grammaa, ja jauhelihan joukkoon voi sekoittaa esimerkiksi pieneksi pilkottua fetaa tai miksei mahdollisesti muitakin juustoja. Mausteitakin voi laittaa mielensä mukaan, suolaa tietenkään unohtamatta. Omissa kepakoissamme oli pieneksi pilkottua tomaattia ja valmista Holey Smoke -maustesekoitusta, jossa on mukana muun muassa korianterin siemeniä, juustokuminaa, inkivääriä ja chiliä. Kepakkoseos muovaillaan puisten grillivartaiden ympärille. Vartaita kannattaa kai liotella vedessä etukäteen vähän aikaa, etenkin jos meinaa hiilillä grillata. Sitten vaan paistopuuhiin. 10-15 minuutissa pitäisi tulla valmista, mutta aika riippuu tietenkin kepakoiden paksuudesta sun muista seikoista.

Tomaattiset kepakot suorastaan vaativat seurakseen paholaisen hilloa, joka onnistui yli odotusten. Chilin maku sointui mahtavan hyvin yhteen kirpeänmakean tomaattihillon kanssa:
Paholaisen hillo (ohje otettu Dansukkerin sivuilta)

2 prk (à 400 g) kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
400 g punaisia paprikoita
4-6 punaista chiliä
8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1 pkt Dansukker Hillo-marmeladisokeria (330 g)

Kaada tomaatit liemineen kattilaan tai paistokasariin. Halutessasi voit leikata tomaatit saksilla neljään osaan. Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat veitsellä tai monitoimikoneessa. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput, mausteet ja etikka kattilaan. Anna kiehua noin 20 minuuttia. Lisää Hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Kaada puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä.
Tarjoa liha-, makkara- ja pastaruokien kanssa tai hampurilaisten, ruokien ja kastikkeiden mausteena.

perjantaina, huhtikuuta 27, 2007

Broileria italialaisittain

Tomaattinen sipulikeitto muistutti mieleeni italialaisen ruuan ihanuuden, ja innostuin kokeilemaan tätä italialaishenkistä broilerin ohjetta, josta meille kommenttilaatikon puolella vähän aikaa sitten vihjaistiin. Resepti on kotoisin Altian viinikerhon sivulta. Alkuperäinen ohje sisälsi (sattuneista syistä) myös viinisuosituksen, joka oli italialainen Chianti Ruffino. Mekin joimme ruuan kanssa viiniä, mutta se taisi olla vaihteeksi valkoista. Käteen sattui kalifornialainen Fetzer Valley Oaks Chardonnay, joka olikin mukavan keväistä juotavaa.
Broileria italialaisittain (4 annosta)

4 kpl broilerin rintafileetä
0,5 tl rosmariinia
2 kpl valkosipulinkynttä
0,3 tl kokonaista mustapippuria
0,75 dl Bertolli Extra Vergine –oliiviöljyä
1,5 tl sitruunan raastettua kuorta
0,5 tl suolaa
3 rkl sitruunanmehua
1 rkl tomaattisosetta (kannattaa laittaa reilummin)
1,5 dl vettä
0,5 kpl Knorr Kanaliemikuutiota
20 kpl mustia oliiveja
2 rkl kaprista
0,25 tl mustapippuria
2 rkl persiljasilppua


Murskaa rosmariini, valkosipulin kynnet ja mustapippurit morttelissa. Sekoita joukkoon 2 rkl oliiviöljyä, suola ja raastettu sitruunankuori. Kääntele fileet mausteseoksessa ja anna maustua puoli tuntia. Kuumenna loppu oliiviöljy pannulla ja ruskista siinä broilerifileet. Sekoita sitruunamehu (mielellään vastapuristettua), tomaattisose ja vesi keskenään ja lisää pannulle. Murenna joukkoon liemikuutio. Hauduta broileria 20 minuuttia. Lisää oliivit ja kaprikset. Viimeistele maku mustapippurilla ja tuoreella persiljalla. Tarjoa broileriherkku vastakeitetyn pastan tai riisin ja raikkaan salaatin kanssa.

Persiljasilppu unohtui omasta versiostani kokonaan pois. Kun palasin ruokailun jälkeen siivoilemaan keittiötä, siellä se silppu odotti pienessä kipossa hellan lähettyvillä. Semmoista se on, kun lopettaa ohjeen lukemisen liian aikaisin.

keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

Lammasta mokkakastikkeessa ynnä vuohenjuustoperunat

Vaikka pääsiäinen meni jo, palailimme vielä viikonloppuna vähän lammasmaisempiin tunnelmiin. Puolen voikilon porukan innostamana mekin teimme lauantaina lampaan (tai karitsan) paahtopaistia sekä keittelimme sen seuraksi makoisan mokkakastikkeen. Emme suurustaneet soosia ollenkaan vaan tarjoilimme sen suosiolla vähän liemevämpänä. Ihanan mokkaista se olikin!

Alkuperäisessä ohjeessa lampaan paahtopaistin paistoajaksi ja lämpötilaksi oli määritelty 175 astetta & noin 10 minuuttia. Me pidensimme paistoaikaa oman aikaisemman paistokokemuksemme perusteella siten, että kypsensimme paahtopaisteja 200 asteessa suurin piirtein vartin verran - tai oikeammin sanottuna siihen asti, kun uunin paistilämpömittari piippasi 55 asteen kohdalla. Pari astetta vähemmänkin olisi piisannut, mutta lopputuloksesta tulee tuolla tavalla omaan makuumme melkoisen passeli.

En tehnyt alkuperäiseen ohjeeseen sisältyviä vuohenjuustoisia punajuuria (niin hyvältä kuin ne kuulostivatkin), mutta vuohenjuustokuun houkuttelemana viipaloin uuniin pienen satsin Vilijaanan vuohenjuustoperunoita. Jääkaapissa sattui olemaan sopiva jämäpaketti vuohenjuustoa, purkillinen ruokakermaa sekä perunoita, jotka varmasti käyttämättöminä olisivat itäneet ihan justiinsa:
Vuohenjuustoperunat

1 kg perunoita viipaleina
200 g vuohenjuustoa viipaleina
1 prk kermaa
suolaa ja pippuria (oman maun mukaan)

Lado perunat, vuohenjuustoviipaleet ja mausteet kerroksittain vuokaan. Kaada päälle kerma. Paista 200-asteisessa uunissa tunnin verran.

tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

Leipätikut

Leipätikkuja tulee tehtyä aina silloin tällöin leipätaikinan lopuista leivinuunin jälkilämmöllä. Paistoajasta tai lämpötilasta en osaa sanoa oikeastaan mitään sen täsmällisempää, mutta tikut kannattaa joka tapauksessa voidella ennen uuniin laittamista vedellä, jolloin pinnasta tulee mukavan rapsakka.

Taru kertoo, että eräänä leivontapäivänä parisen vuotta sitten perheemme naispuolinen jäsen alkoi käydä hieman äreäksi, kun ruuan valmistuminen kesti oletettua pitempään eikä koko päivänä ollut tullut syödyksi juurikaan mitään. Verensokerihan siinä laskee. Onneksi aviomies sai viime tingassa kaivettua leipätikut uunista ja istutettua eukkonsa tikkujen ja pestopurkin kanssa pöydän ääreen, ja niin saatiin taas rauha maahan.

Leipätikkuja voi dippailla peston sijasta muunkinlaisiin maittaviin sooseihin. Näin kaupassa viime viikonloppuna purkitettua tomaattihilloa, joka vaikutti ajatuksena niin herkulliselta, että taidan tehdä jolloinkin paholaisen hilloa ihan omatoimisestikin.

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2007

Pekoni-sipulikeitto

Lueskelin vähän aikaa sitten blogia nimeltään Accidental Hedonist ja löysin sieltä tämän kutkuttavan sipulikeiton ohjeen. Toki oletinkin ennakkoon, että italialaishenkisestä keitosta tulee ihan hyvää (tuskin olisin reseptiä muuten talteen ottanutkaan), mutta loppujen lopuksi tässä ruuassa tiivistyi muutamaan lusikalliseen kaikki se, mitä meikäläinen voi hyvältä ruualta ylipäänsä odottaa. Hyvien raaka-aineiden mukanaan tuomia aitoja makuja, sipulikeiton muhevuutta, pekonin antamaa mehevyyttä ja juuri sopivaa tomaattisuutta. Kerrassaan mainio keitto-ohje:
Pancetta-sipulikeitto

n. 170 g (6 oz.) pancettaa (tai pekonia), hienonnettuna
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
3 isoa sipulia, viipaloituna (yht. n. 1,2 l viipaleita)
2 tl hienoa sokeria
n. 1,2 l (5 cups) kanalientä
800 g (28 oz) tölkitettyjä luumutomaatteja, hienonnettuna tai paloiteltuna
paahdettua leipää
parmesaanijuustoa, karkeana raasteena
basilikaa, karkeasti silputtuna

Paista pekonia keskilämmöllä niin kauan, että rasva alkaa irrota sopivasti. Lisää hieman lämpöä ja laita pannulle öljy, voi, sipulit ja sokeri. Keittele sipuleita 20-25 minuuttia, kunnes ne pehmenevät ja saavat kauniin värin. Lisää kanaliemi ja tomaatit. Anna kiehahtaa ja vähennä sitten lämpöä. Jätä keitto hautumaan noin 40 minuutiksi.

Asettaessasi keittoa tarjolle laita pala paahdettua leipää kulhoon. Kauho keittoa päälle ja koristele parmesaanilastuilla ja silputulla basilikalla.

Samaisessa Accidental Hedonistissa on myös muutamia kiinnostavia Guinness-ohjeita. Joskus on pakko päästä testaamaan, miltä maistuu Guinness-jäätelö tai Guinnes-piirakka. Välipalassakin tarjoiltiin Saint Patrick's Dayn tienoilla Guinness Puddingia, jota maistaisin myös mielelläni.

lauantaina, huhtikuuta 21, 2007

Vuohenjuustoa ahvenen mutkassa

Huhtikuun haasteraaka-aineeksi valikoitu vuohenjuusto rullattiin jauhantakeittiössä päällekkäin asetellun ahvenfileen ja graavilohisiivun sisuksiin. Ohjeen löysin vähän aikaa sitten Radio Aallon arjen pelastajista. En itse kuuntele radiota omatoimisesti oikeastaan ikinä, mutta kerran matkustaessani bussissa linja-auton autoradio oli viritetty sopivalle ruokaohjetaajuudelle, ja minähän sieltä heti kuuntelemaan Irinan hedelmäisen broilerisalaatin ohjeistusta. Mutta tällä tavoin syntyvät vuohenjuustoiset ahvenrullat:

Ota 2-3 ahvenfilettä ja niiden päälle graavilohisiivut. Leikkaa vuohenjuustopötköstä noin sentin paksuisia viipaleita ja lisää fileiden päälle. Kieri kalat rullalle cocktailtikuilla ja leivitä ruisjauhoissa mihin on lisätty sitruunapippuria ja tilliä.
Ruskista nyytit kevyesti pannulla ja nosta leivinpaperille. Lisää rullien päälle nokare aurajuustoa ja heitä koko show uuniin n. 200:een asteeseen 15 minuutiksi.

Vuohenjuuston maku tuli sapuskasta juuri sopivasti esiin ja ruoka oli muutenkin erinomaisen maukasta, joten olen kyllä erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Cocktailtikkujen puutteessa jouduimme kiinnittämään kääröt katkotuilla grillivartailla, kuten kuvasta näkyy. Aurajuustoa ei jääkaapistamme löytynyt, joten vuohenjuusto pääsi tällä kertaa esiintymään aterian ainoana juustona.

Juustokääröille oli hauska suunnitella myös lisäkkeitä. Ihastuin pääsiäisenä siinä määrin pursottimen käyttöön, että oli pakko päästä pursottamaan kääryleiden kaveriksi pieniä perunakiehkuroita. Aiemmin olemmekin käyttäneet pursotinsettiämme ainoastaan kotitekoisten makkaroiden tekoon. Duchesse-ohjeistusta on otettu kirjasta nimeltään Potut pottuina. Parasta perunasta:
Duchesse-perunat

500 g jauhoisia perunoita
40 g voita
1 kananmuna
1 kananmunan keltuainen
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
valkopippuria myllystä

Pese perunat ja pane kattilaan. Lisää vettä noin 2 cm:n korkeudelle. Keitä perunat kannen alla keskilämmöllä kypsiksi noin 20-30 minuutissa. Anna perunoiden jäähtyä hieman, kuori ja soseuta kuumina pusertimella tai survimella. Jäähdytä sose, lisää sitten voi, kananmuna, kananmunan keltuainen ja jauhot ja mausta suolalla ja pippurilla.
Pursota perunasose ruusukkeiksi ja paista 250 asteessa kunnes ruusukkeet ovat kauniin ruskeita.

Perunaruusukkeet paistuivat samassa uunivuoassa kalakääröjen ja kasvislisäkkeiden kanssa. Annoksen kruunasi luonnollisesti herkkukastike, kaikenlaisten kalakääryleiden kanssa yhteen sopiva Polkkiksen porkkananektari:
Porkkananektari

porkkanamehua (Biotta)
kermaa
kalafondia
suolaa
pippuria

Mittaa kattilaan yhtä paljon porkkanamehua ja kermaa. Keitä kokoon reilu puoli tuntia. Lisää hiukan kalafondia ja mausta suolalla ja pippurilla. Suurusta, jos tarvii.

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Maissikeitto

Kodin Kuvalehden Vihdoinkin viikonloppu -reseptikirjasesta löytyi talvella ohje perunaiseen papusoppaan, joka kipusi saman tien keittosuosikkieni kärkikymmenikköön. (En tosin tarkkaan ottaen tiedä, mitä keittoja ne loput yhdeksän olisivat, mutta eipä sillä niin väliä.)

Tällä viikolla keittelin yhtenä iltana samaisen kirjan kesäruokaosastolta löytyvää maissikeittoa, josta tykkäsin myös kovasti. Puoli annosta pakastemaissista valmistettua maissisoppaa riitti ruokkimaan työpäivän jälkeen koko kaksihenkisen perheemme, ja soppaa jäi jonkin verran vielä ylikin:
Maissikeitto

1½ l vettä
2 kanaliemikuutiota
6 perunaa
8 valkosipulinkynttä
6 tähkää maissia tai 600 g pakastemaissia
2 rkl makeaa chilikastiketta
4 dl ruokakermaa (laitoin itse vain puolet ohjeistetusta määrästä, koska halusin keiton säilyvän edes kutakuinkin keltaisena)
1 tl suolaa
suolapähkinöitä
persiljaa silputtuna (puuttuu omasta keitostamme)

Lisää kiehuvaan veteen kanaliemikuutiot, kuoritut ja lohkotut perunat ja hienonnettu valkosipuli.
Leikkaa tuoreista tähkistä maissin jyvät tai käytä pakastemaissia. Säästä osa maissista keiton pinnalle. Lisää jyvät keittoon ja mausta chilikastikkeella.
Hauduta keittoa kannen alla puolisen tuntia. Soseuta sauvasekoittimella. Siivilöimällä saat keitosta samettisemman.
Lisää kerma ja suola. Maista ja mausta tarvittaessa.
Kuumenna ja ripottele pinnalle maissia, suolapähkinöitä ja persiljaa.
Käykäähän muuten kurkistamassa uutta ruokablogia, pirteää Limepippuria. (Tähän kohti pieni eläköön-huuto kaikille ruokablogia pitäville kolmekymppisille pariskunnille.)

tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

Cookies

Kuivan asiallinen Marie oli minulle lapsukaisena ainoa oikea keksi. Saatoin vetää niitä teekupposen kanssa hyvinkin puoli paketillista, jos annettiin (tai ei vahdittu). Aitoja Guld-Marieita sai ainakin muinoin vain Ruotsista. Suomessa kyllä myytiin Marie-nimellä jos millaista kahvileipää, mutta alkuperäistä ne eivät kriittisen esiteinin suussa vastanneet. Marie-keksi pehmeni teehen topattuna mahtavasti ja keksien toppailu tarjosikin lähes loputtomasti hupia pienen maaseutupitäjän verkkaiseen miljööhön.

Viime vuosina keksimakuni on siirtynyt kohti jenkkein cookie-tyyppisiä, suurilla sattumilla varustettuja pyörylöitä. Optimaalisimmillaan cookie on silloin, kun se on ainakin keskeltä hieman pehmeä ja tuoreen oloinen. Reuna saa vähän rapsahtaakin, ja suklaa- ynnä muita lohkareita pitää olla paljon! Jotakuinkin sellaisia saa Oulussa ainakin Subwaysta patongin kylkeen tyrkytettävänä jälkkärinä - ja varmaan toki ihan muutenkin. Kaupan muovipakkauksissa myytävät keksi-cookiet tuntuvat järkiään olevan turhan pieniä ja kuivia. Pahimmassa tapauksessa niitä saa oikein leuka natisten jyrsiä, ja tällöin on murea cookie-nautinto jo kaukana.

Toki cookieita piti päästä paistamaan omassakin uunissa, kun ne kerran nykyään niin maullaan ovat. Kokeilu olikin erittäin onnistunut ja tulee varmasti saamaan jatkoa. Taikina syntyi todella näppärästi ja nopeasti ja muutenkin prosessi oli hyvin mutkaton. Reseptiksi valitsimme pienen webbailun perusteella Frendienkin testaaman Nestle Toll House -ohjeen, joka tuntui olevan yleisin ja suosituin ohje perus-cookieille. Teimme suurimman osan taikinasta suklaasattumilla, mutta parin keksin kokoiseen nokareeseen sekoitimme pienen rasiallisen värikkäitä Smarties-suklaarakeita.

Resepti on ainakin pienperheille melko suuri, joten sen voi halutessaan vaikka puolittaa. Cookiesit kyllä hetken säilyvätkin, jos vain saa pidettyä ne pois sellaisten perheenjäsenten ulottuvilta kuin itse olisin pienenä ollut teekuppini kanssa. Nämä kannattaa muuten säilyttää ilmatiiviissä purkissa, jotta ne eivät kuivuisi liiaksi ja muuttuisi kaupan kovien versioiden kaltaisiksi.

Nestle Toll House Cookies

1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
220 g huoneenlämmössä pehmennyttä voita
1,8 dl hienosokeria
1,8 dl fariinisokeria
2,4 dl rouheasti pilkottuja pähkinöitä (meillä saksan-, mutta laita mistä pidät)
4,8 dl yhtä rouheita suklaanpaloja tai muita sattumia, esim. suklaakarkkeja
1 tl vaniljauutetta
5,4 dl vehnäjauhoja
2 isoa kananmunaa

Sattumien määrä kuulosti reseptiä ensi kertaa lukiessa suurelta, mutta kannattaa olla avokätinen ja jaksaa pilkkoa. Se palkitaan, kun ollaan maisteluvaiheessa. Suklaana kannattaa käyttää jotain sellaista, josta pitää muutenkin. Meidän ensimmäinen erämme olisi tässä mielessä voinut olla vielä pykälän parempi: hämäännyimme nimittäin hankkimaan leivontakäyttöön tarkoitettua tummaa suklaata, mutta se olikin minun makuuni aivan liian sokerista ja muistutti muutenkin enemmän halpaa joulukalenterisuklaata kuin laatunamia. Leivo siis kekseihin lempisuklaatasi niin olet meitä varmemmalla pohjalla. Toki muutakin voi käyttää: olen nähnyt kahviloissa M&M/Smarties-versioiden lisäksi ainakin toffeenpaloilla ryyditettyjä keksejä.

1) Laita uuni kuumenemaan 190 C:hen.

2) Yhdistä kulhossa jauhot, sooda ja suola.

3) Vatkaa toisessa kulhossa pehmeä voi, sokeri, fariinisokeri ja vaniljauute yhteen. Vatkaa, kunnes koostumus on kermaisan pehmeä.

4) Lisää munat voi-sokeriseokseen yksi kerrallaan. Vatkaa molempien jälkeen hyvin.

5) Lisää jauho-sooda-suola -seos vähitellen muna-voi-sokeriseokseen ja vatkaa tasaiseksi.

6) Lisää sattumat eli perusversiossa pähkinä- ja suklaapalat.

7) Lusikoi leivinpaperille pieniä, noin ruokalusikallisen vetoisia kekoja. Keot saavat olla epämääräisiä nokareita. Ne kyllä uunissa tasoittuvat.

8) Paista 9-11 minuuttia tai kunnes cookiesit ovat kullanruskeita. Meillä tuo yhdeksän minuutin alaraja tuotti tavallisessa sähköuunissa aika hyvän paistotuloksen.

9) Jäähdytä ja nauti! Suoraan uunista suklaapalat ovat sisältä sulia, joten nämä ovat siitä erikoisia leivonnaisia, että maku on jäähtyneenä parempi.

maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Kuorrutetut perunat

Kiitoksia kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille sekä sähköpostia lähettäneille kasviskokkaajille. Innostuin tutkailemaan ruokaohjeita omatoimisestikin (pari hyvää keittoreseptiä on jo kiikarissa), joten jospa tämä taas tästä.

Lauantai-illan lohturuuaksi muotoutuivat Pippurimyllyn paistamat takuuhyvät pihvit sekä Stockmannin salaattitiskistä valmiina ostettu marinoitu kaalisalaatti (marinadina muistaakseni riisiviinietikan ja seesamiöljyn yhdistelmä, jossa uitettu kaali oli erinomaisen keväistä ja maukasta). Pihvin ja salaatin kanssa tarjoiltuihin uunissa paistettuihin perunoihin toi piristystä valmiina ostettu perunakuorrute, joka majaili Meiran makupussissa. Kyseessä oli oma heräteostokseni menneeltä viikolta. Makuna chili-paprika.

lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Keittiöjupinaa

En ole oikein viime aikoina saanut kasvissosekeittoja onnistumaan. Tai toki ne teknisesti ovat onnistuneet - olen saanut kasvikset keitettyä ja sauvasekoittimenkin toimimaan - mutta maku ei ole ollut ihan kohdallaan. Vaikka minulla olisi ollut ohjeistustakin käytössäni, olen päätynyt kuitenkin säätämään ainesosia siinä määrin itsenäisesti, etten ole saanut makuja lopulta millään ilveellä tasapainoon.

Taannoisen porkkanahaasteen innostama porkkanakeitto meni siinä määrin penkin alle, että jätin siitä poikkeuksellisesti postauksenkin laatimatta. Innostuin tunkemaan keittoon kaikkea mahdollista chilistä tuoreeseen inkivääriin, ja lopputuloksessa maut sitten riitelivät iloisesti keskenään. Tällä viikolla koestetusta bataattikeitosta tuli puolestaan turhan makeaa, mikä tosin kenties kuuluukin bataattikeiton kohdalla jossain määrin asiaan.

Ravitsin itseäni usein opiskeluaikana täytetyillä paprikoilla, mutta sittemmin niiden omatoiminen kokkaus on jäänyt vähän vähemmälle. Uunipaprikat ovat periaatteessa varsin oivallista syötävää, mutta itselläni niistä tahtoo tulla jotenkin aina aika kuivia. Yritin tehdä niistä tällä kertaa vähän mehevämpiä, mutta en nyt oikein tiedä. Sienten varaan rakentuva reseptini voisi kaivata pientä jatkokehittelyä. Tai sitten voisin suosiolla ottaa ohjelmaan Tuulentuvassa vähän aikaa sitten esitellyn tomaattisten täytettyjen paprikoiden ohjeen.

Eli vähän kehnompi kokkausviikko tällä kertaa. Pitänee tehdä nyt viikonloppuna lohdutukseksi jotain, mikä takuulla onnistuu. Tai sitten voisin koittaa viritellä herkkuja vaikkapa huhtikuun ruokateemaan sopivasta vuohenjuustosta.

perjantaina, huhtikuuta 13, 2007

Nigellan kananuggetit ja ketsuppiperunat

Nämä ruokaohjeistukset on otettu Nigella Lawsonin Feasts-ohjelman jaksosta, jossa kyseinen brittikokki kokkasi hupiruokaa. Olemme askarrelleet näitä kananuggetteja kevään mittaan jo kahteenkin kertaan. Ensimmäisellä kerralla marinoimme broilerinpaloja luonnonjogurtissa muutaman tunnin ajan, mutta koska lopputuloksesta ei tullut kovinkaan murea, otimme toisella kerralla järeämmät aseet käyttöömme ja marinoimme paloja pari päivää piimässä.

Makeaan chilikastikkeeseen dippailtuna lopputulos oli varsin uskottava, jos kohta nuggettien pinta olisi saanut olla asteen verran rapeampi. Joku kerta voisi kenties kokeilla paistaa palat uunipannun sijasta öljyssä ja katsoa, saisiko näistä sillä tavalla vieläkin parempia.

Kananuggetit

2 luutonta broilerinrintaa (eli siis rintafilettä)
n. 2-3 dl kirnupiimää tai luonnonjogurttia
sopivasti suolakeksejä (suosituksena Ritz-crackerit) esim. morttelissa tai muovipussissa murskattuina

Leikkele broilerin rintafileet nuggettimaisiksi palasiksi, esim. kahdeksaan osaan. Pane viipaleet piimään sopivan tiiviiseen marinointipussiin tai (kannelliseen) kulhoon ja jätä jääkaappiin marinoitumaan (korkeintaan kahdeksi päiväksi).
Kun varsinaisen kokkauksen aika koittaa, lämmitä uuni noin 225 asteeseen. Laita suolakeksimurut laakeaan astiaan. Valuta broilerinpalat ylimääräisestä piimästä / jogurtista ja pyörittele niitä kauttaaltaan keksinmuruissa. Asettele nuggetit uunipannulle ja paista uunissa 15–20 minuuttia.
(Nuggetit voi alkuperäisen ohjeen mukaan paistaa siis myös öljyssä. Paistoaikaa pari minuuttia tai niin kauan, että nuggetit saavat kauniin värin. Sen jälkeen niitä kannattaa valuttaa vielä jonkin aikaa talouspaperin päällä.)

Nuggetit saivat seurakseen näitä kahteen kertaan paistettuja ketsuppisia uuniperunoita. Tarvikkeemme olivat:

4 uuniperunaa
3 viipaloitua mozzarellapalloa
2 rkl tomaattiketsuppia sekä jonkin verran koristeluun.

Lämmitä uuni noin 230 asteeseen. Pistele perunoita haarukalla ja pane ne uuniin paistumaan. Paistoaika riippuu perunoiden koosta. (Itse paistoin puolitoista tuntia, mutta tuntikin olisi voinut hyvässä lykyssä riittää.) Kun perunat ovat kypsiä, ota ne uunista ja anna jäähtyä jonkin aikaa. Sen jälkeen perunat halkaistaan ja kaavitaan niistä kypsynyt sisus kulhoon. Säästä kuoret (mahdollisimman ehjinä), sillä ne täytetään hetken päästä uudestaan. Muusaa tai sekoita kulhossa olevan perunan sekaan mozzarellaa sekä 2 rkl ketsuppia. Lusikoi täyte takaisin pellillä odottaviin perunankuoriin. Lurauttele päälle ketsuppia makusi mukaan. Pane perunat uuniin vielä 15 minuutiksi (tässä ajassa juusto sulaa ihanan venyväksi), ja sen jälkeen päästäänkin jo syömään.

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Aurajuustoinen punajuuripiiras

Tervetuloa Pastanjauhantaan. Täällä on tarjolla moninaisia versioita kanakeitosta, muutamia likilaskuisia leivonnaisia, erinäisiä tomaattisuuden ylistyksiä sekä satunnaisia sinihomejuuston ja punajuuren kohtaamisia. Tämä piirakka menee tuohon viimeisimpään kategoriaan. Kiitoksia reseptistä Kukkikselle:
Punajuuripiiras

Taikina:
150 g kylmää voita viipaleina
3,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kylmää vettä

Täyte:
200 g sinihomejuustoa murusina
120 g smetanaa
muskottipähkinää, mustapippuria
2 munaa
5 nuorta keittämätöntä punajuurta

Tee taikina tuttuun tapaan eli nypi rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää sen jälkeen vesi, sekoita nopeasti taikinaksi ja anna asettua kylmässä puoli tuntia. Sekoita sillä välin sinihomejuusto, smetana sekä mausteet. Lisää munat yksitellen. Kuori ja raasta punajuuret karkeaksi raasteeseen, ja sekoita nekin täytteeseen. Paista 200 asteessa noin tunti.

Oma punajuuripiirakkani ehti kuivahtaa aavistuksen verran liikaa. En ehtinyt keskittyä leipomiseen tällä kertaa tarpeeksi (piti saada yksi leipätyöhön liittyvä homma valmiiksi), ja hoksasin tähyillä uuniin vasta vähän liian myöhäisessä vaiheessa. Hyvää tämä oli silti, ja jos seuraavalla kerralla keskityn enemmän, niin tulee varmasti vielä parempaa.

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

Tomaattibrunssi

Tässä pari kuvaa pääsiäissunnuntain brunssilta, jonka teemana oli (mikäs muu kuin) tomaatti. Syötävää oli hyvinkin riittämiin, vaikka ruokalajeja ei ollutkaan kovin kosolti tarjolla. Ylimmän kuvan auringonkukansiemenillä koristellut bagelirinkelit ostin tällä kertaa valmiina Stockmannin leipäpisteestä, ja hyvin toimivat. Täyte on sovellettu pienin muutoksin Arnoldsin Mexicana-bagelista, jota on tullut muutamaankin otteeseen maisteltua. Omassa versiossamme oli pannulla paistettua pekonia, tomaattisalsaa, jalapenoa, jäävuorisalaattia sekä Aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa.

Tarjolla oli myös oma sovelluksemme*) MonkeyFoodissa taannoin paistetuista tomaattisista munista, jonka ohjeen lainailen nyt tähänkin. Kyseinen munakas (tai omassa tapauksessamme ehkä paremminkin tomaattikas) oli omanakin sovelluksenamme todella hyvää, joten veikkaanpa, että tästä ruokalajista voisi hyvinkin tulla viikonloppuaamujemme kestosuosikki. Tomaattiset kiitokset tästä siis Ylimuulille:
Paistetut munat con Muuli

pieni sipuli
valkosipulinkynsi
tuoretta chiliä
sokeria, suolaa, oliiviöljyä, pippuria
400 g tomaattimurskaa (valkosipuli-)
3 munaa
n. 50 g juustoa (mozzarella, parmesan, feta, emmental tms.)
4 kirsikka- tai pisaratomaattia puolitettuna

Laita paistinpannu tulelle ja lorauta pannulle tilkka öljyä. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili(t) pieneksi ja paistele niitä pannulla hyvä tovi. Lisää pannulle tomaattimurska ja keittele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, mausta suolalla ja sokerilla. Riko hiljalleen porisevaan tomaattikastikkeeseen kolme munaa ja anna porinan jatkua, kunnes munat alkavat osoittaa kypsymisen merkkejä. Sommittele joukkoon noin sokeripalan kokoisiksi pilkotut juusto(t) sekä minitomaattien puolikkaat. Anna keitoksen kuumennella edelleen, kunnes munat näyttävät kovinkin kypsiltä. Voit laittaa hellan pois päältä ja piilottaa komeuden joksikin aikaa kannen alle. Lopuksi rouhi hieman pippuria aterialle asusteeksi ja sitten odotettu hetki; siirrä paistosta lautasellesi ja ole valmis antautumaan mielettömän makuhurmion valtaan!

Lopuksi tarjoiltiin hedelmäsalaattia, jossa mansikat, tuore ananas ja appelsiini muodostivat varsin maistuvan makuyhdistelmän. Juomana oli kahvin ja tuoremehun lisäksi espanjalaista kuohuviiniä. Bloody Mary (tai ehkä ennemminkin sen alkoholiton versio Virgin Mary) olisi tietenkin sopinut tomaattiteemaan paremmin, mutta ei tomaattisuudenkaan kanssa kannata mennä mahdottomuuksiin.

*)Keksin hetken mielijohteesta sekoittaa kananmunat tomaattimassan sekaan, mikä ei ollut ratkaisuna kovinkaan kannatettava, koska tomaattimurskaa oli kolmeen kananmunaan nähden paljonlaisesti.

tiistaina, huhtikuuta 10, 2007

Sitruunatorttu

Ihastuin Joy of Baking -sivustolla taannoin tällaiseen amerikkalaiseen sitruunatorttuun ja päätin tehdä sitä jolloinkin sopivan tilaisuuden sattuessa itsekin. Pääsiäisenä sopiva tilaisuus sitten koittikin, mutta ohjeen otin loppujen lopuksi Hellapoliisin blogista. Ihan vaan periaatteella, että miksi mennä merta edemmäksi kalaan. Hellapoliisi oli käyttänyt omassa ohjeessaan limeä, joten muutin ne kohdat tuossa omassa ohjeessani sitruunaksi.

Torttu valmistui varsin kätevästi. Marengin valmistaminen on todella helppoa, kunhan vain erottelee valkuaiset keltuaisista huolella sekä vatkaa valkuaiset ja sokerin niin kiinteäksi, että massa pysyy paikallaan vaikka ylösalaisin käännettynä. Samoin sitruunakiisseli sakeni sopivasti muutaman minuutin hämmentämisen jälkeen. Sitruunapiirakka oli suomalaistyyppisiin marjapiirakoihin ja kermakakkuihin tottuneelle hieman hapokkaampaa syötävää, eli kyseessä oli kaiken kaikkiaan varsin kiintoisa leivontakokemus:
Sitruuna-marenkitorttu

Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
100 g margariinia
1 keltuainen
2 rkl kylmää vettä

Sitruunakiisseli:
1,5 dl vettä
1,5 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
3 keltuaista
1 sitruunan kuori raastettuna ja kahden sitruunan puristettu mehu

Marenki:
4 valkuaista
1 dl sokeria

Nypi jauhot, sokeri ja rasva sekaisin. Lisää keltuainen. Lisää nopeasti kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, kypsennä pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.
Mittaa kiisseliä varten kaikki aineet kattilaan ja keitä, kunnes sakenee. Sekoita koko ajan. Kaada jäähtynyt kiisseli piirakkapohjan päälle. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähitellen koko ajan vatkaten. Pursota marenkivaahto kiisselin päälle, tai levitä lusikan avulla. Paista 175-200 asteessa, kunnes marenki on saanut hieman väriä. Varo polttamasta.

(PS. Sittemmin huomasin, että Hellapoliisin ykkösblogissa on myös sitruunatortun nimellä kulkeva ohje.)

maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

Otteita pääsiäisen kuva-albumista

Tämänvuotinen pääsiäisateriointimme ei sisältänyt juurikaan aiemmasta poikkeavia ruokalajeja, mutta tässä joka tapauksessa muutamia ruokakuvia ihan vaan itsellemme muistutukseksi. Ylimmässä kuvassa kananmunat skagen, ilman ohjeistukseen kuulunutta siianmätiä.

Lammasateria oli edellisvuotta pelkistetympi. Paistia hauduteltiin taas päivä leivinuunissa, ja paistin marinoineesta punaviiniliemestä sorvattiin myös soosia keittelemällä sitä sopivasti kasaan. Lisänä sitruunaisella oliiviöljyllä kostutettua vihreää salaattia sekä valkosipuliperunoita, jotka valmistettiin tällä kertaa ilman kermaa.

Lampaan loppu laitettiin taas tänä vuonna pitaleipien väliin. Lisäkkeenä viipaloitua valkokaalta, runsaasti raakaa sipulia, kuutioitua tomaattia ja kurkkua. Kastikkeena taivaallinen salaatinkastike.

Lammasviiniksi valikoitui Köyhien ritarien pääsiäisjakson innostamana Lacryma Christi del Vesuvio Rosso.

sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007

Aamupala-asiaa pääsiäisen ratoksi

Aurinkotuuli kyseli perjantaisessa postauksessaan, minkälaisia pääsiäisaamiaisia kukin on keskuudessaan viritellyt. Meillä nautitaan tänään poikkeuksellisesti jopa jonkinsorttisesta brunssista (siitä ehkä joskus toiste lisää), mutta tässä pari kuvaa pitkältäperjantailta. Mämmi ei kuulu pääsiäisen aikaiseen ruokavalioomme, mutta tumma pääsiäislimppu on omasta mielestäni aika ehdoton. Kuvan leivissä mallaslimppu on saanut päällysteekseen keitettyä kananmunaa, kalkkunaleikettä, tomaattia ja kurkkua.

Törmäsin vähän aikaa sitten valintamyymälän maitohyllyn luona yhteen ystävääni, jonka kanssa piti tietenkin pysähtyä toviksi vaihtamaan ajatuksia. Hän hehkutti kovin hunajalla maustettua luonnonjogurttia, jota ei tosin sattunut kyseisestä kaupasta löytymään. Nyt kun ostin pääsiäisen tsatsikia varten kreikkalaista jogurttia, ostoskärryyn*) hurahti heräteostona myös purkillinen hunajajogurttia. Tai siis tuommoista jogurttia, jossa oli mukana erillinen kippisysteemillä toimiva hunajaosio**).

Täytyy myöntää, että ensimmäinen lusikallinen hunajajogurttia oli melkoinen järkytys, mutta toisella lusikallisella totuin jo makuun ja tykkäsin. Tätä täytyy saada jolloinkin lisää.

*) Ostoksia oli tällä kertaa sen verran paljon, että turvauduin tavoistani poiketen kokonaiseen kärryyn. Yleensä olen kätevämmin liikuteltavan ostoskorin ystävä jo ihan siitäkin syystä, että kärrykolikon kaiveleminen on niin kovin rasittavaa puuhaa.
**) Toki mikään ei estä myöskään sekoittamasta hunajaa ja tavallistakin luonnonjogurttia keskenään.

lauantaina, huhtikuuta 07, 2007

Pääsiäisen munajuttu

Varhaisimmat pääsiäismuistoni eivät liity suklaamuniin vaan ihan oikeisiin kananmuniin, joihin tehdyn reiän kautta puhallettiin ensin sisukset pois ja maalattiin niihin sitten vesiväreillä tai tusseilla satunnaisia kuvioita. Taiteelliset taipumukseni ovat sittemmin hiipuneet (tai totta puhuen niitä ei ollut olemassa alun alkaenkaan), joten kaikenlainen pääsiäiseen liittyvä koristelupuoli on jäänyt viime vuosina vähemmälle.

Varsinaiset syötävät kananmunat keitettiin aina pääsiäisen aikaan vedessä, johon oli lisätty sopiva määrä sipulinkuoria. Tällä tavoin saatiin aikaiseksi ruskeiksi värjäytyneitä munia. Päätin värjätä kananmunia pitkästä aikaa pitkänäperjantaina. Aluksi meinasin hölmistyä, kun ostamani luomumunat olivat jo valmiiksi ruskeita, mutta onneksi jääkaapista löytyi myös rasiallinen valkoisia vapaan kanan munia. Pääsiäisen pakolliseksi munareseptiksi valikoitui tällä kertaa Kultamunasta löytynyt kananmunat skagen, joka taitaa olla jotain sukua ruotsalaiselle klassikkoreseptille nimeltään toast skagen:
Kananmunat skagen

4 kpl kovaksi keitettyä kananmunaa
mustapippuria myllystä
siianmätiä koristeluun
silputtua ruohosipulia ja tilliä
1 tl dijon-sinappia
1 dl maustamatonta majoneesia
200 g isoja katkarapuja

Kuori katkaravut ja sekoita kaikki aineet keskenään. Nostele seos munanpuolikkaiden päälle. Koristele mädillä ja ripauksella mustapippuria.

perjantaina, huhtikuuta 06, 2007

Lihapullat jallukastikkeessa

En kokkaillut ennen pääsiäistä muutamaan päivään oikeastaan yhtään mitään, joten nyt on sitten sitäkin mukavampaa, kun ehtii touhuilla keittiönkin puolella kaikessa rauhassa. Aloitin neljän päivän pääsiäislomamme pyörittelemällä kiirastorstain iltana uuniin näitä Välipala-blogissa taannoin toteutettuja jallupullia.

Kyseessä on mukaelma Ravintola Torin klassikkoannoksesta, josta Välispiikki kirjoittaa omassa postauksessaan enemmältikin. Minä pystyn omalta osaltani ainoastaan toteamaan, että ruoka oli ihan uskomattoman maukasta. Vähän hermoilin tuota lihapullien pitkää paistoaikaa (pelkäsin, että pullat ennättävät kuivahtaa liikaa), mutta ilmeisesti taikinan sekaan laitettu ranskankerma piti ne sopivan mehevinä. Ja jaloviinalla maustettu kastike sopi palleroiden kanssa ällistyttävän hyvin yksiin:
Jallupullat

Lihapullataikinaan tarvitset:
400 g naudan jauhelihaa
1 dl ranskankermaa
½ dl sipulikeittoaineksia
½ dl paahdettua sipulia
muutaman ripauksen jauhettua maustepippuria

Kastikkeeseen tarvitset:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl demi glacea
2,5 dl vettä
2 rkl härkäfondia
1 dl ruokakermaa
0,5 dl Jaloviinaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Sekoita lihapullataikina tasaiseksi ja pyörittele siitä kostein käsin melko isoja lihapullia. Tästä satsista niitä tulee tusinan verran. Paista pullia uunissa 45 minuuttia.
Sulata voi pannulla ja lisää siihen vehnäjauhot. Kun jauhot ovat ruskistuneet hiukan, lisää demi glace ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon vesi & fondi ja anna soossin porista puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma, Jaloviina ja kypsät lihapullat. Tarjoile perunamuusin ja puolukkahillon kanssa.

torstaina, huhtikuuta 05, 2007

Suklaafondue

Suklaadippiä (tai -fondueta) olimme tähän saakka nauttineet ainoastaan ravintolassa, mutta nyt lähikaupan hedelmätiskin reunalle ilmestynyt pino Guylianin valmiita dippejä toi tilanteeseen tervetulleen muutoksen. Kaltaiselleni paatuneelle heräteostostelijalle oli täysin mahdotonta ohittaa noinkin kiintoisaa uutuustuotetta kokeilematta.

Huoneenlämpöisessä muovipurkissaan kiinteän olomuodon valinneen suklaan lämmitimme vesihauteessa notkeaksi kastikkeeksi. Käärepahveissa oli operointiohjeistus myös mikrouunin ystäville.

Suklaan hautuessa puhdistimme muutamanlaisia hedelmiä ja pilkoimme ne sopiviksi suupaloiksi. Yritimme kaupassa kuvitella suklaan maun suuhun ja valkata sitten mahdollisimman yhteensopivia dippihedelmiä. Silti karambola - ja yllättäen myös suklaapurkin kanteen houkuttelevasti kuvatun sitrushedelmän virkaa ajanut mandariini - olivat jotenkin liian happamia. Lautaselta loppuivat ensimmäisenä banaaninpalat ja sen jälkeen mansikat. Ainakin niitä siis ensi kerralla mukaan! Dippaillessa tuli mieleen, että myös rypäleet sekä jokin omenan tai päärynän tyyppinen kasvis voisi toimia hyvin.

Kokonaisuutena suklaapurkki oli hyvin miellyttävä kokemus. Varsinkin suklaaseen kastetut banaaninpalat maistuivat uskomattoman hyviltä! Ehkäpä kokemuksen rohkaisemana uskallamme ensi kerralla keittää fonduen itse. Sattuisiko jollakulla olemaan hyviä reseptejä?

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Päärynäinen possu

Miksiköhän olenkaan laatimassa tästä sapuskasta postausta, kun en osallistunut varsinaiseen kokkailuun millään tavalla? No, tuskinpa tässä on mitään ihmeempiä kommervenkkeja, joten enköpähän pysty esittelemään tämän siinä missä ruuan valmistanut Pippurimyllykin.

Alkuperäinen ohje löytyi GoodFood-lehden helmikuun numerosta, ja ideana tässä oli yhdistää possua päärynään ja pariin muuhunkin elementtiin. Aluksi (uuni)pannulla kuumennettiin öljyä, jossa paistettiin muutaman minuutin ajan
2 punasipulia, kuorittuna ja lohkottuna kahdeksaan osaan
2 isoa päärynää, siemenet poistettuna ja lohkottuina
sekä karkeasti hienonnettua rosmariinia.

Sen jälkeen lämmitettiin uunin grillivastukset kuumiksi (astemäärästä ei aavistustakaan) ja lykättiin pannu uuniin paistumaan. Kasvisten joukkoon oli ennen tätä sijoiteltu syömämiesten mukaan mitoitettu määrä possupihvejä (esim. neljä kappaletta, à 175 g), jotka sitten grillattiin molemmin puolin kypsiksi. Possun päälle ripoteltiin ehkä jossain vaiheessa suolaa (ainakin itse olisin ripottanut), minkä jälkeen sekaan murusteltiin 50 g sinihomejuustoa. Sitten paistosta grillattiin vielä niin kauan, että juusto alkoi sulaa. Ruoka annosteltiin lautaselle tuommoisen pienehkön perunamuusinokareen kanssa, ja sen jälkeen minäkin ilmaannuin jo (yllätys yllätys) paikalle. Varsin maistuvaa ruokaa se olikin.

Päärynöistä näyttää syntyvän homejuuston kanssa myös balsamicolla maustettu herkkuleipä, broilerikastike sekä siiderikastikkeella höystetty salaatti. Mutta mitä kaikkea muuta päärynästä voisikaan tehdä?

tiistaina, huhtikuuta 03, 2007

Leivontanurkan fetaleipä

Kai kaikki ovat huomanneet, että Ruokalassa on vanhan tutun reseptiarkiston lisäksi myös erillinen leivontanurkka, josta löytyy muun muassa suositun pätkiskakun ohje. Itse otin leipäinnostuksessani kokeiluun tämän kreikkalaisen fetaleivän ohjeen. Ohjetta noudattamalla tehty taikina osui ihan nappiin. Edes jauhoja ei tarvinnut tällä kertaa lisätä yli ohjeistettua määrää. Niin mahtavan siloinen leipätaikina, ettei sitä olisi tehnyt mieli laskea käsistään ollenkaan.

Täytettä voisin seuraavalla kerralla koittaa tuunata jossain määrin, etenkin jos sattuisin kaipaamaan jotain hieman keväisempää ja kepeämpää. Jos jättäisi vaikka ruokaisan kananmunan kokonaan pois ja laittaisi sijaan vähän enemmän oliiveja. Kuutioitu tomaatti voisi olla leivän sisuksiin ehkä vähän turhan vetinen, vaikkakin aika herkullinen:
Kreikkalainen fetaleipä

2 dl jogurttia
1 dl appelsiinimehua
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
3 dl hiivaleipäjauhoja (=tumma vehnäjauho)
3 dl vehnäjauhoja
½ dl öljyä
Täyte:
3 keitettyä kananmunaa
100 g purjosipulia (tai sipulia)
1 dl kivettömiä oliiveja
200 g fetajuustoa
1 rkl persiljaa

Lämmitä jogurtti ja appelsiinimehu kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää suola, sokeri ja öljy. Alusta hiivaleipä- ja vehnäjauhoilla hyväksi taikinaksi. Anna kohota peitettynä kaksinkertaiseksi. Valmista täyte hienontamalla keitetty kananmuna, purjo, oliivit ja fetajuusto ja sekoittamalla ainekset keskenään.
Kaaviloi kohonnut taikina 30 x 60 cm:n levyksi. Levitä täyte levylle ja kääri rullalle kääretortun tapaan. Sulje saumakohta nipistäen hyvin yhteen ja kääntämällä se alaspäin. Nosta rulla leivinpaperille uunipellille ympyränmuotoon ja yhdistä päät toisiinsa. Leikkaa saksilla viiltoja 2-3 cm:n välein. Anna kohota lämpimässä hyvin. Paista 200 asteisessa uunissa 25-30 min.
VINKKI: Saat leipään rapean kuoren, kun laitat uunin pohjalle vesikipon höyryä tuottamaan ja voitelet leipää vedellä ennen uuniin laittamista ja paiston loppuvaiheessa.

maanantaina, huhtikuuta 02, 2007

Fetapata

Pastanjauhajilla on nyt kaikesta päätellen pienimuotoiset fetaviikot meneillään. Tässä on tämmöinen fetajuustolla höystetyn papupadan ohje, joka olisi ollut puhdasoppinen kasvisruoka, ellemme olisi korvanneet toista kidneypaputölkillistä 400 grammalla naudan jauhelihaa. Tomaattimurskaa olisin lisännyt mielihyvin toisenkin tölkillisen, mutta taivuin sitten lopulta noudattamaan yhden tölkin ohjeistusta. Pata joutui hautumaan liedellä jonkin aikaa (ehkä puolisen tuntia), mistä syystä pavut ehtivät ehkä hieman muhjautua:
Papu-fetapata (Lähde: Maku 1/06.)

3 salottisipulia tai 1 punasipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tlk (à 400 g) kidney- tai ruskeita papuja (itse laitoimme siis yhden tölkin kidneypapuja sekä 400 g ruskistettua jauhelihaa)
1 tlk (500 g) tomaattimurskaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuina
1 punainen paprika kuutioituna
1 tl timjamia, salviaa ja oreganoa
noin 1 tl suolaa
1 rkl sokeria
mustapippuria myllystä
100 g öljyssä marinoituja fetakuutioita
1 dl hienonnettua persiljaa

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Paista ne öljyssä kuultaviksi. Lisää valutetut pavut, tomaattimurska, aurinkokuivatut tomaatit ja kuutioitu paprika. Mausta. Anna kiehua hiljalleen muutama minuutti.
Lisää joukkoon fetakuutiot. Tarkista maku. Ripottele päälle persiljaa. Tarjoa leivän kanssa. (Päälle voi lisätä myös nokareen ranskankermaa tai ruokajogurttia.)

Muistuttelen tässä myös vanhasta kunnon fetapastapannusta, jos se on vaikka päässyt joltakulta jo unohtumaan. Huhtikuussa värkkäilläänkin sitten syötävää vuohenjuustosta.

sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007

Fetapiirakka

Tämän fetapiirakan ohjeen löysin Maarit Knuuttilan mainiosta Pappilan hätävara -kirjasta. Runsaan voin ja vehnäjauhon yhdistelmä on monille piirakkapohjissa melkoinen koettelemus, mutta tähän pohjaan tuli öljyä ainoastaan neljän ruokalusikallisen verran.

Lopputulos oli vähän samantapainen kuin vuosi sitten esittelemässäni paprikalla & porkkanalla päällystetyssä kasvispiirakassa, mutta ehkä liiaksi tuohon vanhaan bravuuripiirakkaani tottuneena olisin kaivannut tähänkin piirakkaan viherpippurista sulatejuustoa. Vaikka hyvää oli toki tämäkin, etenkin tarjoiltuna tuon tomaattisen pastasalaatin kanssa:
Paprika-fetapiirakka

Pohja:
3 dl lämmintä vettä
puolikas paketti tuorehiivaa
0,75-1 tl suolaa
4 rkl öljyä
2 dl vehnäleseitä
vehnäjauhoja

Täyte:
3 eriväristä paprikaa suikaleina
200 g feta-juustoa
200 g tuorejuustoa
3 dl ruokakermaa
4 kananmunaa
2 rkl yrttejä, esim. oreganoa
1 tl suolaa

Valmista pohja ensin. Liotetaan hiiva lämpimään veteen. Lisätään suola ja öljy, sitten leseet ja sen jälkeen jauhoja, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Kaulitaan taikina korkealaitaiselle uunipellile. Pistellään pohjaa haarukalla ja esipaistetaan sitä noin 10 minuuttia 150 asteessa. Levitetään pohjan päälle paprikasuikaleet. Murustellaan feta-juusto paprikoiden päälle. Sekoitetaan keskenään tuorejuusto, kerma, kananmunat, yrtit ja suola ja levitetään seos paprikoiden päälle. Paistetaan 225 asteessa puolisen tuntia.




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails