sunnuntaina, helmikuuta 26, 2017

Nuotioruokaa



Helmikuu on ollut Jauhantapajalla melkoista haipakkaa, mutta reilun viikon päässä siintävä talvilomaviikko tuo toivottavasti mukanaan (paitsi keskeneräisten kirjoitustöiden edistämistä) myös rentoutumista ruoanlaiton parissa.

Erityisen rentouttavalta tuntuisi tällä hetkellä grillikotakokkailu, minkä vuoksi voisi jossain välissä pohtia hieman tarkemminkin, mitä kaikkea kotanuotiolla voisi tänä keväänä kokata.

Viime vuoden ruokakuvien ja -muistiinpanojen joukosta löytyivät ohjeet muun muassa soijalla maustettuihin kalavartaisiin, nuotioperunoihin sekä yksi sinappinen ruusukaaliresepti:

Nuotioperunat (linkki ohjeeseen)

vajaan kilon verran (uusia) perunoita
1 iso sipuli
1 rkl hienonnettua valkosipulia
4 rkl voita
1-2 rkl worchestershirekastiketta
⅛ tl cayennepippuria
suolaa ja pippuria maun mukaan

Viipaloi perunat ja sipulit kohtalaisen ohuiksi viipaleiksi. Aseta viipaleet sen verran suuren alumiinifolion päälle, että saat käänneltyä folion nyytiksi. Kasaa loput ainekset perunoiden päälle, kääri paketti kokoon ja paista puolen tunnin ajan tai niin pitkään, että perunat kypsyvät mukavasti.

Nyyteissä kypsyvistä ruokalajeista kannattaa muistaa myös makkaraperunat.



Sinappiset ruusukaalit (linkki ohjeeseen)

puoli kiloa ruusukaalia
2 rkl karkeaa Dijon-sinappia
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria maun mukaan
(varrastikkuja)

Kiehauta vettä kattilassa. Ryöppää ruusukaalit keittämällä niitä 3-4 minuutin ajan. Nosta kaalit vedestä esim. reikäkauhalla ja huuhtele ne kylmällä ne vedellä. Kuivaa kaalit, poista enin osa kovasta kannasta sekä uloimmat lehdet.
Sekoita sinappi, oliiviöljy, suola ja pippuri. Sekoita kaalit sinappikastikkeeseen sopivan pienessä kulhossa. Anna marinoitua noin 30 minuutin ajan.
Töki kaalit varrastikkuihin; yhteen mahtuu kätevästi 3-4 kappaletta. Grillaamisen voi hoitaa halutessaan myös grilliritilällä. Grillaile 5 minuuttia kultakin puolelta tai niin pitkään, että lopputulos on mukavan kypsä. Tarjoa heti.

tiistaina, tammikuuta 17, 2017

Grillikierros Oulussa



Se taisi olla Muista syödä välillä -Rommirusinan luona ruokakemuissa, kun saimme taannoin kollektiivisen loistoidean: odotellaan, että tulee talvi, ja tehdään sitten karavaanikierros kaupungin luukkugrilleissä. Toteutus venyi vuodenvaihteen yli, mutta mikäpä toisaalta sopisikaan paremmin Suomi 100 -teemaan kuin grillikioskikierros pakkasella?

Muodostimme shortlistin Aina nälkä -Millan Facebook-gallupin ja pienen aivoriihen perusteella ja rajasimme listan neljään, koska ajattelimme, ettemme jaksa syödä enempää. Kohteiksi valikoituivat Puolivälinkankaan eli Puokkarin grilli, Haapalehdon LehtoGrilli, Tuiran Grilli Swing sekä Höyhtyän grilli eli Höhäri tai Höhe. Matkaan lähti kolme autokunnallista: jo mainittujen sekä perheenjäsenten ja meidän Jauhajien lisäksi Kärähtäneet-Heidi sekä Kokit ja Potit -Hannele.



Tilasimme jokaiselta luukulta (paitsi Swingissä, jossa tilataan tyylikkäästi tiskiltä) kolme annosta: kalibrointiannoksina makkaraperunat ja kokolihahampurilaisen sekä grillin suositteleman erikoisannoksen. Annokset jaettiin ja nautittiin paikan päällä, kukin valitsemansa ruokajuoman kanssa.

Jokainen annos arvosteltiin ulkonäkönsä ja makunsa perusteella sekä vielä Oulun skenen perinteisellä muumimukimenetelmällä, joka on ollut mukana useissa blogitapaamisissa – tosin yleensä glögien tai oluiden arvioinnissa. Niihin "Montako muumimukillista joisit?" toki luontevammin soveltuukin, mutta ilmeisen hyvin joukkomme onnistui visualisoimaan muumimukiin grilliannoksiakin. Myös henkilökunnan asenne arvioitiin jokaisen grillin kohdalla. Muut kuin muumimukikategoria arvosteltiin asteikolla 1–5.



Tuiran Swing oli testin selkeä voittaja. Se menestyi parhaiten perusannoksillaan (makkaraperunat ja kokolihapurilainen) ja vielä kasvatti etumatkaansa loistavalla spesiaaliannoksellaan, paikan päällä livenä paistettuun leipään valmistetulla kreikkalaisella hampurilaisella. Myös palveluasenne oli moitteeton.



Toiseksi tuli Höhäri, jonka kanssa Puokkari sijoittui perusannosten osalta lähes tasoihin, eikä LehtoGrillikään jäänyt kauas. Puolivälinkankaan grillin kokonaistulosta painoi kuitenkin kierroksen heikoimmaksi arvioitu spesiaali – Jussin erikoinen, jossa pääsimme tosin tekemään perinteisen valinnan munan, juuston ja ananaksen välillä. Puokkarin ulkopöydän ääressä kuultiin moitteenomaista puheensorinaa einesmäisistä pihveistä. Kastikkeistaan (mukaan tulee haluttaessa aina chili- sekä valkosipulikastike) Puokkari sen sijaan sai kiitosta.



Höhärillä kehuttiin eniten ranskalaisia, Puokkarilla ja LehtoGrillillä puolestaan makkaraperunoita. Raatimme arvosti LehtoGrillin annoksessa reunalle sommiteltua sinappia ja ketsuppia. Liian usein ne roiskitaan sinne tänne, jolloin varsinkin kotiin kuljetettaessa perunat vettyvät ja nahistuvat. Höhärin spesiaaliannos oli todellakin spesiaali. Kebap-lihaakin sisältäneen annoksen kastike oli sen verran erityinen, että olisi syytä harkita porukalla toteutettua kebap-kierrostakin.



Perusgrilliruoan suhteen taso oli eri puolilla kaupunkia hyvin tasainen ja suurimmat erot tehtiin erikoisannoksilla. Niissä tosin arvostelukin lienee eniten ruokailijan tottumuksista kiinni. Yksikään ei ollut perusannoksissa huono, joten ainakin niiltä osin kaikkia nyt testattuja voi huoletta suositella suolan nälkään.

maanantaina, tammikuuta 09, 2017

Vuoden parhaat pähkinät



Ryhtyessäni pohtimaan viime vuoden parhaita ruokamuistoja ja -ohjeita mieleen nousi ensimmäisenä Suupaloja-kirja. Olen jo aiemmin kertonut ihastuksestani kirjan ruusukaalikimchiin, mutta lisäksi olen hurahtanut muun muassa näihin nopeasti valmistuviin pähkinöihin, joita olen tarjonnut vuoden mittaan ties kuinka moneen otteeseen:

Sweet & sour -cashewpähkinät

2 rkl sokeria
1/2 rkl hunajaa tai agavesiirappia
1 1/2 dl cashewpähkinöitä
2 rkl riisietikkaa (tai valkoviinietikkaa)
suolaa

Mittaa sokeri ja hunaja pinnoitetulle paistinpannulle. Kuumenna seosta matalalla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää cashewpähkinät ja sekoita, jotta pähkinät maustuvat tasaisesti. Kaada pannulle riisietikka ja paahda kunnes sokeri ja pähkinät ovat saaneet hieman väriä. Levitä kuumat pähkinät leivinpaperin päälle ja ripottele niille hieman suolaa. Tarjoa jäähtyneenä.

Ylimmässä kuvassa näkyviä pähkinöitä (sekä juustonaksuja) tein viime vuoden kesällä järjestettyyn oululaisten ruokabloggaajien blogipiknikkiin.







Tähän aikaan vuodesta on jotenkin vaikea hahmottaa tuota heinäkuisista kuvista näkyvää valon määrää.



Saimme Ouluun jokin aikaa sitten uuttakin vahvistusta, kun Kärähtäneet-blogin Heidi muutti kaupunkiimme asumaan. Heidi osoittautui kesäisen blogipiknikin perusteella harvinaisen herkullisten ruokalajien loihtijaksi.

Suositella voi sekä kuvissa näkyvää mantelikeittoa että täytettyä leipää, jonka tekemiseen voi soveltaa netistä kaivelemaani täytetyn maalaisleivän ohjetta:









Oulussa asumisen parhaita puolia on se, että saa säännöllisesti viettää aikaa täkäläisessä ruokabloggaajaseurassa. Kuinkakohan monta (muumimukeilla mitattavaa) makutestiä ennätämme vielä vuosien mittaan järjestääkään.

Tammikuun suunnitelmissa on testata blogiporukalla oululaisten grillien klassikkoannoksia. Päivämääräkin on jo sovittuna, joten stay tuned.

keskiviikkona, joulukuuta 28, 2016

Paahdetut palsternakat



Maailmassa on paljon mielenkiintoisia asioita, ja aina on erityisen hienoa, kun onnistuu saattamaan useamman tärkeän asian tekemisiin toistensa kanssa. Kuten vaikka se, kun onnistuin tuomaan ruoan muutama vuosi sitten osaksi omaa työtäni. Tai se, kun järjestää juhlat, joissa huomaa entuudestaan toisilleen tuntemattomien ihmisten tulevan mukavasti juttuun toistensa kanssa.

Tänä syksynä innostuin (vannoutuneena joulu- ja ruokaihmisenä), kun huomasin vanhan ruokaguruni Jamie Oliverin julkaisseen jouluruokakirjan.

Muutama vuosi sitten saimme kavereilta lahjaksi Jamien jouluaiheisen DVD:n, jonka jäljiltä kirjan ohjeissa on toki paljon tuttua (esimerkiksi tumman suklaan ja grappan kanssa tarjottavat pakasteessa jähmettyneet viinirypäleet). Mutta onhan tuo Jamie Oliver's Christmas Cookbook joka tapauksessa ollut harvinaisen mukavaa luettavaa.

Olemme ehtineet testata kirjasta jo muutamaakin kasvisohjetta, joista joulupöytään pääsivät nämä yltiöherkulliset palsternakat. Yksi vuoden parhaista ohjeista:

Paahdetut palsternakat

1,5 kg palsternakkoja
extraneitsyt-oliiviöljyä
4 (tuoretta) laakerinlehteä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 puntti tuoretta timjamia (30g)
2 kukkurallista rkl jauhettua mantelia

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Harjaa palsternakat puhtaiksi (älä kuori) ja kiehauta niitä sitten kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä viiden minuutin ajan. Huuhdo lävikössä ja jätä lävikkö hetkeksi kattilan lämpöön kuivahtamaan. Asettele palsternakat vieri viereen (yhteen kerrokseen) laakealle uunipannulle, roiskuttele päälle 3 rkl öljyä ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Sekoittele ja paahda 40 minuutin ajan.
Tee sillä välin glaseerauskastike: Jauha laakerinlehti (poista siitä säikeet ensin) morttelissa suolan ja pippurin kanssa tahnamaiseksi. Kuori valkosipuli ja muusaa sekaan. Sekoita joukkoon 1 rkl öljyä, viinietikka ja hunaja.
Ota pannu uunista, käännä palsternakat ja painele niitä sitten reiällisellä lastalla, jotta ne melkein puristuvat kiinni toisiinsa. Sudi puolet glaseerauskastikkeesta timjamipuntista tehdyllä siveltimellä palsternakkojen pinnalle. Levitä sitten timjamit palsternakkojen päälle ja ripottele mukaan jauhettu manteli. Palauta uuniin 30 minuutiksi tai niin pitkäksi aikaa, että lopputulos on rapea ja kullankeltainen. Ennen tarjoilua kippaa palsternakat rennolla ranneliikkeellä tarjoiluastiaan ja pirskottele perään loput glaseerauskastikkeesta.

tiistaina, joulukuuta 27, 2016

Joulukuinen Dublin



Haaveilin tänä vuonna loppuvuodeksi pitempääkin lomaa, mutta suunnitelmat typistyivät muutamaan päivään Irlannin pääkaupungissa Dublinissa. Jauhajista kumpikaan ei ollut käynyt Irlannissa aiemmin ollenkaan, joten olikin jo korkea aika päästä korjaamaan tilanne.

Dublin oli kaupunkina harvinaisen kotoisa. Vuokrasimme elämämme ensimmäisen airbnb-asunnon aivan Dublinin linnan kupeesta. Asunnon lähettyvillä oli runsaasti hyviä ravintoloita sekä vilkkaasta iltaelämästään tunnettu Temple Barin alue, ja kävelemällä pääsi helposti vähän kauempanakin sijaitseviin paikkoihin. Yhdet Guinnessit kävimme juomassa muun muassa yläkuvassa näkyvässä Brazen Head -nimisessä pubissa, joka sijaitsee ilmeisesti aika lailla viikinkiaikaisen Dublinin ytimessä Liffey-joen varrella.





Mietin etukäteen, ettei Dublin ole ehkä kaikkein paras talvilomakohde, mutta paikan päällä hoksasin, kuinka hyvin Irlannille tyypilliset pataruoat (kuten Irish stew tai Irish Beef and Guinness Stew) maistuivat nimenomaan talvella.

Ihastuin Dublinissa ostereihin. Aiemmin olen hiukan vierastanut niiden yltiömerellistä makua, mutta lieneekö Irlannin suunnalla ollut tarjolla tavallista tuoreempia mereneläviä, kun kaikki Dublinissa maistamani osterit olivat aivan mahtavan raikkaita.

Toinen Dublinille tyypillinen merenelävä oli savustettu lohi. Tämä lohi tarjoiltiin Temple Bar -nimisessä pubissa, joka oli aivan mahdottoman suosittu turistirysä (paikkaa kuvaamaan pysähtyneiden ihmisten määrä oli melkoinen), mutta tunnelma oli toisaalta oikein jouluisa.



Reissussa on aina mukava hakeutua paikallisille ruokatoreille: Temple Bar Food Market oli sopivasti auki lauantaisin, eli kun vietti Dublinissa pitkän viikonlopun, pääsi osalliseksi ruokakojujen antimista. Samoille kojuille sattui maksetulle ruokakierrokselle osallistunut amerikkalaisryhmä, joten pääsimme siinä sivussa kuuntelemaan ammattimaisempaakin ruokaopastusta. Järjestäjä taisi olla Fab Food Trails.





Irlannin ruokakulttuurissa on paljon samaa kuin maan itäisessä naapurissa Englannissa. Esimerkiksi fish and chipsejä piti tietenkin päästä maistamaan, ja pubiruoka houkutteli samaan tapaan. Irlantilainen aamiainen näytti poikkeavan englantilaisesta siinä, että mukana oli myös black puddingia. En tiedä, onko se suomeksi lähempänä verimakkaraa vai veripalttua, mutta puddingia joka tapauksessa alla olevassa kuvassa lautasen vasemmalla reunalla paistettujen sienien katveessa:



Guinness Storehouse, yksi Dublinin tunnetuimmista turistikohteista, oli näyttelyjensä puolesta jonkinasteinen pettymys. Paikka tuntui yhdeltä jättimäiseltä Guinness-mainokselta, enkä olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka paljon erilaisia Guinness-tuotteita voi olla olemassa. Kukapa ei haluaisi koristella joulukuustaan Guinness-palloilla!

Lipun hintaan sisältynyt yläkerran näköala ja tuopillinen Guinnessia oli kyllä toisaalta ihan palkitseva kokemus, mutta mielellään olisin oppinut enemmän myös 1700-luvulla kehitellyn Guinnessin historiasta.





Blogissa kannattaa näköjään kysellä reissuvinkkejä: Kävimme suositusten perusteella muun muassa brunssilla The Woollen Mills -nimisessä paikassa. Airbnb-asunnossa oli näköjään se hyvä puoli, ettei tullut täytettyä itseään hotelliaamupalalla.

Alimmassa kuvassa vielä Trinity College Dublinin uskomattoman upea kirjasto. Tänä vuonna tuli käytyä näköjään kaupungeissa, joissa on kuuluisat kirjastot (kesälomareissulla pistäydyttiin Viipurissa Alvar Aallon suunnittelemassa kaupunginkirjastossa):

lauantaina, joulukuuta 24, 2016

Rauhallista ja maukasta



Pastanjauhajat toivovat lukijoilleen oikein rauhallista ja maukasta joulua!

Kannattaa pysyä kanavalla: Luvassa lähipäivinä joulukuisen Irlannin mukavimmat ruokamuistot sekä reseptipoiminta joulunajan selatuimmasta ruokakirjasta. Lisäksi suunnitelmissa on perustaa patonkikoulu (jonka ensimmäiseksi oppilaaksi ilmoittaudun henkilökohtaisesti).

perjantaina, joulukuuta 23, 2016

Omenoiden hunajainen sinappihuntu



Jauhantakeittiön joulureseptit ovat vuosien varrella muotoutuneet varsin vakiintuneiksi, mutta joka vuosi tekee tietenkin mieli testata myös jotain uutta.

Toisinaan kokeilut epäonnistuvat. Panettone ei päätynyt jokunen vuosi sitten blogiinkaan asti, kun lopputulos ei ollut kovinkaan inspiroiva (kyseessä ei ole ilmeisesti kaikkein helpoin joululeivonnainen), mutta aina jokin kokeiluista päätyy tulevienkin joulujen ruokalistalle.

Kinkun kypsymistä odotellessa on hyvä suunnitella kinkun kaveriksi uudenlaisia kasvislisukkeita, joista yhteen otin ohjeen Ruokatorstain joulusta. Kauppahallin kasvispuodista tarttui mukaan harvinaisen makoisia omenia, ja muita aineksia on melkein aina varastossa:

Omenat uunissa

3 omenaa
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl karkeaa siemensinappia
2-3 rkl hunajaa
(yrttejä)

Pese omenat, halkaise ne ja poista siemenkodat. Leikkaa omenan pohjasta viipale, jotta omenanpuolikas pysyy pystyssä. Laita kulhoon öljyä ja pyöräytä omenat siinä.
Laita omenat pieneen uunivuokaan. Levitä pinnoille sienensinappia ja halutessasi yrttejä. Valuta päälle vielä hunajaa.
Laita 150-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, kunnes omenat pehmenevät. Tarjoa kinkun lisäkkeenä.

lauantaina, joulukuuta 03, 2016

Ruokavinkkejä Dubliniin?



Jos jollakin on hyviä täsmävinkkejä ruokamatkalle Dubliniin (tai Dublinia ympäröiville alueille), niin kertokaahan kommenttilaatikossa.

Nimimerkki ensimmäistä kertaa Irlannissa.

sunnuntaina, marraskuuta 06, 2016

Bataattisalaatti



Minulle käy aika usein niin, että jokin tietty raaka-aine juuttuu kokkailulistalle pitemmäksi aikaa. Viime aikoina jauhantakeittiössä on tavattu paljon bataattia, joka ei perinteisesti ole ollut suosiossani juuri ollenkaan (tämän linkin päästä löytyvän bataattikeitonkin ohje on peräisin kavereittemme keittiöstä).

Elokuvien ja tv-sarjojen kanssa on vähän sama juttu: Viime aikoina on tuntunut siltä, että Anthony Hopkins on esiintynyt jauhantapajan valkokankaalla toistuvasti siitä huolimatta, ettemme ole erityisesti pyrkineet valikoimaan hänen töitään katselulistalle (Westworld-sarjaa olemme tosin katselleet ihan tarkoituksella).

Bataattiin palatakseni, viikko sitten bataattia tarjoiltiin meillä kukkakaalin kanssa salaatin joukossa:

Bataatti-kukkakaalisalaatti (ohje CountryLiving-lehdestä)

vajaa kilo bataattia, pitkittäisinä lohkoina
kukkakaali, nupuiksi paloiteltuna
7 rkl oliiviöljyä (kahdessa erässä)
suolaa
mustapippuria myllystä
3 rkl sherryviinietikkaa
erilaisia vihreitä salaatteja
vajaa pari desiä granaattiomenan siemeniä

Sekoita bataatit, kukkakaalit, 3 rkl oliiviöljyä, suola + pippuri ja levitä kasvikset korkeareunaiselle pellille. Paahda 220-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia (kasviksia voi käännellä paistamisen aikana kertaalleen). Anna jäähtyä.
Sekoita kulhossa jäljellä oleva oliiviöljy, sherryviinietikka, suola ja pippuri. Lisää salaatinlehdet, granaattiomena sekä paahdetut kasvikset. Sekoita ainekset ja tarjoile heti.

sunnuntaina, lokakuuta 09, 2016

Paahdetut perunat



Pastanjauhannan synttäreiden tienoille ajoittuvat perinteiset syysjuhlat vietettiin eilen, ja olipa taas hauska ilta. Uutena ruokatuttavuutena muun muassa sieni-pähkinäkeitto. Kokkailin itse iltaa varten muun muassa bataattiranskalaisia. Lopputulos ei ollut kovin vakuuttava (etenkin ensimmäinen pellillinen jäi melkoisen pehmeäksi), mutta jospa seuraavalla kokkailukerralla onnistuisin jo vähän paremmin. Jos jollakin on tiedossaan hyvä ohje, niin vihjaiskaa ihmeessä.

Pehmeistä bataattiranskalaisista tuli mieleen New York Timesin paahdettujen perunoiden ohje, jonka kanssa en ole myöskään saavuttanut kovin suurta menestystä. Etenkin ohjeistettu öljyn määrä on mielestäni aivan liian suuri, joten en tiedä, onko reseptissä kenties tavoiteltu jonkinsorttista puolittaista uppopaistamista. Perunoiden paahtaminen on joka tapauksessa mukavaa puuhaa ja mukavaa vaihtelua uunijuuresten paahtamiselle, mutta tätä ohjetta kannattaa kenties hiukan soveltaa:


Italian Roast Potatoes

reilu kilo perunoita, kuorittuina ja lohkottuina
12 valkosipulinkynttä, kuorittuna
2 tl kuivattua oreganoa
1,2 dl oliiviöljyä (vähempikin riittää)
suolaa

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Yhdistä pannulle perunat, valkosipuli, oregano ja öljy. Sekoita perunoita niin, että niihin tulee tasaisesti öljyä. Levitä perunat pannulle tasaisesti. Aseta pannu uuniin ja paahda niin pitkään, että perunat ovat sopivan kypsiä ja rapeita (ja saavat kullanruskeaa väriä). Valmista pitäisi tulla noin 40 minuutissa, mutta alkuperäinen ohje suosittaa jopa tunninkin paistoaikaa (suosittelen itse vilkuilemaan uuniin aina välillä). Ota pannu pois uunista ja siirrä perunat ja valkosipulit tarjoiluvadille. Ripottele pinnalle suolaa.

perjantaina, syyskuuta 23, 2016

Syntymäpäivä ja sienisuunnitelmia



Taas on se aika syksystä, kun pääsemme juhlistamaan Pastanjauhannan syntymäpäivää. Blogin 11-vuotissynttäri sijoittuu harvinaisen tiiviiseen ajankohtaan: Olen puurtanut tällä viikolla kokonaan muualla kuin kattiloideni äärellä (ensi viikolla on luvassa tähänastisen urani suurin haaste ja näytönpaikka), mutta blogisynttäri on tietenkin hyvä syy rentoutua hetken aikaa hyvän ruoan ja kokkailun äärellä.

Otimme tänä kesänä pihassamme olevan grillikodan aiempaa aktiivisempaan käyttöön, ja suunnitelmissa olisi näillä näkymin vetäytyä sinne synttärin viettoon. Ruokalajien suunnittelu on vielä vaan vähän vaiheessa, mutta ainakin nuotiolla valmistuville sienille voisi antaa kenties mahdollisuuden.

Jos jollakin on hyviä ideoita nuotiokokkailuun, niin kertokaahan kommenttilaatikossa.

(Kuvassa taannoinen pastramin kaverina tarjoiltu carpaccio, jonka pinnalla muun muassa retiisejä, kanttarelleja ja persiljaa.)

maanantaina, syyskuuta 19, 2016

Lohipastrami



En tiedä mikä siinä on, mutta minun mielestäni carpaccio ja pastrami kuulostavat aivan äärimmäisen herkullisilta ruokalajeilta. Siksi innostuinkin, kun taannoiset illanistujaisvieraat toivat mukanaan molempia.

Kuvassa näkyvää pastramia tulee tehtyä varmasti itsekin. Minulla on jatkuva pula sellaisten pikkusyötävien ohjeista, jotka voi tehdä jo edellisenä iltana jääkaappiin tekeytymään:

Lohipastrami ja wasabikastike (ohje otettu Anna-lehdestä)

400 g lohifileen paksua keskipalaa
3/4 rkl karkeaa suolaa
1/2 tl sokeria
1 tl rouhittuja valkopippureita

pastramiin:
2 tl rouhittuja mustapippureita
1 1/2 rkl wasabi-seesamimausteseosta (Santa Maria)
1–2 rkl (mustia) seesaminsiemeniä

kastike:
1 dl ranskankermaa
2 rkl majoneesia
2–3 tl wasabia
2 rkl silputtua tilliä
(sitruunamehua)

Pane lohi kelmun päälle nahkapuoli alaspäin. Ripottele päälle suola, sokeri ja pippurirouhe. Kääri kala tiukasti kelmuun ja anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.
Pyyhi lohen pinnalta pois mausteet. Leikkaa kalapala pitkittäin 3-4 nahattomaksi tangoksi.
Sekoita wasabi-mausteseos, seesaminsiemenet ja pippurirouhe keskenään. Ripottele seos kalatankojen pinnalle. Paahda lohitankoja kuumalla pannulla hetki niin, että kalan pinta kypsyy, mutta kala jää sisältä punaiseksi.
Kääri jokainen tanko erikseen kelmuun. Pane tangot jääkaappiin pariksi tunniksi. Sekoita kastike. Leikkaa lohesta parin sentin viipaleita ja tarjoa kastikkeen kanssa.

Muut ruokailijat pitivät lohta vähän turhan suolaisena, mutta minulle wasabilla maustettu pastrami upposi aivan erityisen hyvin.

lauantaina, elokuuta 20, 2016

Täytetyt, paahdetut bataatit



Kesä tuli takaisin! Sen kunniaksi grillissä valmistettavien täytettyjen bataattien ohje, resepti peräisin Jamie Oliverin nettisivuilta.

Täytetyt bataatit

4 suurta bataattia, puhtaaksi pestyinä
oliiviöljyä
merisuolaa
8 siivua pekonia
125 g cheddaria tai Monterey Jack -juustoa
4 kevätsipulia
1-2 tuoretta punaista chiliä

ranskankermaa (tarjoiluun)

Hiero bataattien pintaan öljyä ja ropsauta päälle hiukan suolaa. Grillaa keskilämmöllä kannen alla niin pitkään, että ne ovat sisältä pehmeitä ja pinnalta rapeita, aikaa tähän kuluu alkuperäisen ohjeistuksen mukaan suunnilleen tunnin verran (me halkaisimme bataatit varmuuden vuoksi jo ennen grilliin laittamista, jotta kypsyivät nopeammin). Paista bataattien kypsyessä pekoni pannulla rapeaksi ja jätä sivuun odottamaan.
Halkaise bataatit pitkittäissuunnassa (jos et halkaissut niitä jo ennen grillausta), murentele tai pilko päälle pekoni ja raasta pinnalle juustoa. Grillaa bataatteja epäsuoralla lämmöllä (taas luonnollisesti kansi päällä) vielä 5-10 minuuttia tai niin pitkään, että juusto on sulanut. Hienonna kevätsipuli ja chili ja ripottele bataattien päälle (itse annoin tosin chilin ja sipulinkin grillautua hetken aikaa). Tarjoile ranskankerman kanssa.

Tarjoilimme bataatteja viikko sitten grillaamaan tulleille vieraille. Ihan mukavasti tuntuivat maistuvan.

Ohjeen voi toteuttaa hyvin myös vegeversiona. Tosin itse laittaisin pekonin tilalle kuitenkin jotain kohtalaisen suolaista, jotta bataatin makeus saisi vähän vastamakua.

keskiviikkona, elokuuta 17, 2016

Siemennäkkäri sekä erityisen koukuttava artisokkahummus



Sain vihdoin ja viimein tehtyä itse siemennäkkileipää – sen jälkeen, kun olen syönyt sitä loputtomasti toisten ihmisten tekemänä (muun muassa työkavereideni eväsrasioista).

Siemennäkkärin saralla kunnostautuneet siskoni ovat lähetelleet minulle jo moneen otteeseen luotto-ohjeitaan, joista seuraavalla kerralla voisin kokeilla Parempaa kuin ihan huonoo -blogin muumimammanäkkäriä. Jotenkin tuo näkkileivän päälle siroteltava sormisuola tuntuu melkoisen kutkuttavalta.

Tällä kertaa etenin kuitenkin tällaisella ohjeella:

Siemennäkkäri

1 ½ dl kuorimattomia seesaminsiemeniä
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
½ dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl maissijauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
2 ½ dl kiehuvaa vettä
½ dl rypsiöljyä

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää kuuma vesi ja öljy ja sekoita, taikina on erittäin löysää. Laita uunipellin päälle leivinpaperi ja kaada taikina pellille. Levitä taikina tasaiseksi lastan avulla. Paista uunissa 140 asteessa noin 1 ½ tuntia, kunnes leipä on kuivaa ja siitä on helppo taittaa palanen.

Siemennäkkärin kaveriksi sopii ylihyvin tämä Kiusauksessa-blogin artisokkahummus, johon koukutuin välittömästi. Suosittelen siis vakavasti kokeilemaan tätä kotona:

Artisokkahummus

1 tlk (280 g) suolaliemeen säilöttyjä artisokansydämiä (165 g valutettuna)
1 tlk (400 g) säilöttyjä kikherneitä (260 g valutettuna)
1 valkosipulinkynsi
¾ dl oliiviöljyä
½ dl sitruunamehua
1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
¾ tl suolaa
½ tl timjamia
½ tl mustapippuria

Valuta artisokansydämet ja kikherneet tiheässä siivilässä.
Kuori valkosipulinkynsi.
Mittaa kaikki aineet monitoimikoneen tai tehosekoittimen kulhoon. Voit valmistaa tahnan myös sauvasekoittimella.
Aja tasaiseksi, sileäksi tahnaksi.
Tarjoa esimerkiksi uunijuuresten kanssa, leivän tai korppujen levitteenä, ruisnachojen tai kasvispalojen dippinä, pitaleivän täytteenä, osana meze-valikoimaa tai ruuan lisäkkeenä.

tiistaina, elokuuta 16, 2016

Kesän parhaat keksit



Kesälomani käynnistyi varsinaisen työleirin merkeissä. Tulevan talven pakkaspäivät mielessäni kannoin polttopuita aamusta iltaan ja tein siinä ohessa muitakin rästiin jääneitä kotitöitä.

Kolmen työleiripäivän jälkeen päätin rentoutua leipomalla jotain hyvää. Allrecipes tarjoili testattavaksi keksiohjetta, jossa suolahippuset yhdistyvät hauskasti suklaahippusiin ja palasiksi leikeltyihin kermakaramelleihin.

Kovien karamellien pilkkominen ei tosin osoittautunut kovinkaan rentouttavaksi puuhaksi, mutta keksien muotoileminen paistokuntoon oli sitten sitäkin hauskempaa:

Salted Caramel Chocolate Chip Cookies

7,2 dl (3 cups) vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl karkeaa suolaa
4,2 dl (1 3/4 cups) ruskeaa sokeria
2,4 dl (1 cup) suolatonta voita, huoneenlämmössä pehmennettyä
0,6 dl (1/4 cup) valk. sokeria
2 munaa
2 tl vaniljauutetta
4,8 dl (2 cups) suklaahippuja
18 Werther'sejä tai muita vastaavia kermakaramelleja, kuorittuna ja kukin leikattuna kuuteen osaan

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita jauhot, ruokasooda ja suola kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa sokerit ja voi sähkövatkaimella kuohkeaksi. Vatkaa munat, 1 kerrallaan, voiseokseen, ja sekoita sen jälkeen mukaan myös vaniljauute.
Sekoita jauhoseos voiseokseen siten, että ainekset juuri ja juuri yhdistyvät (älä siis sekoita tässä vaiheessa liikaa). Sekoita varovasti mukaan myös suklaahiput.
Jaa taikina kolmeenkymmeneenkuuteen (parin ruokalusikallisen kokoiseen) palloon ja järjestele pallot pellille leivinpaperin päälle (keksejä toki tulee niin paljon, etteivät kaikki mahdu yhdellä pellillä paistumaan, toim. huom.). Paina jokaiseen palloon 3 karamellipalaa.
Paista esilämmitetyssä uunissa niin, että keksien reunat tulevat kullanruskeiksi, noin 13-15 minuuttia. Siirrä keksit ritilälle jäähtymään.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails