keskiviikkona, tammikuuta 04, 2006

Poro

Talven kunniaksi innostuimme valmistamaan poroa kahteen otteeseen ihan peräjälkeen. Toisella kerralla paistoimme ulkofilepihvit pannulla, toisella taas vähän isomman lihapalan - sisäpaistin. Molemmissa tapauksissa lihaan otettiin ensin kauttaaltaan hyvä väri voissa kuumalla pannulla ja se ajeltiin sitten haluttuun kypsyyteen (poro toimii hyvin mediumina) 150-asteisessa uunissa. Mitä isompaa lihapalaa on paistamassa, sitä matalammassa lämmössä se kannattaa yleensä valmistaa, jotta kypsyminen on tasaista.

Molemmat annokset tarjoiltiin Pippurimyllyn (ja varmaan hyvin monen muunkin suomalaisen äijän) peruspihvikastikkeella: kun liha on saatu pannulta uuniin, paistoliemen sekaan kaadetaan kunnon loraus punaviiniä ja lientä keitellään jonkin aikaa kasaan, tavoitellun kastikemäärän ja toisaalta maun syvyyden mukaan. Joukkoon rouhitaan reilusti pippuria ja lisätään pari teelusikallista (dijon)sinappia sekä kunnon loraus kermaa - jälleen maun mukaan. Kerma pehmentää makua ja tekee siitä täyteläisemmän. Viimeistään tässä vaiheessa kastiketta kannattaa maistella ahkerasti, jotta mieluinen kerman määrä löytyy. Kaikkein äijimmät maistavat isolla lusikalla ja ryystävät kuuluvasti.

Jossain välissä on tietenkin muistettu laittaa puikulat tulelle ja testailtu niiden kypsyyttä ahkeraan. Puikulat nimittäin ovat harvinaisen hankalia keitettäviä. Tyystin syyttä ne usein räjähtävät silmille, jolloin voi vielä pelastaa kasvonsa tarjoamalla perunat maukkaasti muusina. Kun perunat ovat muodossa tai toisessa valmiit, kasataan annokset. Itse tykkään, että riistaruoat tarjoillaan kohtalaisen roisisti, vähäisin krumeluurein. Liha pöytään, muutama peruna viereen ja kastiketta hyvällä maulla molempien päälle. Viereen vielä jotain raikasta salaattia - paitsi kaikkein äijimmille.

14 Comments:

At 4/1/06 21:27, Blogger ainailona said...

Jessus, nyt pelottaa! Telepatitappi iski jälleen. Olin juuri aikeissa heittää kymysyksen jauhantalaitokselle, jotta mitä voisi askarrella joulupukin tuomista kylmäsavuporoleikkeleistä [2 pakkausta]. Ja nää menee ja julkaisee samalla siunaaman sekunnilla porojutun. Hui!

Aina vaan, mitä niistä siivareista nyt vois sitten...

 
At 5/1/06 00:32, Blogger Rosmariini said...

Minä puolestani vedin kommentistasi melkoiset déjà vut. Kafkakosken kyökissä nimittäin pohdiskeltiin jokunen viikko takaperin samaista ongelmaa.
Eli miten olisi vaikka tuo poropiirakka?

Pastanjauhajat tietenkin tekisivät kylmäsavuporosta pastaa. Miltä vaikkapa tämä kuulostaisi? (Omasta mielestäni sen verran hyvältä, että taitaa olla kylmäsavuporon hankinta lähiaikoina edessä.)

Paitsi että jos kyseessä ovat todellakin leikkeleet, niin kannattaneeko niitä välttämättä soosin sekaan siipaloida. Eli olisivatkohan ne kuitenkin leivän päällä / sämpylän välissä parhaimmillaan... Äh, tähän aikaan vuorokaudesta ei nyt selvästi ole kylmäsavupororeseptiikka kovinkaan hyvin hallussa. Palaan asiaan joskus välkymmällä hetkellä.

Sinänsä muuten hupaisa ajatus, että joulupukki tuo lahjaksi poroa. Lienevätkö Korvatunturilla laittaneet vanhat punakuonot lihoiksi. :)

 
At 5/1/06 10:03, Blogger Polkkapossu said...

Kylmäsavuporoviipaleista tekisin ehkä jotain pientä alkupalaa. Esimerkiksi porotartaria tai sitten pieniä tuorejuustolla täytettyjä rullia, joita voisi napsia joltain kauniilta salaattipediltä.

 
At 5/1/06 10:29, Blogger Rosmariini said...

Kiitokset Polkkikselle poroideoinnista! Porokääryleet ovat alkupalana myös pastanjauhajien suosiossa. Maiskis.

Paliskuntien reseptisivuilta. löytyy useampiakin alkupalavinkkejä ja muita pikkusyötäviä porosta. Josko noista irtoaisi Vaanilaankin jokin resepti?

 
At 5/1/06 14:29, Anonymous Anonyymi said...

Alkupala kylmäsavuporosta:
sivele poroviipaleelle piparjuuritahnaa, sisälle pitkulainen pala hunajamelonia, koko pyhä kolminaisuus rullalle ja eikun lautaselle. Koristeeksi voi nypertää vaikka persiljan oksan.

En suosittele viinin kanssa.

 
At 5/1/06 16:54, Blogger Rosmariini said...

Siinäpä vasta veikeä yhdistelmä. Pakko testata joskus, jos sattuu raaka-aineet kätevästi käden ulottuville. :)

 
At 5/1/06 22:46, Anonymous Anonyymi said...

Parikin eri kommenttia:

1. Puikulat todellakin ovat vekkuleita. Taannoin itsenäisyyspäivänä piti tarjota puikuloita (niitä Lapin, paperipussissa) kera kaiken muun hyvän. Kun kuitenkin ruokaa tehtiin jo populan saavuttua, iski jonkinmoinen hässäkkä. Sehän ei (paitsi ammattilaisille toki) auta lopputuloksen laatuun saati valmistumiseen. Niinpä ekaa kertaa puikuloita tuijotti isäntäpariskunta (en mene niin halpaan vitsiin ja kirjoita porojuttuun paliskunta) luultavasti muutaman kriittisen minuutin liian myöhään. Kattilassa oli nauravia nakkeja muistuttavia pottuja. Jeejee. No, kyllä niistä kätsy muusi syntyi voin ja maidon kera, kukaan ei tajunnut mitään ennen kuin tsekkasi ne HIENOT menulaput, joita oli väsätty jo aiemmin ja printtailtu sinne sun tänne ("hei mitä nää kuoripuikulat on?").

2. Savuporosta piti vielä sanoa. Siitä se syntyy sitten maittava keitto, jos ottaa Koskenlaskijaa (sitä juustoa), kermaa, paprikaa ja jotain vihreää, vaikkapa ruohosipulia. Kerma lämmitetään, siihen hulautetaan sulatejuusto (kannattaa panna pieninä paloina, jotta sulaa suht pian... mulla on ainakin tässä vaiheessa nälkä). Sit vaan sinne sekaan pikku silppuna se poro ja vihree. Ai niin ja paprikajauhe tekee kivan värisäväyksen.

Nam.

Markus

 
At 5/1/06 23:17, Blogger Pippurimylly said...

Puikula on se peruna, joka muuttuu raa'asta räjähtäneeksi käymättä kertaakaan - edes hetkeä - kypsän vaiheen kautta. Valitettavasti!

Nimim. "hyvä muusi siitä kyllä tulee"

 
At 6/1/06 01:31, Blogger ainailona said...

Voi kiitos kaikille savuporovinkkaajille! Nyt on jo valinnan vaikeutta; tuorejuustorullaa vai koskenlaskijasoppaa.... hmmmm... onneksi Korvatunturin eläköitynyttä elukkaa on kaksi pakettia.

Ja vaistovaraisella ranneliikkeellä ostoskoriin sinkoutui tänään myös ohutta rieskaa, sitä mihin voi kääriä.

 
At 6/1/06 13:32, Blogger Rosmariini said...

Sen verran hyviä reseptivinkkejä tuli kyllä nyt vastaan, että saapa nähdä, pystynkö huomisella kauppareissulla vastustamaan savuporon houkutusta. Jos ihan pienen nyssykän vaan ostaisi...

Tuo räjähtäneiden puikuloiden muuttaminen sulavasti muusiksi on kyllä täälläkin vähän turhan tuttua. Taannoin joulupäivän ateriallakin tarkoituksena oli laittaa puikulat kokonaisina tarjolle, mutta turha toivo. Ja minä vielä lupasin vahtia niiden kiehumista! Voi olla, että pastanjauhajien puikulakokeilut jäävät toistaiseksi vähän vähemmälle. :)

 
At 11/1/06 10:33, Blogger Kati Parppei said...

Mitäpä keksisitte seuraksi 800 g:n kuusipeurapaistille, jollainen on tiemmä saapumassa Pagistanin ovea kolkuttelemaan viikonloppuna? Tuo poron kastike lienee sopiva sellaisenaan - vai onko jotakin muita, elämää suurempia ehdotuksia?

 
At 11/1/06 11:11, Blogger Rosmariini said...

Aah, eipä haittaisi, jos peura kolkuttaisi omaakin oveamme. Voisin laatia aiheesta ihan oman postauksensa. Tarkoituksenani on ollut nimittäin kaivaa riistaruokareseptejä lähipäivinä esiin, koska viinikaapissa odottava tavallista arvokkaampi lahjaviini suorastaan vaatii kaverikseen huolella valmistettua riistaruokaa.

 
At 11/1/06 12:41, Blogger Kati Parppei said...

Voi, sepä olisi mukavaa. Allekirjoittaneella kun ei ole yhtään riistaruokaopusta (riista on kovin harvinaista herkkua tätä nykyä); vanhemmilla kyllä olisi, mutta toisella puolen Suomea...

 
At 11/1/06 13:06, Blogger Rosmariini said...

Tutkailin just viikonloppuna kirjakaupassa Riista a la carte -kirjaa. Ihania reseptejä ja ennen kaikkea hienoja luonnossa otettuja ruokakuvia. Muistaakseni kirjasta löytyi peurareseptejäkin.

Maltoin jättää kirjan vielä toistaiseksi kauppaan. Olen ostanut vähän liikaa keittokirjoja viime aikoina, eikä keittiön keittokirjahyllyyn mahdu enää ensimmäistäkään uutta opusta.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails