tiistaina, heinäkuuta 28, 2015

Hapansilakkaa hakemassa



Ajatuksena oli lomailla tänä kesänä muutaman päivän verran Ruotsin Höga kustenilla eli Korkealla rannikolla, jossa sijaitsevat muun muassa Härnösandin ja Örnsköldsvikin kunnat. Alue oli toki minulle entuudestaankin jo jossain määrin tuttu. Esimerkiksi Härnösandissa olin käynyt joskus (aikana ennen Pastanjauhannan perustamista) työmatkalla, mutta tänä kesänä pääsin tarkastelemaan paikkakuntia ensimmäistä kertaa meriperspektiivistä käsin.

Reissun ensimmäinen etappi oli Ulvö-niminen saari (tai tarkemmin sanottuna Norra Ulvön), joka osoittautui odotettua huomattavasti mielenkiintoisemmaksi. Näin pohjoissuomalaisesta näkökulmasta oli hauska huomata, että muutaman tunnin ajamisella pääsi Örnsköldsvikiin ja sieltä sitten tunnin mittaisen lauttamatkan jälkeen itse määränpäähän.Örnsköldsvikissäkin olisi ollut nähtävää pitemmäksikin aikaa. Esimerkiksi Fjällräven Outletiin olisi voinut jäädä haaveilemaan tunturituulista ja vielä jonain päivänä toteutuvasta eräelämästä.

Ulvö puolestaan oli mukavan idyllinen kohde, jossa ehti päästä sekä pienen patikoimisen että juuri sopivan rentoutumisen makuun (minulle on tunnetusti tärkeää, että ehdin lukea mukaan ottamiani kirjoja). Saarella oli myös ilahduttavan monta ravintolaa (tyypillinen ruoka oli perunamuusin kanssa tarjoillut paistetut silakat) ja ainakin yksi mukava kahvila, jossa saattoi syventyä kaikessa rauhassa siihen mukaan ottamaansa.



Vietimme pari yötä (ennen veneeseen majoittumista) Ulvö Hotellissa, josta sai paitsi hyvää palvelua myös oikein herkullista ruokaa. Hotellin ravintola on tunnettu saaristolaisbuffetistaan, jossa pääsi kerrankin syömään toden teolla kalaa. Eri tavalla marinoiduista silleistä sai monenlaisia ideoita ensi joulun kalapöytään (toiveissa on, että meillä siinä vaiheessa olisi jo toimiva keittiö... nimimerkillä olisihan se pitänyt arvata, että keittiöremontti laajenee jossain vaiheessa kesää pihan puolelle).

Myös hotelliaamupala oli verraton. Jotenkin tuntuu, että kaikkein parhaat hotelliaamiaiset olen reissuillani saanut nimenomaan pienistä ruotsalaisista hotelleista, jotka eivät kuulu mihinkään hotelliketjuun.







Ulvö sijoittui myös hapansilakan eli surströmmingin kannalta keskeisiin maisemiin. Hapansilakka on kiinnostavaa pohjoista ruokaperinnettä siinä mielessä, että hapansilakan syntysijoilla ei ole (monesta muusta maailmankolkasta poiketen) voitu tuottaa omatoimisesti suolaa. Ruokia on siis ollut pakko oppia säilömään mahdollisimman vähällä suolalla, ja hapattaminen on osoittautunut varsin hyväksi keinoksi suolan säästämiseen.

Ulvössä tyhjät hapansilakkapurkit osattiin käyttää hyvin monipuoliseksi hyödyksi: niistä tarjoiltiin niin drinkkejä kuin karkkejakin. Postauksen ylimmässä kuvassa on tarjolla gubbröraa.

Tunnustettakoon, että ajatuksenani oli maistaa hapansilakkaa jo parin vuoden takaisissa lomatunnelmissa, mutta aie hautautui silloin kaikkeen muuhun kiireellisempään. Nyt jääkaapissamme odottaa kuitenkin Ulvöstä hankittu hapansilakkapurkki, jonka sisältöön olisi tarkoitus tutustua lähiviikkojen aikana. Hapansilakkapurkki kannattaa avata mieluiten ulkona, joten oikein hyvä, että kesäviikkoja on edelleen jäljellä.

Hapansilakkaa on tapana tarjoilla rieskan (tai muunlaisen leivän), silputun sipulin, voin ja keitetyn perunan kanssa, joten kunhan vain saamme perunat jollakin keinolla keitettyä, niin pääsemme viimein perehtymään hapansilakan syvimpään olemukseen.





Vene vei meidät Korkealta rannikolta Poriin (tai Reposaareen) ja Pori Jazzeille. Tänä kesänä on ollut erityisen mukava huomata, että festariruoka ei ole enää maailman suurimman paellapannun varassa (jos kohta nyhtöpossuburgeri on näköjään muodostunut 2010-luvun aikana joka kojuun ulottuvaksi pakolliseksi tarjottavaksi).

Toisaalta olen suuntaamassa tulevien kuukausien aikana paellan syntysijoille Valenciaan, joten tänä kesänä olisi ehkä kannattanut ottaa tuntumaa myös paellan suomalaisversioihin.

maanantaina, heinäkuuta 27, 2015

Pari kesäkuulumista sekä parsakaali-kukkakaalisalaatti



Tämän kesän keittiöremontti on kannustanut kyläilemään (tässä on tosissaan oppinut arvostamaan sitä, että pääsee syömään huolella tehtyä ruokaa pöydän ääreen haarukalla ja veitsellä). Pääsin viime viikolla muutamaksi päiväksi myös oman äitini kokkailujen äärelle. Siellä oli aamiaislättyjen ohella tarjolla muun muassa raparperihilloa.

Raparperihillo on ilmeisesti ollut yksi tämän kesän ruokahittejä samaan tapaan kuin kinderpiirakka, jota sain (Millan leipomana) maistaakseni oululaisten ruokabloggaajien perinteisellä blogipiknikillä.



Miitissä oli tällä kertaa tavallista pienempi porukka, mutta saimmepahan kerrankin ulotettua keskustelut hyvinkin syvälliselle tasolle. (Yleensähän oululaisten ruokabloggaajien tapaamisessa on teemana "huonot jutut, hyvä ruoka".)

Erityisen mukava oli päästä kuulemaan Heidin taannoisesta USA road tripistä, koska olemme itsekin haaveilleet vastaavanlaisesta reissusta. Route 66 olisi kiinnostava kohde näin geokätköilijänkin näkökulmasta.



Heidin ja Millan ohella blogimiittiin saapui tietenkin myös Virpi vara-aviomiehineen ja herkullisine pastasalaatteineen. Iso kiitos kaikille seurasta!

Lopuksi voisin kirjata muistiin salaattiohjeen, jonka sukulaispoikani oli oppinut koululaisille tarkoitetulla ruokakurssilla:

Parsakaali-kukkakaalisalaatti

1 kukkakaali
1 parsakaali
punaisia viinirypäleitä
1 pkt paistettua pekonia (paloiteltuna)
mozzarellajuustoraastetta
majoneesia
punasipuli

Pilko kukka- ja parsakaali (pienistä nupuista saa mukavasti haarukkaan sopivia paloja). Paista ja paloittele pekoni. Hienonna punasipuli ja puolita halutessasi viinirypäleet. Sekoita ainekset ja anna vetäytyä jonkin aikaa ennen tarjoilemista.

Ruokaisa salaatti sopii erinomaisesti grilliruoan lisäkkeeksi. Itse pidän kukkakaalin ja parsakaalin rouskuvasta suutuntumasta.

perjantaina, kesäkuuta 19, 2015

Tomaattiset bruschetta-leivät


Mitä, mitä? En ole pitkään aikaan blogannut mitään tomaattipitoista, joten tilannehan on korjattava pikimmiten.

Hyvä ystäväni on tarjoillut tällaista tomaattista ihanuutta tänä keväänä jo pariinkin otteeseen, kerran vieläpä samassa yhteydessä kuvassa näkyvän tomaatti-mozzarellasalaatin kanssa:

Bruschetta-leivät (ohje Kodin Kuvalehdestä)

1 patonki
oliiviöljyä
1 dl parmesaaniraastetta
Lisäksi: 1 ruukku basilikaa

Leikkaa patonki noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Nosta viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Voitele viipaleet oliiviöljyllä. Ripottele päälle reilusti parmesaaniraastetta. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Jäähdytä.

Munakoisotäyte:
1 pienehkö munakoiso
1 punainen paprika
oliiviöljyä
suolaa
rouhittua mustapippuria
250 g kirsikkatomaatteja
3-4 rkl hunaja-omena-valkoviinietikkaa
3-4 rkl oliiviöljyä
1 tl fariinisokeria

Leikkaa munakoiso sentin viipaleiksi. Halkaise paprika, poista siemenet ja leikkaa sentin viipaleiksi.
Nosta kasvikset leivinpaperin päälle uunipellille. Voitele öljyllä, ripottele pinnalle suolaa ja rouhittua mustapippuria. Paahda 250 asteessa uunin ylätasolla 10-15 minuuttia. Leikkaa pieniksi paloiksi.
Leikkaa tomaatit puoliksi ja yhdistä kaikki aineet. Anna marinoitua jääkaapissa yön yli. Valuta siivilässä ennen käyttöä.
Laita jokaiselle paahdetulle leipäviipaleelle basilikanlehti nurinpäin. Nosta teelusikalla täytettä ”kuppiin” (hmmm, kuppitoteutusta emme kyllä mahtaneet tehdä). Valuta halutessasi vähän balsamicosiirappia päälle.

torstaina, kesäkuuta 18, 2015

Kesä ilman keittiötä



Tässä vaiheessa vuotta kuuntelen yleensä Finnhitsejä ja kokkailen juhannusruokia, mutta tänä vuonna kaikki on toisin: Jauhantapajalla on käynnissä kesä ilman keittiötä. Liki satavuotias keittiömme (tai tupamme) on päässyt remontin alle. Kaikki menee uusiksi seiniä, kattoa ja lattiaa myöten.

(Jos kenellä vaan on kullanarvoisia keittiöremonttivinkkejä, niin nyt on korkea aika kertoa meillekin.)

Grilli kuitenkin kuumenee lähes entiseen tapaan, tosin liikaa pilkkomista ja tiskiä vältellen. Juhannuksen kunniaksi kaivelin kevään kokkailuista postattavaksi pari pikkugrillattavaa. Pekoniin käärityssä parsassa nyt ei sinänsä ole mitään uutta tai ihmeellistä, mutta kun muuan tuttu kyseli pari viikkoa sitten, miten parsaa grillataan, ajattelin, että tämänkin ruokalajin voi nostaa blogin puolelle. Hyvää se ainakin on:



Vihreisiin parsoihin riittää yleensä, että niistä katkaisee puumaisen tyviosan pois. Kuoria ei tarvitse, eikä esikeittämiselle ole myöskään tarvetta. Pekonin saa kääräistyä parsan ympärille ilman tikkujakin, jos on oikein nokkela.

Parsoja grillataan suoralla keskilämmöllä muutaman minuutin ajan (suositusaikana voisi ehdottaa esim. neljää minuuttia) molemmilta puolilta niin pitkään, että pekoni paistuu mukavan rapsakaksi.

Juhannuksena ajattelin grillata siskojeni kanssa omien teinivuosiemme hittiruokaa: Aurajuustolla täytettyjä herkkusieniä, joihin on kääräisty pekoni ympärille. Niidenkin kanssa opin joskus muinoin (Kuusamosta vuokratun mökin pihalla), että lopputulos on huomattavasti parempi, jos onnistuu saamaan pekonista tarpeeksi rapeaa.

Jauhantapajalla vannotaan tätä nykyä hiiligrillauksen makuun, ja sitä myötä täällä on viimeisen vuoden aikana selailtu paljon Weber’s Charcoal Grilling -kirjaa. Sieltä on myös näiden wasabiperunoiden ohje, jotka tosin tehtiin uunissa sen vuoksi, että grillissä oli samaan aikaan kaikenlaista muutakin:

Kahdesti paistetut wasabiperunat

4 isoa perunaa, pestynä ja pitkittäin halkaistuna
kasvisöljyä
1,8 dl ranskankermaa
3,6 dl raastettua juustoa (ohjeen mukaan Monterey Jack -juustoa; oma valintani taisi olla luolakypsytetty gruyere)
2 tl dijonsinappia
1 tl wasabitahnaa
1 tl (kosher)suolaa (vähempikin riittää)
¼ tl mustapippuria myllystä

Sivele halkaistujen perunoiden pinnalle hiukan öljyä. Grillaa perunoita suoralla keskilämmöllä kansi suljettuna (tai paista esim. 200-asteisessa uunissa) 30-40 minuuttia tai niin pitkään, että ne ovat pehmenneet sopivasti. (Jos teet perunat grillissä, perunoita kannattaa käännellä muutaman kerran grillauksen aikana.) Jäähdytä perunoita sen verran, että pystyt raaputtamaan niiden sisällön lusikalla kulhoon. Jätä raaputtaessasi sen verran (vajaa puoli senttiä) perunaa jäljelle kuoreen, että kuori pysyy ehjänä ja kokonaisena. Jätä perunoiden kuoret odottamaan täytettä.
Muusaa kulhoon raaputettua perunamassaa haarukalla. Lisää ranskankerma ja sekoita hyvin. Lisää sekaan puolet juustosta ja loput ainesosat. Maista seosta, ja jos tarpeen, lisää wasabia, suolaa ja/tai pippuria.
Lusikoi perunatäyte takaisin kuoriin (ei haittaa, vaikka vähän pursuileekin). Ripottele loput juustosta perunoiden pinnalle.
Mikäli teet perunat grillissä, tässä vaiheessa kannattaa lisätä hiukan hiiliä, jos grillin lämpö on päässyt hiipumaan. Paista epäsuoralla keskilämmöllä, kansi suljettuna vielä niin pitkään (esim. 15 minuuttia), että juusto sulaa ja perunat kuumentuvat kunnolla.

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2015

Pannacotta passiohedelmällä


Olen kehittänyt kevään aikana mieltymyksen passiohedelmään, jos kohta sitä on tullut hankittua toki hyvin harvakseltaan, kun pakastimessa on vielä edellisen kesän marjoja ja uusi kotimaisten marjojen sesonki lähestyy koko ajan. Nykyisen kotimme lähellä kasvaa kuulemma mesimarjaakin. Veikkaanpa, että se voittaisi maussa passiohedelmänkin.

Eilen tein luotto-ohjeella jälkiruoaksi valkosuklaalla gratinoituja hedelmiä (mukana myös passiohedelmää), mutta tässä kuitenkin taannoin tuttavien luona tehtyä jälkiruokaa, jota teen takuulla toistamiseenkin:

Pannacotta ja ananassalsa (kuudelle)

PANNACOTTA
5 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
1 vaniljatanko
2 liivatelehteä

ANANAS-PASSIOSALSA
1/3 tuoretta, kypsää ananasta
4 kypsää passiohedelmää
2 rkl palmu- tai ruokokidesokeria
2 rkl tuoretta minttua silputtuna

Mittaa pinnoitettuun kattilaan kerma ja sokeri. Halkaise vaniljatanko ja kaavi sen sisukset veitsellä kattilaan. Lisää kerman joukkoon myös vaniljatanko.
Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi.
Kuumenna kerma-sokeriseos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Poista vaniljatanko.
Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan kermaan.
Kaada kermaseos kuuteen jälkiruokalasiin. Peitä muovikelmulla ja nosta varovasti jääkaappiin. Anna hyytyä 5 tuntia tai yön yli.
Valmista ananas-passiosalsa. Kuori ananas ja poista siitä kova puumainen ydin. Leikkaa ananas pieniksi kuutioiksi. Halkaise passiohedelmät ja kaavi siemenet lusikalla kulhoon. Yhdistä siemenet ananaskuutioihin.
Mausta salsa sokerilla ja silputulla mintulla. Anna mausta vartin verran tai muutama tunti jääkaapissa.
Annostele hyytyneiden pannacottien päälle passio-ananassalsaa.
Koristele annokset juuri ennen tarjoilua tuoreella mintulla.

Pannacotta on mukava jälkiruoka siinäkin mielessä, että valmistelut voi (ja kannattaakin) aloittaa jo edellisenä päivänä.

sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2015

Gangnam Style – nuudelinjauhantaa Soulissa


Jauhantapajalla oli pääsiäisen tienoilla viimeinkin aikaa pieneen lomailuun, ja päätimme suunnata pitkästä aikaa lomamatkalle. Viimeaikaiset reissut ovat tupanneet olemaan työmatkoja, ja sama tahti jatkuu tänäkin vuonna.

Korealainen ruoka on kiehtonut meitä jo jonkin aikaa. Berliinissä kävimme ruokailemassa Kimchi Princessissä, ja Brysselissäkin päästiin pari vuotta sitten pöytägrillailun makuun. Nyt pääsimme syömään korealaista ruokaa paikan päälle, kun matkasimme Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin. Reissuun sisältyi myös syntymäpäivän viettoa: Alkuperäinen ajatus juhlistaa vanhenemista Jung Sik Dang -ravintolassa vaihtui kylmän sodan pohtimiseen ja Pohjois-Korean puolella piipahtamiseen.


Barry Popkinin kirjassa Läski maailma löytyy kiinnostavaa tietoa eteläkorealaisesta ruokakulttuurista ja siitä, miten se on globalisaation myötä joutunut muuttumaan:

”Aiemmin Etelä-Korea oli keskittynyt perinteiseen ruokavalioonsa yhtenä keinona pitää kansa terveenä. Perinteisen korealaisen keittiön kulmakiven muodostavat riisi ja valtava määrä kasvisruokalajeja. Lounaaksi ja päivälliseksi tarjottiin tyypillisesti viidestä kymmeneen annosta sieniä, bataattia, kurkkua, erilaisia kimchejä (käyttämällä valmistettua tulista kaalia), lehtisalaattia ja muita vihanneksia, joihin ruoka leivän sijasta kääräistiin. Ruokavaliossa oli vähän lihaa ja hyvin matala rasvapitoisuus. Sillä ravittiin väestö, joka oli epätavallisen laiha korkeaan tulotasoonsa sekä teknologian ja kaiken modernin saatavuuteen nähden. - - Kun maa liittyi WTO:hon (Maailman kauppajärjestö) vuonna 1995, eteläkorealaiset eivät voineet lain mukaan estää globaalien ruoka- ja ravintolaketjujen tuloa. Korkeiden henkeä kohden laskettujen tulojensa vuoksi Etelä-Korea oli länsimaisille elintarvike- ja ravintolayhtiöille tärkein markkina-alue. - - Kun analysoidaan alustavaa, hajanaista ja kuvailevaa informaatiota Etelä-Korean 13 ensimmäisestä vuodesta WTO:n jäsenenä, käy ilmi, että väestön ruokavalion koostumus ja liikalihavuuden rakenteet ovat muuttuneet selvästi koko maassa. Liikalihavuus lisääntyy ripeästi, kasvisten syönti vähenee, ja yksi maapallon terveellisimmistä keittiöistä näyttää nopeasti länsimaistuvan.”


Länsimaisia ketjupaikkoja löytyikin Soulista liki jokaisesta korttelista. McDonalds oli hiukan sopeuttanut tarjontaansa paikalliseen makuun (listalta näytti löytyvän ainakin bulgogihampurilainen). Korealaiset ovat tykästyneet KFC:n friteerattuun kanaan siinä määrin, että ovat adoptoineet sen jopa jonkinasteiseksi kansallisruoakseen. Chicken & Beer -ravintoloita olikin Soulissa vaikka millä mitalla.

Korealaiset ovat hurahtaneet myös kahvilakulttuuriin. Starbucksimaisia istuskelukahviloita oli Soulissa todella paljon, ja moni korealainen kuulemma haaveilee oman kahvilan perustamisesta. En perehtynyt lainkaan kahviloiden makeisiin tarjottaviin, mutta suolaiselta puolelta maistoin muun muassa munaleipää, joka on Soulissa kuulemma yleistä syötävää. Koreassa oli muutenkin valloillaan kananmunakulttuuri; munia myytiin pienemmissäkin kaupoissa.



Länsimaisen ruoan rynnistyksestä huolimatta perinteinen korealainen ruokakulttuurikin on pitänyt pintansa. Kimchiä sai edelleen syödä kyllikseen, koska se kuului käytännössä aina kattaukseen erilaisten herkullisten maustetahnojen ohella.

Korealaisissa ravintoloissa ei harrasteta liiemmin fine diningiä, eikä soulilaisia ravintoloita ole kelpuutettu juuri lainkaan Asia's 50 Best Restaurants -listalle edellä mainittua Jung Sik Dangia lukuun ottamatta. Minulle tilanne sopi paremmin kuin hyvin, kun saatavilla oli kuitenkin hyvää, hyvää tekevää ja mieltä lämmittävää ruokaa hyvässä seurassa. Ruokaa pääsi usein myös valmistamaan itse, kun pöytään tuotiin melkein poikkeuksetta joko hehkuvia hiiliä tai kaasukeitin. Tarjoilija lykkäsi raaka-aineet paistumaan (tai vaihtoehtoisesti keittymään), saksi ehkä lihaa pienemmäksi ja taittoi nuudelit muutamaan osaan, ja siinä sitten paistettiin tai keitettiin.




Korealaisten perinneruoka bibimbap oli luonnollisesti ”pakko maistaa” -listalla. Bibimbapissa on yleensä riisipedin päällä monenlaisia kasviksia, maustetahnaa, hiukan lihaa sekä raaka kananmuna. Ainekset sekoitetaan perusteellisesti ennen ruokailemista.

Me kävimme varta vasten syömässä niin sanotut dolsot bibimbap -annokset, jossa ruoka tulee pöytään kuumissa kivikulhoissa. Jos odottaa hetken ennen bibimbapin sekoittamista, saa reunoilla olevaan riisiin mukavaa rapsakkuutta. Alla ruoka sekä sekoittamatta että sekoitettuna:



Bibimbap-paikaksi valikoitui Myeongdongissa sijaitseva perinteinen Gogung, johon liittyviä korealaisten ruokabloggauksia voi käydä lukemassa vaikkapa täältä.


Eteläkorealaiset ovat kuulemma tykästyneitä myös mustekalaan (mustekalaa olisi ollut tarjolla muun muassa tahmeissa maustekastikkeissa) sekä erilaisiin vartaisiin (katukeittiöistä olisi voinut ostaa monenlaista varrasta). Pikaisempaan ruokailuun olisivat sopineet myös pikanuudelit, joita varten oli pienistä kaupoista saatavilla myös kuumaa vettä:


Korealaiset ruokailuvälineet koostuvat metallisista puikoista ja metallisesta lusikasta. Perinteinen punaviini ei oikein istu korealaisen ruoan kanssa yksiin eikä sitä tainnut juuri listoilta löytyäkään, mutta riisiviina soju sopii hyvin yhteen vaikkapa korealaisen BBQ:n ja korealaisittain marinoidun lihan kanssa.



Soul oli kaupunkin jättiläismäinen, mutta metrolla pääsi näppärästi eri paikkoihin. Ruokaostoksia voi tehdä ainakin Hyundai Department Storessa, ja lisäksi päärautatieaseman yhteydessä oli isompi ruokakauppa. Kiinnostavia ravintola-alueita oli muun muassa Hongdaen sivukaduilla, ja myös hotellimme tienoo (Yeoksam-aseman ympäristössä) oli täynnä kahviloita ja ravintoloita.

Seuraavaksi olen suuntaamassa Göteborgiin, joten jos sinne on jollakin hyviä ruokavinkkejä, niin kertokaa ihmeessä.

maanantaina, maaliskuuta 02, 2015

Mongolian wokki



Mieli oli jo hetken tehnyt jonkinlaista pikapaistettua mongolian barbecue -henkistä ruokaa. Saimme Nettiliha.fi:sta sopivasti testiin naudan suikalelihaa, ja niinpä päätimme kehitellä arki-illan ateriaksi jonkinlaisen nopean wokin, jossa alueen makumaailma olisi mukana.

Tyypillisimmillään – ainakin länsi-ihmisen näkökulmasta – mongolian barbecue on ravintolassa asiakkaiden edessä kokattuja ohuita lihansiivuja ja kasviksia, joita joko dippaillaan erilaisiin kastikkeisiin tai jo lähtökohtaisesti paistetaan maustetahnan kanssa. Kasvisten keskinäinen suhde tai määrä voi olla makusi mukaan mitä tahansa. Joissakin ravintoloissa annoksensa saa itse koota haluamistaan raaka-aineista, jotka sitten annetaan kokille, joka pyöräyttää ne wokissa halutun kastikkeen kera. Mikä hyvänsä kombinaatio alla esitetyn kaltaisia raaka-aineita siis toimii, kunhan kastike on maukas. Sen ainesuhteisiin (soija–osterikastike–Shaoxing) kannattaa siis kiinnittää huomiota.

Webbailin kastikkeita hetken ja päädyin muutamien reseptien yhteenvetona yksinkertaiseen kolmen komponentin versioon. Shaoxing on perinteistä kiinalaista riisiviiniä, jota käytetään nykyään kokkaukseen myös laajalti Kaakkois-Aasiassa. Emme löytäneet oletettua Shaoxing-pulloamme mistään, joten korvasimme sen kuivalla sherryllä, jota tilalle lännessä usein suositellaan. Kastike onnistui jopa yllättävän hyvin. Siihen tuli todella mukava yleisaasialainen maku, joka olisi tosin aivan hyvin voinut ollut olla peräisin kiinalaisesta ravintolastakin.

Mongolian barbecue -henkinen wokki

0,8 dl soijakastiketta
1,2 dl osterikastiketta
0,6 dl Shaoxing-viiniä (tai kuivaa sherryä)
400 g nautaa (esim. paistia) suikaleina
muutama rkl pilkottua tai raastettua inkivääriä
1–2 tl pilkottua tai puristettua valkosipulia
pieni kulhollinen suikaloitua kaalia
lautasellinen suikaloitua porkkanaa
kupillinen ananaspaloja
kupillinen siivutettuja herkkusieniä
pieni kupillinen silputtua sipulia
tilkka öljyä paistamiseen

Kuumenna tilkka öljyä wokissa tai isossa padassa. Pata saa olla ihan kunnolla kuuma, mutta öljyä ei kannata kuitenkaan kuumentaa savuavaksi asti. Lisää sitten liha, valkosipuli ja inkivääri ja paista niitä hetken aikaa. Kuumalla pannulla paistosta pitää hämmennellä melkein jatkuvasti, jotteivät ainekset pala.
Kun liha on kunnolla ruskistunut, lisää loput ainekset ja paista sekoittaen, kunnes kasvikset hieman pehmenevät. Aivan lötköksi asti ei kannata paistella. Aasialaisissa pikapaistoruoissa saa olla purutuntumaa – jopa rapsakkuutta.
Tarjoa ruoka riisin kanssa. Juomaksi sopii mainiosti esim. vaalea olut.


keskiviikkona, helmikuuta 11, 2015

Jamien kushari



Jamien Comfort Food -kirjassa (2014) on monta hyvää, ruokaisaa ja suhteellisen hienostelematonta ohjetta. Sekä riisiä että pastaa sisältävän, alun perin Egyptistä polveutuvan kusharin väitetään olevan suuri hitti Jamien ruokatiimin keskuudessa. Näennäisestä monivaiheisuudestaan huolimatta se syntyi helposti ja melko vaivattomasti.

Annos on iso ja siitä riittää hyvin ainakin kuudelle nälkäiselle. Ihan Jamien ilmoittamaa kymmenen hengen seuruetta en uskaltaisi tällä kuitenkaan ruokkia, jollei valtaosa ole keskimääräistä hentoisempia. Jos jää yli, loppu toimii hyvin myös eväänä. Ohjeen mauste- ja raaka-ainemäärillä valmistettuna kushari ei ole erityisen väkevä tai voimakkaasti maustettu ruoka. Jos pidät tulisemmasta, voinee chilimäärän helposti ainakin tuplata – ainakin, jos ei käytä aivan tulisimpia erikoischilejä.

Kushari al forno

6 punasipulia
4 valkosipulinkynttä
2 punaista chiliä
puntti sileälehtistä persiljaa
oliiviöljyä
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl aurinkokuivattu tomaatti -tahnaa
3 kpl 400 g:n tölkkiä luumutomaatteja
1 kasvis- tai kanaliemikuutio
punaviinietikkaa
400 g tölkki kikherneitä
300 g basmatiriisiä
500 g kuivattua pastaa (voi olla eri laatuja)
400 g tölkki Puy-linssejä
200 g fetajuustoa
1/2 punttia tuoretta minttua
2 munaa
1 litra kasvisöljyä
1 kukkura tl fenkolinsiemeniä
1 kukkura tl juustokuminan siemeniä
vehnäjauhoa

Kuori sipuleista neljä ja kaikki valkosipulinkynnet. Silppua ne sitten hienoksi chilien ja persiljanvarsien kanssa (säästä lehdet). Paistele näitä ja jauhettua juustokuminaa isossa pannussa (esim. valurautapata on hyvä) pienessä määrässä oliiviöljyä keskimiedolla lämmöllä n. 15 min tai kunnes seos on pehmeää ja tarttuisaa, muttei kuitenkaan vielä ruskettunutta. Jos paistos meinaa tarttua pohjaan, voit lisätä vähän vettä. Lisää tomaattitahna ja jatka paistamista minuutin verran. Tyhjennä pataan seuraavaksi kaikki tomaattitölkit (töki tomaatit rikki esim. puulastalla) ja lisää liemikuutio, 1 rkl etikkaa, kikherneet liemineen ja yksi tölkillinen kuumaa vettä. Kiehauta, hauduttele levyllä puoli tuntia ja lisää sen jälkeen suolaa makusi mukaan.

Lämmitä uuni 180°C:hen. Keitä riisi ja pasta yhdessä, isossa kattilassa ohjeiden mukaan. Keittoaika on molemmille tyypillisesti kymmenen minuutin luokkaa, joten yhteiskeitos sujuu hyvin. Valuta kypsä riisi ja pasta kuivaksi ja laita isoon kattilaan tai pataan. Huuhtele ja valuta linssit ja lisää ne sekä aiemmassa vaiheessa valmistettu tomaattikastike sekä 1/3 fetajuustosta noin sentin kuutioina. Silppua sekaan suurin osa persiljasta ja mintusta, lisää muna ja hämmennä padallista sitten niin, että kaikki ainekset sekoittuvat. Kaada seos isoon uunivuokaan (meillä tarvittiin kyllä kaksi vuokaa) ja lisää päälle taas 1/3 fetasta samanlaisina kuutioina. Paista uunin alatasolla 30–35 min, kunnes pinta ottaa kullanruskeaa väriä.

Friteeraa sipulirenkaat paistoksen kypsyessä. Täytä keskikokoinen kattila puoleenväliin öljyllä ja kuumenna öljy 180°C:hen. Jos lämpömittaria ei löydy, perinteinen keino on tiputtaa öljykattilaan pieni vaalean leivän palanen. Kun testipala ruskistuu kivan väriseksi noin minuutissa, öljy on sopivaa. Kuori jäljellä olevat kaksi punasipulia ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi (noin puoli senttiä on sopiva leveys). Laita renkaat kulhoon, perään loraus etikkaa ja hieman suolaa. Sekoita ja jätä muutamaksi minuutiksi marinoitumaan. Ripottele sitten päälle fenkolin- ja kuminansiemenet ja sen verran jauhoa, että sipulien pinnasta tulee tahmainen ja ne peittyvät kevyesti. Kun öljy on kuumaa, friteeraa muutama sipulirengas kerrallaan. Asettele valmiit renkaat lautaselle leivinpaperin päälle valumaan. kuiviksi.

Kun uuniaika on kulunut, ripottele päälle loppu minttu, persilja ja feta ja tarjoile friteerattujen sipulirenkaiden kanssa. Jamie suositteli nauttimaan ruoan raikkaan, rapean salaatin ja kylmän valkoviinin kanssa.

torstaina, tammikuuta 29, 2015

Karamellisoitu kasleri ja maapähkinäkastike



Olen lukenut parin viime vuoden aikana todella vähän lehtiä, ja pariin otteeseen on tullut pohdittua, pitäisikö lehtien tilaaminen jo tykkänään lopettaa. Vähän aikaa sitten teimme kuitenkin Glorian ruoka&viini -lehden joulukuun numerosta niin hyvää ruokaa, että lämpenin taas saman tien kaikille muillekin tilauksessa oleville aikakauslehdille.

Meillä oli pakastimessamme sopivasti palanen kasleria, ja tämä siitä sitten syntyi:

Karamellisoitu ylikypsä kasleri

1 1/2 kg luutonta kasleria
Kuivamausteseos:
1 dl fariinisokeria
1 rkl juustokuminaa
1 rkl chilihiutaleita tai -jauhetta
1 rkl cayennenpippuria
1 rkl suolaa
1 rkl mustapippuria
1 rkl savupaprikaa
Suolausliemi:
1 l kylmää vettä
1/2 dl suolaa
1/2 dl fariinisokeria
2 laakerinlehteä
1/2 dl kuivamausteseosta (ohje yllä)
Kiillotuskastike:
1 dl vettä
1 dl paksua vadelmaviinietikkaa (tai 1/2 dl paseerattua pakastevadelmaa + 1/2 dl vaaleaa balsamiviinietikkaa
1/2 dl fariinisokeria

Yhdistä mausteseoksen ainekset.
Sekoita suolausliemi. Laita vesi, suola ja sokeri kulhoon. Sekoita, kunnes ne ovat liuenneet nesteeseen. Lisää laakerinlehdet ja 1/2 dl kuivamausteosta (säästä loput lihan pintaan).
Huuhtele liha ja pane se kookkaaseen muovipussiin kulhon sisään. Kaada suolauslientä päälle niin, että se peittää lihan. Sulje pussi ja nosta jääkaappiin maustumaan yön ajaksi.
Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen kypsentämistä. Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen. Ota liha suolausliemestä, taputtele pinta kuivaksi talouspaperilla ja nosta liha uunivuokaan rasvapuoli ylöspäin. Hiero kuivamausteseosta pintaan ja paina paistolämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan.
Paista lihaa uunin keskitasossa 10-12 tuntia lihan paksuudesta riippuen tai kunnes paistolämpömittari näyttää 93 astetta (meillä aikaa meni 12 tuntia).
Valmista lisukkeet lihan kypsyessä.
Nosta liha uunista ja kiedo folioon.
Valmista kiillotuskastike. Kaada ainekset kattilaan, sekoittele koko ajan ja anna kiehua kokoon, kunnes seos on ohutta siirappia, noin 3-4 minuuttia riittää (itse kiehuttelin muutaman lisäminuutin ennen kuin olin tyytyväinen omaan vadelmasiirappiini). Anna seoksen jäähtyä.
Leikkaa lihan pinnasta ylimääräinen rasva pois. Sivele kiillotuskastiketta pintaan ja nosta liha grillivastuksen alle noin 2 minuutiksi tai kunnes siirappi on hiukan imeytynyt lihan pintaan.

Vielä karamellisoitua kasleria enemmän meitä kutkutti (ja ruokapöydässä kehuja herätti) lihan kanssa tarjoiltu maapähkinäkastike. En muista, olisinko koskaan aikaisemmin käyttänyt kokkailuissani suolapähkinöitä:

Maapähkinäkastike

2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
1 tuore punainen tai vihreä chili
2 rkl seesaminsiemenöljyä
2 rkl fariinisokeria
2 dl suolapähkinöitä
1 prk (400 g) kookosmaitoa
1 rkl soijakastiketta
1/2 dl limetin mehua

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna chili.
Kuumenna öljy isossa laakeassa pannussa. Lisää sipuli ja chili ja kuullota muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää sokeri pannuun ja paista seosta käännellen, kunnes sokeri hieman karamellisoituu.
Lisää kookosmaito, pähkinät, soijakastike ja limetin mehu. Anna kiehua sekoittaen 2-3 minuuttia.
Kumoa seos monitoimikoneen kulhoon ja soseuta tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa limetinmehua tai soijakastiketta. Tarjoa lihan kanssa.

Toinen suositeltu lisuke lihalle oli lämmin punakaalisalaatti.

sunnuntaina, tammikuuta 11, 2015

Sunday roast, osa 3 ("tiskaa - älä tömistele")



Eräänä taannoisena sunnuntaina jauhantakeittiössä toteutettiin ensimmäistä kertaa perinteinen englantilainen Sunday roast. Samalla porukalla sunnuntailounaan kokkaamista on tosin harjoiteltu kaksi kertaa aikaisemmin, ensimmäistä kertaa Englannin järviseudulla ja toisen kerran Englannin reissulta tutun tuttavapariskunnan oululaiskeittiössä.

Edellisellä kerralla suurimmaksi kompastuskiveksi osoittautuivat Yorkshire puddingit, jotka nyt tällä kerralla päätin vakaasti saada onnistumaan. Ohjeistusta otimme sopivasti käsillä olleesta Good Housekeeping -lehden edellisen vuoden joulunumerosta:

Yorkshire puddings

4 suurta munaa
1,5 dl (täys)maitoa
1,5 dl vettä
150 g jauhoja
1/4 tl suolaa
kasviöljyä paistamiseen
(metallinen, 12-koloinen muffinssipelti)

Riko munat kulhoon (käytin KitchenAidia) ja kaada päälle maito ja vesi. Lisää jauhot ja suola ja vatkaa niin pitkään, että ainekset ovat sekoittuneet. Taikina jäi yllättävän löysäksi, mutta se ilmeisesti kuuluu asiaan.
Peitä kulho ja anna sen tekeytyä jääkaapissa vähintään puolen tunnin ajan (tai esim. kolme tuntia, jos käytettävissä on runsaasti aikaa).
Lämmitä uuni 190 asteeseen. Ota metallinen muffinssipelti ja kaada pellin jokaiseen koloon öljyä (ohjeen mukaan 5 mm). Laita pelti öljyineen uuniin ja anna kuumentua 10 minuutin ajan.
Sekoita taikina. Ota pelti varovasti uunista ja kaada jokainen öljytty kolo puolilleen taikinaa. Laita pelti uudelleen uuniin ja paista 30-35 minuutin ajan niin, että leivonnaisista tulee kullankeltaisia ja hyvin kohonneita. Tarjoa heti.

Me varoimme vielä varmuuden vuoksi tömistelemästä uunin läheisyydessä (nostalgiamuisto lapsuudesta, kun tuulihattuja paistettaessa piti kulkea aina keittiössä hiukan hiippailemalla).

Ja ne onnistuivat! Edellisen kerran mahalaskun jälkeen oli mukava huomata, miten leivonnaiset ryhtyivät pullistumaan ja kohoamaan mukavan sienimäisiksi.



Tällä kerralla suurin murheenkryyni oli varsinainen paisti, tuttavaperheen pihalla kasvanut kana, joka pekonihunnusta huolimatta jäi hiukan kuivaksi.

Kanan paistaminen myös kesti suunniteltua kauemmin, mutta koska meillä oli onnistuneita puddingeja, söimme niitä alkuun perinteiseen brittiläiseen työläistyyliin valuttamalla puddingeissa oleviin koloihin kastiketta (jos lihaa on ollut perheissä niukasti, lihaliemestä tehdyn kastikkeen avulla on kuulemma päästy sen makuun käsiksi).



Kasvispuolta edustivat lytätyt perunat ja uunijuurekset. Teen uunijuureksia jatkuvasti, enkä koskaan katso niihin mitään ohjetta, mutta nyt (kun kerran oli oikein ruokavieraitakin) katsoin Jamie Oliverin vinkkejä uskomattomien uunijuuresten valmistamiseen. Hyviä ohjeita ne olivatkin.

Jamie nimittäin neuvoo maustamaan erilaiset juurekset erilaisin maustein. Perunoihin rosmariinia, valkosipulia, öljyä, suolaa ja pippuria. Porkkanoihin hunajaa, öljyä, suolaa ja pippuria. Punajuuriin balsamicoa ja öljyä, suolaa ja pippuria. Ja sitten vaan paahdetaan.


maanantaina, tammikuuta 05, 2015

Joulun muisto: hedelmäsalaatti



Kävimme ennen joulua merellisellä joululounaalla Ravintola Nallikarissa, jonka sijaintiin ihastuin aivan tosissaan. Oulussa pääsee harvoin katselemaan ruokailun aikana hienoa merinäköalaa.

Tarkoituksena oli hakea inspiraatiota omaan joulupöytään, ja sitä löytyikin sekä alkupalojen puolelta että jälkiruokavalikoimasta. Jälkiruokabuffetissa oli nimittäin harvinaisen makoisaa hedelmäsalaattia.

Olen aina vältellyt vähänkään eksoottisempien hedelmien ostamista, mutta tällä kertaa päätin rohkaistua ostamaan joulun kunniaksi pitahayan (eli lohikäärmehedelmän) ja pari hiukan tutumpaa hedelmää. Katja Bäcksbackan Ruokatorstain Joulu -kirjasta löytyi sopivasti ohje jouluiseen hedelmäsalaattiin:

Eksoottisia hedelmiä

eksoottisia hedelmiä
Liemi:
1 dl omenamehua
1 kanelitanko
2 tähtianista
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Mittaa liemen ainekset kattilaan. Keitä lientä, kunnes noin kolmannes siitä on haihtunut.
Jäähdytä lientä mausteineen yön yli viileässä.
Kuori ja pilko hedelmät neljään annosmaljaan. Valuta kylmää maustelientä päälle. Tarjoa heti.

lauantaina, tammikuuta 03, 2015

Uuden vuoden tapakset



Tuttavaperhe kutsui meidät vastaanottamaan uutta vuotta tapastelun merkeissä. Ajatus oli oikein hyvä; pidän kovasti pikkusuolaisista, ja erityisen hauska niitä on tietenkin syödä hyvässä seurassa.

Yritimme osallistua tapastalkoisiin edes hiukan omalta osaltamme, vaikka vuoden viimeinen päivä oli samalla myös työpäivä. Patatas bravas oli meille entuudestaan tuttu ruokalaji. Kokkasimme mukaan sitä (hieman uudella tavalla valmistettuna) sekä lisäksi pakkasin mukaan ainekset serranokinkkuun käärittyihin hunajamelonilohkoihin sekä manchegojuuston, hunajan ja saksanpähkinöiden yhdistelmään.

Patatas bravas ynnä chorizoa (ohje BBC Good Foodista)

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli, hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä, viipaloituna
1 punainen chili, pieneksi pilkottuna
ripaus cayennepippuria
ripaus savustettua paprikaa
400 g tölkkitomaatteja
1 kg (uusia) perunoita, puolitettuna tai neljään osaan leikattuna
250 g chorizoa, kuorittuna ja haarukkapaloihin pilkottuna

Kuumenna vähän öljyä pannulla. Paista sipuli, valkosipuli ja chili, kunnes sipuli pehmenee, lisää sitten cayenne ja paprika ja sekoita. Lisää tomaatit ja kiehauta. Anna hautua 20 minuutin ajan tai niin kauan, että kastike paksuuntuu sopivasti. Tarkista maku ja jos haluat kastikkeesta tasaisempaa, voit painella sitä muutaman kerran vaikka sauvasekoittimella.
Keitä tomaattikastikkeen kypsyessä perunoita. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin uusia perunoita, joiden suosituskeittoaika oli 10 minuuttia, mutta me keitimme (kuorittuja) talviperunoita melkein vartin verran.
Laita chorizot pannuun miedolle lämmölle niin, että niistä alkaa irrota hieman öljyä. Mikäli öljyä irtoaa liikaa, kaada osa siitä pois ja lisää pannulle hiukan oliiviöljyä. Lisää perunat ja paista makkaroita ja perunalohkoja niin pitkään, että molemmat alkavat saada sopivasti väriä. Kumoa tarjoilukulhoon ja lusikoi päälle tomaattikastiketta. Jos kastike ei ole tarpeeksi tulista, voit maustaa sitä vielä ennen tarjoilua muutamalla ripauksella cayennepippuria.



Isäntäperheen poika piti perunapaistoksestamme. Se oli kuulemma kuin pyttipannua, mutta tavallista tulisemmalla makkaralla.



Isäntäväki oli ahkeroinut keittiössä aivan tosissaan, ja tarjolla oli muun muassa kipakoita perunoita, pinjansiementen kanssa tarjoiltuja papuja ja yltiöherkullista punajuurihummusta.

Vihreitä papuja pinjansiementen kanssa (kirjasta Maittavat tapakset)

2 rkl espanjalaista oliiviöljyä
50 g pinjansiemeniä
1/2-1 tl paprikajauhetta
450 g vihreitä papuja
1 pieni silputtu sipuli
1 silputtu valkosipulinkynsi
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja pippuria

Kuumenna oliiviöljy isossa, paksupohjaisessa paistinpannussa. Lisää pinjansiemenet ja paista 1 minuutin ajan. Sekoita toistuvasti ja ravistele pannua, kunnes siemenet ovat kullanruskeita. Nosta siemenet reikälusikalla pannusta talouspaperille ja anna kuivua. Siirrä siemenet kulhoon. Säästä pannun öljy. Lisää pinjansiemeniin paprikajauhetta maun mukaan ja sekoita, kunnes siemenet peittyvät. Säilytä myöhempää käyttöä varten.
Poista vihreiden papujen kalvot ja mahdolliset rihmat. Pane pavut kattilaan, jossa vesi kiehuu. Kiehauta uudelleen ja kypsennä 5 minuuttia, tai kunnes pavut ovat pehmeitä mutta yhä kiinteitä. Valuta huolellisesti lävikössä.
Kuumenna paistinpannun öljy uudelleen. Lisää sipuli ja kypsennä 5-10 minuuttia, tai kunnes sipuli on pehmentynyt ja alkanut ruskistua. Lisää valkosipuli ja paista vielä puoli minuuttia.
Lisää pavut pannuun ja kypsennä 2-3 minuuttia. Sekoita pavut sipulin kanssa, kunnes koko seos on kuumentunut. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla.
Kumoa pannun sisältö lämmitetylle tarjoiluvadille. Pirskota sitruunan mehu päälle. Sekoita. Ripottele säästämäsi kullanruskeat pinjansiemenet päälle ja tarjoa kuumana.



Kipakat perunat (kirjasta Maittavat tapakset)

1 kg kuorimattomia perunoita
oliiviöljyä
merisuolaa

tarjoiluun: aiolia ja chiliöljyä

Chiliöljy:
vajaa 2 dl oliiviöljyä
2 halkaistua, pientä tulista ja tuoretta chiliä
1 tl tulista espanjalaista paprikajauhetta
Kuumenna oliiviöljy ja chilipaprikat kuumalla lämmöllä, kunne chilit alkavat sihistä. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita siihen paprikajauhe. Pane pannu sivuun, anna jäähtyä ja kaada öljy sen jälkeen nokalliseen kaatimeen. Älä siivilöi.

Aioli:
1 iso, huoneenlämpöinen munankeltuainen
1 rkl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua
2 isoa, kuorittua valkosipulinkynttä
5 rkl espanjalaista ekstraneitsytoliiviöljyä
suolaa ja pippuria
Pane munankeltuainen, etikka, valkosipuli ja suolaa sekä pippuria maun mukaan monitoimikoneeseen, jossa on metalliterä. Sekoita ainekset. Kun kone käy vielä, lisää oliiviöljy hyvin hitaasti, ensin tipoittain, ja kun kastike alkaa sakeutua, valuta öljyä hitaasti ja tasaisesti, kunnes kastike on sakeaa ja sileää.

Kuori, huuhtele ja kuivaa perunat. Leikkaa ne paksuiksi paloiksi.
Lorauta oliiviöljyä isoon paksupohjaiseen paistinpannuun niin paljon, että pohja peittyy. Laita pannulle yksi perunanpala ja kuumenna keski- tai täydellä lämmöllä, kunnes peruna alkaa sihistä. Lisää loppuja perunoita sen verran, että niille jää liikkumistilaa ja kypsennä 15 minuutin ajan kullanruskeiksi ja rapeiksi. Kypsennä perunat tarvittaessa useammassa erässä ja vaikka kahdella pannulla. Pidä valmiit perunat lämpiminä sillä aikaa, kun kypsennät loppuja.
Nosta kypsät perunat reikäkauhalla lautaselle talouspaperin päälle. Valuta ylimääräinen öljy pois ja ripottele pinnalle merisuolaa.

Jaa perunat tarjoilua varten lautasille ja lisää jokaiseen annokseen loraus aiolia. Kaada chiliöljyä päälle ja tarjoile.

Nyt alkaisi olla aika panna chiliä taas viljelyyn, jotta voisimme tehdä chiliöljyä ennen pitkää omasta chilisadosta.





Kokkeillaan-blogin Kotiharmi on (omasta näkökulmastani) pikkusuolaisten maailmanmestari, ja se tuli osoitettua jälleen, kun kaverimme olivat kokanneet Kotiharmin reseptiarkistosta marinoitua vuohenjuustoa parmankinkkukäärössä sekä (jauhetusta hirvenlihasta tehtyjä) jauhelihatikkuja.

Marinoitu vuohenjuusto parmankinkkukäärössä (linkki tapasherkkuihin)

n. 200 g vuohenjuustoa (pötkö)
1 rkl hunajaa
1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
ripsaus kuivattua persiljaa (taikka tuoretta)
muutama basilikanlehti silputtuna
suolaa ja mustapippuria
1/2 - 1 dl oliiviöljyä
1/4 sipulia silputtuna (tai salottisipulia)
1/2 dl paahdettuja mantelilastuja
1 pkt parmankinkkusiivuja

cocktailtikkuja

Leikkaa juustosta kuoret pois. Leikkaa sitten juusto reiluiksi suupaloiksi. Sekoita hunaja, etikka ja öljy keskenään, lisää yrtit, suola ja pippuri sekä sipulisilppu. Sekoita hyvin. Kaada seos juustopalojen päälle ja sekoittele varovasti. Anna maustua puolisen tuntia ja lisää sitten mantelit ja sekoita. Kääri yksi juustopala kerrallaan sopivan kokoiseen (noin puolikkaaseen) kinkkusiivuun ja kiinnitä tikulla.

Tässä se edellä mainittu hummus, jonka ohjeen otan varmasti vakikäyttöön:

Punajuurihummus (ohje Maku-lehdestä)

300 g punajuurta
230 g kikherneitä (säilyke)
1/2 dl oliiviöljyä
2 kpl valkosipulinkynttä
2 rkl seesamitahnaa eli tahinia
2 rkl sitruunamehua
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
kivettömiä viinirypäleitä (en tiedä, mitä näillä on tarkoitus tehdä, toim. huom.)

Keitä, kuori ja paloittele punajuuret. Valuta kikherneet ja huuhtele siivilässä.
Pane ainekset monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen. Jauha sileäksi tahnaksi. Ohenna tahna notkeaksi tarvittaessa vedellä tai jogurtilla.
Tarjoa punajuurihummus dippinä tuoreiden kasvisten ja rapean leivän kanssa.





Väliruokana tarjoiltiin makoisaa maa-artisokkakeittoa, jonka päällä oli maitovaahtoa ja ripaus pippuria:

Maa-artisokkacappuccino (ohje Gurmeesta)

pussillinen maa-artisokkaa (n. 400 g kahdelle)
mustapippuria
suolaa
herbamarea
ruokakermaa
maitoa
korianteria

Kuori maa-artisokat ja keitä niitä suolavedessä kunnes ovat pehmenneet. Kaada suurin osa vedestä pois, voit jättää tilkan pohjalle. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää joukkoon tilkka ruokakermaa niin että koostumuksesta tulee ihanan samettinen. Mausta mustapippurilla ja herbamarella. Älä mausta liikaa jottei maa-artisokan hieno maku peity.
Valmista hieman maitovaahtoa (esim. kevytmaidosta).
Annostele sosekeitto cappuccinokuppeihin ja lusikoi hieman maitovaahtoa päälle. Jauha mustapippurimyllystä kevyen kevyt ripaus mustapippuria maitovaahdon päälle koristeeksi ja lisää pieni korianterinlehti koristeeksi.



Uusi vuosi alkoi syömällä tätä herkullista kampasimpukkatapasta heti vuoden vaihtumisen jälkeen:

Xavierin tapas (ohje Kotiliedestä)

2 viipaletta paahtoleipää
4 ohutta perunaviipaletta (rosamunda)
4 kampasimpukkaa
valkosipulin kynsi hienonnettuna
1-2 rkl öljyä
(persiljaa?)
artisokkasose:
pieni purkki latva-artisokkaa
ranskankermaa

Mausta oliiviöljy hienonnetulla valkosipulilla ja persiljalla. Valuta ja soseuta latva-artisokat, lisää ranskankermaa pehmentämään kasvissosetta ja mausta sose osalla valkosipuliöljyä. Jos seos on liian kosteaa, valuta sitä vaikka kahvinsuodattimessa kiinteämmäksi.
Leikkaa kuoritusta perunasta mahdollisimman ohuita viipaleita. Kuumenna öljyä ja keitä öljyssä, kunnes perunalastut saavat väriä.
Valuta talouspaperin päällä ja sirottele hiukan suolaa päälle.
Paahda leipäviipaleet ja leikkaa kolmioiksi. Grillaa kampasimpukat. Jaa tai pursota leiville artisokkasosetta, nosta päälle kampasimpukka ja sen päälle nokare artisokkasosetta. Nosta lakiksi rapea perunalastu ja valuta leivälle loput valkosipulipersiljaöljystä.



Yön hämärissä paistettiin vielä (syyskuisten blogisynttäreiden innoittamana) pihvit, jotka leikattiin pienempiin osiin ja tarjoiltiin octokastikkeen kanssa.



Koska vuosi sujuu uskomusten mukaan niissä merkeissä, joissa se alkaakin, niin meille luvassa on näillä näkymin varsin herkullinen ruokavuosi.




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails