perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Pyttipannu

Suureksi ilokseni olemme löytämässä hetken unohduksissa olleen kirjastossa istumisen tavan uudelleen. Olen nimittäin totaalinen aikakauslehtimaanikko, ollut jo esiteinistä asti. Jos muu maailma pysähtyisi, voisin hyvin jäädä kirjaston lehtiosastolle vaikka viikoksi yhtä soittoa. Pakkaisin vain kahvia termokseen ja sämpylöitä reppuun - ja lukisin kaikki lehdet läpi.

Sillä välin, kun olin uppoutuneena lehtiin, Rosmariini löysi kirjakerroksesta Pyttipannu-nimisen teoksen (Christer Lindgren, Hannu Konttinen [2006]). Opuksessa on hyvä nippu pyttisohjeita makkarapohjaisista peruspannuista aina fileestä veisteltyihin häävimpien ravintoloiden annoksiin. Ohjeita höystämässä on kuvia, piirroksia, kepeähköä pyttipannuhistoriaa ja julkimoiden tarinoita niin, että kokonaisuuden voi kuvitella sopivan paitsi keittokirjaksi myös sisustuslehtien kuvissa puolihuolimattomasti pöydille lojumaan levitellyn kahvipöytäkirjallisuuden kategoriaan.

Moni ohje kuulosti siinä määrin herkulliselta, että niihin tullaan varmasti palaamaan. Päätimme kuitenkin aloittaa tyvestä eli kirjan simppeleimmästä reseptistä. Noudatimme jopa juomaohjetta: Karjala-keskiolut.
Perinteinen maanantaipyttis neljälle (peruspyttis)

400 g kypsää lihaa tai makkaraa
6 kypsää perunaa
2 isoa sipulia
2 rkl voita
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 kananmuna jokaiselle ruokailijalle
(2 dl ruokakermaa)

2 maustekurkkua
2 etikkapunajuurta
kourallinen persiljaa

Kuutioi liha ja perunat, kooksi noin 1 x 1 cm. Silppua sipulit. Kuumenna voi isossa pannussa ja hauduta sipulisilppu kauniin läpikuultavaksi. Lisää kuutioitu liha tai makkara ja sipuli. Kuumenna kunnolla, mutta älä polta. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele päälle reilusti persiljaa. Kaiken kruunuksi vielä neljä paistettua kananmunaa. Jokainen annostelee itselleen suoraan kuumasta pannusta.

(Kerman kera: Lisää kuumennusvaiheessa pannuun 2 dl kuohu- tai kevytkermaa ja anna kiehua hieman kokoon. Jatka niin kuin perusohjeessa.)

Juomasuositus: Maito tai vaalea, voimakas keskiolut (Karjala III).

6 Comments:

At 23/2/07 12:59, Blogger Santeri Kyröhonka said...

Pyttis on kyllä loistava ruoka. Itse teen yleensä pyttiksen "roiskeista", eli ainakin Hakaniemen hallista saatavalla savulihaa myyvän liikkeen leikatessa syntyneistä "roiskeista"

Halpaa ja erittäin maukasta, mukana on aina ainakin kinkkua, ja välillä jopa hevosta ja poroa!

Joskus keitän perunat perjantaina, ja haen lauantaina roiskeet. Pyttiksestä tulee nimittäin parempi kun perunat on edellispäivänä keitetyt.

 
At 23/2/07 13:10, Anonymous Anonyymi said...

Pyttis on kyllä ihan suosikkia!
Minun pyttikseeni (muu perhe ei ole niin innoissaan joten yleensä teen kun olen yksin) tulee aina perunakuutioita, HK:ta, reippaasti sipulia kuutioituna ja kananmunaa.
Mausteita reippaasti.

Ja juomana uppoaa maito!
NAMI!

 
At 23/2/07 13:26, Anonymous Anonyymi said...

Minäkin tunnustaudun kirjaston lehtiosaston tarjonnan entiseksi nauttijaksi. Se oli lukioaikojeni perjantai-iltojen (kotimatkalla) suurinta huvia, kun kyseinen pohjoisen kirjasto ei ollut yhtä suuri ja niin hälyisäkään kuin nämä etelän suuret...

Yritänkin nykyään päästä kiinni ihanaan vanhaan tapaani. Termari täytyykin vielä muistaa :) Kiitos vinkistä! ;)

 
At 23/2/07 18:53, Blogger Rosmariini said...

Oli kyllä hauska syödä pyttistä pitkästä aikaa. Etenkin kun pääsi valmiiseen pöytään. Tosin nuo persiljat hienonsin ja juoksutin annoksen päälle, kun perheen miesosasto oli (taktisesti?) unohtanut ne kyydistä kokonaan. Kuutioitu kurkku ja punajuuri raikastivat kokonaisuutta mukavasti.

 
At 23/2/07 18:56, Blogger Rosmariini said...

Niin, ja suosittelen tuota kirjaa ehdottomasti muillekin. Ihmettelin etukäteen, miten pyttipannusta riittää kokonaisen keittokirjallisen verran juttua, mutta hyvin oli riittänyt. Mukana taisi olla jopa pari jälkiruokapyttistäkin.

 
At 27/2/07 23:18, Anonymous Anonyymi said...

Pyttis on tietysti upea herkku. Kukapa siitä ei pitäisi.
Minusta on tärkeää paistaa kaikki aineet erikseen. Ensin perunakuutiot,ne tosiaan eilen keitetyt,rapeiksi runsaassa rasvassa. (Jos ankanrinnan paistosta on jäänyt talteen rasvaa, niin sitä ehdottomasti joukkoon!)Liika rasva pois.Sitten sipulikuutiot. Ne pois ja sitten lihat pannuun. Kaikki sekaisin uunipannuun ja uuniin lämpiämään munien paistamisen ajaksi.
Etikkapunajuurista ja Myrttisen vakosipulisuolakurkuista tehtyjä kuutioita lisäkkeeksi.
Juomaksi joku voimakkaasti humaloitu pils: Urquell, Laitilan Kukko tms.
Näin hyvälle ruoalle Karhu III on aivan liian mitättömän makuinen juoma.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails